Tabu: omat kakarat ovat ihan yhtä ärsyttäviä kuin muidenkin kakarat

Vierailija

"Omat lapset, muiden kakarat" on tuttu sanonta, joka viittaa siihen, miten muiden lapset ärsyttävät ja omat ovat ihania. Paitsi että kyllähän ne omat lapset ärsyttävät ihan yhtälailla ja vielä enemmänkin, kun ne osaavat painaa oikeista nappuloista ja koska kaikki perseilyt menevät oman kasvatuskyvyttömyyden piikkiin. Erona on se, että omia lapsia on pakko opetella sietämään, muiden lapsia ei tarvitse.

Kommentit (7)

Vierailija

No ei omat ainakaan mua ärsytä. Omat on oikein kivoja ja hauskoja ja viihdyn lasteni kanssa hyvin. Muiden kakarat kyllä ärsyttää. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

No niin olisikin ja siksi en aio hankkia kersoja.

Sama juttu. En tosiaankaan kaipaa lisää porukkaa kahden hengen perheeseemme.

Vierailija

Ei toi minusta mikään tabu ole. Mut omissa lapsissa näkee sen hyvänkin puolen, niitten kanssa on välillä hauskaakin, toisin kuin muiden lapsissa joista näkee yleensä vaan sen ärsyttävän puolen (koska niitä näkee tilanteissa jolloin lapset yleensä ei ole parhaimmillaan, eli siirtymätilanteissa tai kyläilytilanteissa).

Mun lapset ainakin on joskus tosi rasittavia. Kovaäänisiä ja toisen uhma on kestänyt syntymästä asti nonstoppina. Nytkin pitäis oikeasti viedä lapsi huoneeseensa siivoamaan sotkut jotka äsken uhmakohtauksessa aiheutti heittelemällä leluja ympäriinsä. Mut koska olen jo aamukuudesta tätä kaveria kasvattanut, laittanut pelikiellon ja handlannut ne kilarit jotka siitä tuli, pessyt pissapyykin (lapsi ei pelkästä uhmasta voinut mennä vessaan kun kehotin ja niin tuli vahinkopissat sitten housuun) ja näin päin pois, niin en vaan jaksa. Ei ole edes puolipäivä vielä ja olen tähän tyyppiin ihan kypsähtänyt. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Ei toi minusta mikään tabu ole. Mut omissa lapsissa näkee sen hyvänkin puolen, niitten kanssa on välillä hauskaakin, toisin kuin muiden lapsissa joista näkee yleensä vaan sen ärsyttävän puolen (koska niitä näkee tilanteissa jolloin lapset yleensä ei ole parhaimmillaan, eli siirtymätilanteissa tai kyläilytilanteissa).

Mun lapset ainakin on joskus tosi rasittavia. Kovaäänisiä ja toisen uhma on kestänyt syntymästä asti nonstoppina. Nytkin pitäis oikeasti viedä lapsi huoneeseensa siivoamaan sotkut jotka äsken uhmakohtauksessa aiheutti heittelemällä leluja ympäriinsä. Mut koska olen jo aamukuudesta tätä kaveria kasvattanut, laittanut pelikiellon ja handlannut ne kilarit jotka siitä tuli, pessyt pissapyykin (lapsi ei pelkästä uhmasta voinut mennä vessaan kun kehotin ja niin tuli vahinkopissat sitten housuun) ja näin päin pois, niin en vaan jaksa. Ei ole edes puolipäivä vielä ja olen tähän tyyppiin ihan kypsähtänyt. 

Onneksi minulla ei ole lapsia. Tämä kuulostaa nimittäin aivan kauhealta.

kolmen teinin äiti

Aivan höpötystä, ap. Hermostun kyllä omiinkin lapsiini mutta se tunne siellä pohjalla on aivan jotain muuta kun muiden kakaroihin. 

Mun lapset on ainakin maailman ihanimpia, oppivaisempia ja yksinkertaisesti hauskoja tyyppejä, mun mielestäni. 

Muiden kakaroihin hermostun oikeasti, omiini en ikinä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat