Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Irti sopimattomasta ihastuksesta?

pikkumimosa

Minulla on sopimaton ihastus. Elän avoliitossa, olen lapseton, juuri uudessa työssä aloittanut. Parisuhteessa menee periaatteessa hyvin, rakastan miestäni ja haluan uskoa, että hän on loppuelämän kumppanini, vaikka suhteemme onkin jumittanut paikoillaan jo jonkin aikaa (olen vanhanaikaisena odottanut kosintaa jo pari vuotta, tai edes muuta elettä tai keskustelua vakavasta yhteisestä tulevaisuudesta, kun kaveritkin menevät naimisiin ja ottavat yhteisiä asuntolainoja ja hankkivat lapsia). En halua rikkoa kotiamme tai satuttaa miestäni.

Mutta miten voi hallita omia tunteitaan? Toisaalta nautin tästä täysin uudesta tunteesta, jonka eräs ihminen minussa saa aikaan. En edes muista, saiko nykyinen avomieheni koskaan vatsaani samanlaisia perhosia! Olen nähnyt untakin tästä ihastuksestani, heräsin hymy kasvoillani. Hän on päivieni ilo, näen häntä muutaman kerran viikossa ja kihelmöivä tunne auttaa jaksamaan arjessa. Hän on niin hyvännäköinen, ystävällinen, kuuma! Täysin erilainen kuin aiemmat ihastukseni. Tiedän, että tästä ei kuitenkaan voi tulla mitään. En halua lopettaa nykyistä ihan hyvää parisuhdettani, sillä tämä ihastus on täysin sopimaton. Kertakaikkiaan hänen kanssaan seurustelemisesta ei voisi tulla mitään. Meillä on ikäeroakin, eikä juttu yksinkertaisesti vain olisi oikein millään tavoin.

Meneekö tämä tunne itsestään ohi? Toisaalta en haluaisi, että tämä tunne lakkaa, nämä tuntemukset ovat todella tervetulleita tasaiseen arkeen ja pimenevään syksyyn. Toisaalta taas minun on pakko päästä tästä ihastuksesta yli. Rakkaat av-mammat, mitä teen?

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Missä tapaat tuota nuorempaa miestä? Olisi ehkä kaikkien kannalta parempi, ettet enää olisi missään yhteydessä häneen. Yhteydenpidon lopettaminen voisi vähitellen viedä ajatukset pois hänestä. 

Vierailija

Painin samanlaisten tunteiden kanssa paitsi että en näe ihastustani enää koskaan, paitsi satunnaisesti kadulla. Viimeksi näin hänet kaksi viikkoa sitten enkä saanut sanotuksi kuin "moi", ja olin koko loppupäivän aivan häkeltynyt.

Tietääkseni on kaksi keinoa päästä ihastuksesta eroon. Joko et pidä mitään yhteyttä häneen, et edes ajattele. Kun et ruoki ihastusta, aika tekee tehtävänsä ja tunteesi kuolevat.

Toinen tapa on virittää hänelle ansa: antaa hänelle tilaisuus käyttäytyä kusipäisesti sinua kohtaan, niin että näet hänen todellisen luonteensa. Minulle kävi yhden ihastuksen kanssa niin, kun kysyin häneltä neuvoa pienenpienessä tietokoneongelmassa - hauskan ja sympaattisen kuoren alta paljastui omahyväinen ja alentuvasti omaa erinomaisuuttaan korostava ääliö. Eipä tarvinnut sen jälkeen ihastusta miettiä. Rahan lainaaminen on kuulemma myös loistava keino.

Vierailija

No, jos et edes muista millaisia tunteita nykyinen miehesi sai sinussa aikaiseksi, kun tapasitte, niin taidatte pahemman kerran olla jumittuneena johonkin turvalliseen tai käytännölliseen? Sinä odottelet kosintaa, etkä ole puhunut tulevaisuudesta avokkisi kanssa? Kutsutko tätä miestä mielessäsi loppuelämän mieheksi? Vaikea uskoa...Minkäs ikäisiä olette ja kauanko olette olleet yhdessä? Jotenkin vaikuttaa siltä että suhteenne on jo kuollut..Vai?

Vierailija

Ja vastaus kysymykseesi; Tottakai ihastus menee ohi. Ihastuksia tulee ja menee. Mutta luulen että tärkeämpi kysymys taitaa olla se että rakastatko miestäsi? 

pikkumimosa

Kuulostaa hyvältä vinkiltä tuo, että näkisikin ihastuksen negatiivisessa valossa yhtäkkiä. Tällä hetkellä jokainen hänen tuomitseva kulmakarvojen kohotuksensakin saa sydämeni lepattamaan. On vaikeaa olla ajattelematta hänen huuliaan, takapuoltaan, katsettaan, eleitään, ääntään, ystävällistä ja avointa olemustaan, terävyyttään ja älykkyyttään. Huoh.

Olemme mieheni kanssa lähempänä kolmea- kuin kahtakymmentä. Olemme tunteneet jo vuosia, yhdessä asuttu niistä reilut kaksi. Ja olemme kyllä puhuneet tulevaisuudesta! Keskustelua kyllä syntyy, kunhan minä otan asian puheeksi. Miehen puheista saa kuitenkin aina käsityksen, että olemme samoilla linjoilla, tahdomme samoja asioita. Hänen tulevaisuutensa vain tuntuu olevan kauempana kuin omani. Haluaisin jo vakiintua, mutta hän ilmeisesti vielä olla nuori ja vapaampi, vakiintua sitten joskus tulevaisuudessa...

pikkumimosa

En muuten tiedä, miksi aiemmin nimimerkkini ei olekaan näkynyt viesteissäni. Olen kuitenkin se sama aloittaja.

Vierailija

Ihan vaan rivien välistä arvailen, että ehkä miehesi ei ole niin sitoutunut sinuun kuin antaa ymmärtää? Kannattaa ehkä selvittää asia? Turhaan hukkaat tärkeitä vuosia elämästäsi, jos suhde onkin väärä tai mies ei aio koskaan naimisiin kanssasi? Itse vanhempana naisena neuvoisin että elä elämääsi, elä ihastuksesi, elä täysillä! Muuten myöhemmin kaduttaa. Ja ikäero-sillä ei ole mitään merkitystä. Mieti miksi olet ihastunut; Koska et ole täysin tyytyväinen suhteessasi, vai oletko ihan aidon oikeasti ihastunut? Sitten ehkä selvittäisin ihastuksen kohteen tunteet, onko se molemminpuolista? Vai onko se sinulle vain viihdettä tylsiin päiviisi? Siinä jotain mietittävää..

Miumau

Etkö juuri sanonut ettei teidän jutusta voi tulla mitään? Joten siinä vastaus, älä vie asiaa eteenpäin.

Ja jos sinua harmittaa ettei sinua ole kosittu, niin jospa sitten itse kosaisisit? Ja elämäsi on sellaista kuin itse siitä luot. Jos koet sen harmaaksi ja tylsäksi, älä siitä täällä valita vaan tee asialle jotain äläkä  haaveile toisesta jonka itsekin tiedät sinulle vääräksi. Asennoidut ettet hänestä halua muuta kuin ystävää ja panosta mieheesi jos toteat että hänen kanssa haluat loppuelämäsi.

pikkumimosa

Kiitos 9/9! Niin, sitä kun on niin vaikea ainaisella tivaamisella saada selville, onko mies oikeasti niin sitoutunut kuin antaa ymmärtää. Ei ne sanat, vaan ne teot ehkä tässä nyt vakuuttaisi... Vai olenko vain typerä?

Sen kyllä tiedän, että haluan parisuhteen, joka kestää kuolemaan saakka, koko elämän ajan. Ja senkin tiedän, että se alkuihastus, viehätys ulkokuoresta ja käyttäytymisestä, se menee kyllä ohi.

En ehkä edes haluaisi selvittää, mitä ihastukseni tuntee. Olen työni puolestakin sellaisessa asemassa, ettei tästä jutusta voi tulla mitään. Ilmeisesti siis odottelen vain, että tunteeni laantuvat. Se on vain vaikeaa, kun hän katsoo silmiin, hymyilee, osoittaa kiinnostusta juttujani kohtaan, on niin hyvännäköinen. En uskokaan, että hän olisi minusta kiinnostunut, enkä oikeastaan edes halua. Toisaalta siis haluan tästä ihastuksesta eroon, mutta en tästä ihastumisen tunteesta! Sitäkö se on? Kaipaako sittenkin elämäänsä niitä perhosia vatsaan. Vanhassa suhteessa niitä on vaikea enää löytää. Pettää en halua, en voi, se ei ole vaihtoehto.

pikkumimosa

Miksi minä kosisin? Olen monesti ottanut puheeksi, että olen valmis sitoutumaan, haluan lapsia, haluan naimisiin, haluan loppuelämän. Mieheni kanssa. Hän tietää sen. Hän ei ota niitä puheeksi. Miksi kosisin ja ohjailisin hänet jonnekin, minne hän ei ehkä sisimmissään sitten halua, kun ei itsekään tee asian eteen mitään? Miksi panostaa aina yksipuolisesti, jos toinen ei koskaan panosta?

Valmistan kynttiläillallisia perjantai-illoiksi, mies kyllä syö, pussaa, seksi on hyvää, mutta jotenkin HÄN on se, joka ei koskaan panosta. Tulee kotiin, heittää likaiset sukat sohvalle, vaihtaa siistit työvaatteet mukaviin (mutta vähemmän imarteleviin) kotivaatteisiin, ei tee yllätyksiä, ei panosta minuun tai meihin. Miksi minun pitäisi olla modernin sekä töissä käyvän että kodista huolehtivan nykynaisen lisäksi vielä se, joka järjestää romanttisen kosinnan?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Miksi minä kosisin? Olen monesti ottanut puheeksi, että olen valmis sitoutumaan, haluan lapsia, haluan naimisiin, haluan loppuelämän. Mieheni kanssa. Hän tietää sen. Hän ei ota niitä puheeksi. Miksi kosisin ja ohjailisin hänet jonnekin, minne hän ei ehkä sisimmissään sitten halua, kun ei itsekään tee asian eteen mitään? Miksi panostaa aina yksipuolisesti, jos toinen ei koskaan panosta?

Valmistan kynttiläillallisia perjantai-illoiksi, mies kyllä syö, pussaa, seksi on hyvää, mutta jotenkin HÄN on se, joka ei koskaan panosta. Tulee kotiin, heittää likaiset sukat sohvalle, vaihtaa siistit työvaatteet mukaviin (mutta vähemmän imarteleviin) kotivaatteisiin, ei tee yllätyksiä, ei panosta minuun tai meihin. Miksi minun pitäisi olla modernin sekä töissä käyvän että kodista huolehtivan nykynaisen lisäksi vielä se, joka järjestää romanttisen kosinnan?

Koska sinä vaikutat olevan se joka haluat naimisiin ja hänelle se asia ei selvästi ole tärkeysjärjestyksessä kovinkaan korkealla, siksi. Mutta kuullostaa hyvin perus suomalaismieheltä (huoh), löytyy tuommoinen omastakin kotoa... Mutta jos se avioliitto on niin tärkeä ja et halua odottaa, se on silti sinun tehtävä. Muuten vaihtoehtosi on odottaa...

Älä kuitenkaan käsitä, ettei ihastustasi voisi ymmärtää, ihmisiähän me tässä kaikki ollaan. Varsinkin jos suhde tuntuu junnaavan paikoillaan... Aina on hyvä kuitenkin hyvä muistaa että se uusi mies voi olla alkuihastuksen ihan samanlainen sukkiaan sohvalle jättävä mörökölli joka ei tee romanttisia eleitä vaikka kirveellä uhkaisi (sanonta, ei otettava kirjaimmellisesti :)) Tärkeää tässä tilanteessa on tietää mitä haluaa ja hyväksyä mitä siitä seuraa.

Vierailija

Kiihota tätä ihastuksesi kohdetta työpaikalla. Pientä flirttiä ja leikkiä ilman seuraamuksia tai pitemmälle menemistä. Jätä rintsikat pois ja avaa kaula-aukkoa, että ihastus voi ihailla nöpöttäviä nännejäsi paidan läpi. Nosta sopivana hetkenä paidan helmaasi, niin että takapuolesi muodot näkyvät. Anna kätesi vaeltaa jalkoväliisi sopivana hetkenä, kun muut eivät näe.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat