20-25-vuotiaat te olette yllättävän nopeasti vanhoja

Onko kenenkään muun mielestä tällainen länsimainen nuoruudenihannointikulttuuri ihan perseestä? Miettikää miten paljon parempi olo ihmisillä yleisesti ottaen on sellaisissa kulttuureissa, joissa vanhuksia arvostetaan suuresti ja vanhenemista pidetään arvokkaan asiana.



Mun mielestä tää meidän meininkin ja varsinkin Jenkkilän meininki kaikkinen kasvonkohotuksineen sun muineen on todella selkeä osoitus ihmisen silmittömästä typeryydestä.



Ihan oikeasti, miettikää nyt, kun ihmisillä olisi tällä hetkellä teknologiaa ja mahdollisuus elää onnellista ja helppoa elämää, niin sitten tehdään ongelma siitä, kun ei enää 40-vuotiaana näytäkään 20-vuotiaalta. Ihan kuin sillä olisi mitään merkitystä.



Mä sanon vaan, että tulis jo mokoma lintuinfluenssa, ehkä ihmiset sitten saisivat pikkasen perspektiiviä näihin nykypäivän " ongelmiinsa" .

Oppitunnit tuntuivat kestävän ikuisuuden, kun koko ajan piti olla skarppina kun käytiin kovalla tahdilla asioita läpi. Nyt kun tiukkaa ohjelmaa ei enää ole, päivä saattaa koostua vain muutamasta eri osasta eikä vaikuta siltä, että kohtaisi niin paljon kaikkea uutta. Minuun tämä ainakin heijastuu niin, etä tuntuu kuin aika vain sujahtaisi ohi (koska käteen ei jää sellaista kasaa suoritettuja projekteja kuin ennen).

miten jotkut yli 30-vuotiaat lapsen saaneet äidit olivat lihoneet tms. Ei minusta ikinä tule tuon näköistä! Mutta niin on vaan ajatusmaailma muuttunut ja arvot siirtyneet ulkonäkökeskeisyydestä muihin, tärkeämpiin asioihin. Itselläni on nyt 33-vuotiaana raskaudesta revenneet vatsalihakset ja siksi hirveän näköinen massu, jonkin verran pyöreyttä ja naamassakin jo vanhenemisen merkkejä. Mutta silti miehet katsovat perääni ja pitävät minua kauniina ja sexyna. Ei se ole onneksi iästä kiinni. ;-)

tulee ikää lisää. En nyt nelikymppisenäkään tunne itseäni vanhaksi, vaikka esikoinen on jo yläasteella. No, kuopus on vielä imetettävä pikku-ukko. Isänikin on odotellut, että milloin se vanhuus oikein alkaa, ja hänellä on ikää sentään jo 75 v.

Toiset lienevät syntymävanhoja ja toiset pysyvät henkisesti nuorekkaina koko ikänsä. Fyysistä rupsahdusta tietysti tapahtuu, mutta itse olen nyt timmimmässä kunnossa kuin parikymppisenä.

Saa lisää perspektiiviä asioihin ja elämänkokemusta ja sen myötä muuttuu vakavammin otettavaksi. Itse asiassa minusta ulkonäköpaineetkin vähenevät ja on ihan helpottavaa, että voi olla ihan itsensä näköinen, eikä tarvitse enää pyrkiä mihinkään missi/ malli -ideaaliin.

Olen aina ihmetellyt nuoruuden ihannointia. Miksi ihmiset eivät vain yksinkertaisesti nauti elämästään ja eri ikäkausien mukanaan tuomista mahdollisuuksista? Eikö elämä mene hukkaan, jos parikymppisenä alkaa pelätä vanhenemista, kolmikymppisenä käyttää ryppyvoiteita, ettei moisia vanhuuden merkkejä vain pääsisi ilmaantumaan, nelikymppisenä haaveilee olevansa jälleen nuori parikymppinen jne...



Minä nautin elämästäni nyt pienen lapsen kanssa, mutta uskon yhtä lailla nauttivani elämästäni joskus parinkymmenen vuoden kuluttua, jolloin lapseni ovat jo isompia ja edessä on ihan uudenlaiset kuviot.



Nainen 21 v.