Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Kitistään täällä, facebookissa tai milloin missäkin, että lääkärit ei ota tosissaan enkä pääse tutkimuksiin. Minusta taas tuntuu, että kaikki joilla on oikea hätä saa heti tai melko pian oikeanlaista hoitoa tai ohjataan  tarkempiin tutkimuksiin. Joka kerta kun itsellä on ollut OIKEA vaiva, niin ihan varmasti on lääkäri ottanut tosissaan. Jos lääkärit ei usko teitä, niin kannattaa katsoa peiliin. Ei nyt pahalla, mutta luulosairaita on ihan liikaa eikä heitä tarvitse ottaa tosissaan. Sorry. Ja joo, kyllä lääkäritkin mokailee joskus. 

Sivut

Kommentit (43)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hohhoijjjaa

Sinulla ei sitten ole OLLUT mitään tuollaista vaikeasti diagnosoitavaa vaivaa. Jopa SYÖPÄ on monella ihmisellä ollut aluksi vaikea diagnosoida, lääkärit ei aina heti tiedä mikä ihmistä vaivaa, oikeasti.

Olet varmaan provo, ei kukaan ole noin mielikuvitukseton...!

Vierailija

Samaa olen miettinyt! Kyllä nyt yleensä hoitoon pääsee jos on oikea vaiva. En tiedä, ehkä ihmiset on nykyään liian herkkiä.. 

Vierailija

Pääsääntöisesti näin, mutta poikkeuksia ja tappaviin sairauksiin kuolleita nuoria ihmisiä on myös. Koska "tämä on vanhojen ihmisten tauti".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei sitten ole OLLUT mitään tuollaista vaikeasti diagnosoitavaa vaivaa. Jopa SYÖPÄ on monella ihmisellä ollut aluksi vaikea diagnosoida, lääkärit ei aina heti tiedä mikä ihmistä vaivaa, oikeasti.

Olet varmaan provo, ei kukaan ole noin mielikuvitukseton...!

Väärin meni, minulla on todella harvinainen autoimmuunisairaus ja kun oireet alkoivat, niin pääsin heti kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin :) Vaikka kauan kestikin saada tietää mikä on vialla. Sori vaan. Ap

Vierailija

Mun sisko kuoli 33v iässä syöpään, lapset oli silloin 3v ja 5v. Lääkäri ei mitenkään voinut laittaa lähetettä eteenpäin, koska hänen mielestään kipeä vatsa johtui stressistä ja väärästä ruokavaliosta (etenkin, kun siskoni oli ravitsemusterapeutti). Luulotautiakin väläyteltiin. Lopulta sisko meni yksityislääkärille ja tähystyksessä löytyi pitkälle edennyt syöpä.

Kyllä, oikeasti sairas pääsee tutkimuksiin, kunhan menee yksityiselle. Harmi, että silloin on usein liian myöhäistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei sitten ole OLLUT mitään tuollaista vaikeasti diagnosoitavaa vaivaa. Jopa SYÖPÄ on monella ihmisellä ollut aluksi vaikea diagnosoida, lääkärit ei aina heti tiedä mikä ihmistä vaivaa, oikeasti.

Olet varmaan provo, ei kukaan ole noin mielikuvitukseton...!

Väärin meni, minulla on todella harvinainen autoimmuunisairaus ja kun oireet alkoivat, niin pääsin heti kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin :) Vaikka kauan kestikin saada tietää mikä on vialla. Sori vaan. Ap

Heti  on ohjeen mukaan 6 kk kuluessa, yleensä 5 kk 2vko kuluttua.

Vierailija

Sinulla on käynyt tuuri. Tyypillisempää kun on, että sopivaa hoitoa ei löydy.

Isäni sydänoireet väännettiin närästysongelmaksi, kunnes piipaa-auto osasi viedä Meilahteen.

Minun kilpirauhasongelmani jatkui vuosia, kun yksikään lääkäri ei ottanut oireita tosissaan ja pihtasi simppeliä testiä.

Ystäväni sai aivoinfartktin ja joutui käymään peräti kolmessa eri terveyskeskuksessa/sairaalassa, kun lähetettiin vain kotiin selviämään humalasta (tasapaino heikko ja puhe sammalsi).

Tuleepa mieleen sekin, kun 25-vuotiaana kävin useampaan otteeseen vatsavaivojen takia lääkärillä ja naureskeli vain, että olet terve alle kolmikymppinen ja yrität kehitellä ongelmia tyhjästä. Puolen vuoden jälkeen jouduin ambulanssilla sairaalaan ja leikkaukseen ja lopulta sain diagnoosinkin, jonka kanssa nyt elän loppuelämäni.

Nykyään hoitoon pääsy on oikeasti vaikeaa.

Vierailija

Minä jouduin kahteen leikkaukseen ja menetin osan toisesta rinnasta ihan vain lääkärin huolimattomuuden vuoksi. Ei kuunnellut mitä hänelle sanoin, vakavin seurauksin. Vaiva oli alunperin olemattoman pieni, olisi hoitunut parilla lääkekuurilla.

Vierailija

Minua vaivaa näissä ihme anteeksiantamattomuus. Ihmisiähän ne lääkäritkin ovat ja tekevät päätöksensä potilaan parasta ajatellen sillä tiedolla mikä heillä on. Kuka meistä ei koskaan tee virhettä. Fakta on, että jos jokaisen luulosairaan ongelmia selvitettäisiin kaikin mahdollisin keinoin, meidän terveydenhuoltojärjestelmä olisi täysin ylikallis. Ja niin, minäkin jouduin kuuteen korjausleikkaukseen kun kaikki ei mennyt miten piti. 

Vierailija

Jos itse tuntee, että jotain pahasti vialla, älä jätä kiveä kääntämättä hakiessasi hoitoa.
Minulla oli 30 v todella runsastuneet kuukautiset. Tunsin sisimmässäni kuoleman mustuutta, selittämättömästi. Köyhänä opiskelijana satsasin yksityiseen lääkäriin, koska opiskelijaterveydenhuollosta en saanut lähetettä. Hän löysi munasarjakystan. Siitä sitten sain lähetteen tutkimuksiin sen poistoa varten. Papaa ei voinut ottaa kun vuosin koko ajan. Olin jo leikkaukseen menossa, kun kolmas minua kopeloinut lääkäri määräsi kolposkopian, koska hänestä tunnuin niin oudon kovalta. Siinä sitten draamaa kerrakseen, kun leikkaukseni peruttiin, koska kohdunkaulani oli täynnä syöpäkasvainta. Viis kystista. Nyt olen 50 v, kiitos hyvän hoidon. Ilman sitä olisin kuollut vuodessa levinneeseen syöpään.
Lääkärit eivät tulleet ajatelleeksi diagnoosia, koska olin niin nuori. Tarvittiin todella kokenut lääkäri.

Vierailija

Minä kävin viidellä lääkärillä, ennen kuin kipuni otettiin tosissaan ja pääsin tutkimuksiin. Löytyi kasvain, joka leikattiin heti viikon sisällä. Että ei se sitten varmaankaan ihan sillä Buranalla olisi parantunut.

Laitoin tästä tiedon sähköpostilla jokaiselle minua "hoitaneelle" lääkärille. Toivottavasti he sen jälkeen miettivät kahdesti, ennen kuin omituista kovaa kipua valittava potilas lähetetään kotiin ilman tutkimuksia ja käsketään syödä särkylääkettä ja elää säännöllistä ja terveellistä elämää.

Kyllä se on niin, että jos aikuinen ihminen itkee lääkärin edessä ja räkä nokasta valuen ulisee, että ei enää kestä tätä kipua, kun ei pysty kunnolla hengittämään eikä missään asennossa nukkumaan ja elämä on kivun takia pelkkää helvettiä, niin ehkä pitäisi edes röntgenlähete antaa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin viidellä lääkärillä, ennen kuin kipuni otettiin tosissaan ja pääsin tutkimuksiin. Löytyi kasvain, joka leikattiin heti viikon sisällä. Että ei se sitten varmaankaan ihan sillä Buranalla olisi parantunut.

Laitoin tästä tiedon sähköpostilla jokaiselle minua "hoitaneelle" lääkärille. Toivottavasti he sen jälkeen miettivät kahdesti, ennen kuin omituista kovaa kipua valittava potilas lähetetään kotiin ilman tutkimuksia ja käsketään syödä särkylääkettä ja elää säännöllistä ja terveellistä elämää.

Kyllä se on niin, että jos aikuinen ihminen itkee lääkärin edessä ja räkä nokasta valuen ulisee, että ei enää kestä tätä kipua, kun ei pysty kunnolla hengittämään eikä missään asennossa nukkumaan ja elämä on kivun takia pelkkää helvettiä, niin ehkä pitäisi edes röntgenlähete antaa.

Minut otettiin vakavasti vasta kun tuttavani lääkäri puuttui hoitooni, ilman häntä olisin menehtýnyt, minkä olemme todenneet. Ikä ei kerro kaikkea.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei sitten ole OLLUT mitään tuollaista vaikeasti diagnosoitavaa vaivaa. Jopa SYÖPÄ on monella ihmisellä ollut aluksi vaikea diagnosoida, lääkärit ei aina heti tiedä mikä ihmistä vaivaa, oikeasti.

Olet varmaan provo, ei kukaan ole noin mielikuvitukseton...!

Väärin meni, minulla on todella harvinainen autoimmuunisairaus ja kun oireet alkoivat, niin pääsin heti kaikkiin mahdollisiin tutkimuksiin :) Vaikka kauan kestikin saada tietää mikä on vialla. Sori vaan. Ap

Minullakin autoimmuunisairaus, puolitoista vuotta meni diagnoosiin. Omaa rahaa paloi tonneja, yhteiskunnan vielä enemmän. "Kun ei voi olla, ei siinä ole sellaisia oireita jne." 

Vierailija

Minulla olisi 2 perheenjäsentä vähemmän, jos olisivat uskoneet ensimmäistä lääkäriä. Onneksi olivat sinnikkäitä ja menivät heti toiselle lääkärille. Toisella oli kasvain, toisella sisäinen verenvuoto.

Myös eräs ystäväni oli "luulosairas", kuoli sitten aivokasvaimeen alle 30-vuotiaana.

Oma diagnoosini myöhästyi useita vuosia, koska terveyskeskuksessa pitivät varmaankin hulluna vaikka näin jälkikäteen ajateltuna kaikki oireet olivat täysin oppikirjamaisen selkeitä varsinkin alussa. Otin lainaa ja menin yksityislääkärille, yksityislääkäriltä sain lähetteen erikoissairaanhoidossa jossa käyn nyt säännöllisesti kontrolleissa. Olisi muuten ollut huomattavasti halvempaa yhteiskunnalle, jos olisin saanut diagnoosin jo perusterveydenhuollossa ja oikean lääkityksen heti, sairaus nimittäin ehti kroonistua eikä minua enää osata edes hoitaa muualla kuin erikoissairaanhoidossa. Sairauteni vuoksi opintoni ovat hidastuneet, minulla on usein sairauspoissaoloja töistä jne. Eli kaikenmoisia kuluja tästä on tullut, kun oikeasti sairaus olisi heti voitu diagnosoida ja hoitaa kunnolla!

Vierailija

Olet täysin oikeassa, kuten aina.

Kävin vuosien ajan täysin väärissä tutkimuksissa, kunnes toinen lääkäri ymmärsi, mistä on kysymys. Pääsin lopulta oikeisiin verikokeisiin ja syöpädiagnoosi löytyi. Olen ollut lähes neljä vuotta sairauslomalla.

t. Yksi luulosairaista lintsareista

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Minä kävin viidellä lääkärillä, ennen kuin kipuni otettiin tosissaan ja pääsin tutkimuksiin. Löytyi kasvain, joka leikattiin heti viikon sisällä. Että ei se sitten varmaankaan ihan sillä Buranalla olisi parantunut.

Laitoin tästä tiedon sähköpostilla jokaiselle minua "hoitaneelle" lääkärille. Toivottavasti he sen jälkeen miettivät kahdesti, ennen kuin omituista kovaa kipua valittava potilas lähetetään kotiin ilman tutkimuksia ja käsketään syödä särkylääkettä ja elää säännöllistä ja terveellistä elämää.

Kyllä se on niin, että jos aikuinen ihminen itkee lääkärin edessä ja räkä nokasta valuen ulisee, että ei enää kestä tätä kipua, kun ei pysty kunnolla hengittämään eikä missään asennossa nukkumaan ja elämä on kivun takia pelkkää helvettiä, niin ehkä pitäisi edes röntgenlähete antaa.

Minäkin lähetin kopion erikoislääkärin diagnoosista tk-lääkärille. Ehdotti sairaudeksi liikunnan puutetta ja hoidoksi joogaa ja reiki-hoitoa. Ei siinä mitään, tuskin noista haittaakaan olisi ollut, mutta avun sain sitten kuitenkin kortisonista, hydroksiklorokiinista ja sopivasta kipulääkityksestä.

Vierailija

Mulle tyrkytettiin masennusdiagnoosia kun menin kipeän polven takia lääkäriin. Ei auttanut Triptylit kipuun ja mieliala on aina ollut positiivinen, poislukien kivun tuoma vitutud. Lopulta pääsin terveyskeskuksessa keikkalääkärin vastaanotolle, joka laittoi lähetteen magneettikuvaan. Dg: polven nivelrikko, luupiikkejä sääriluun ja polvilumpion alueella, polvilumpion ja sääriluun kulumaa.

Pitkään taistelin että joku lääkäri otti polvikivut todesta. Ihmettelen vieläkin että oli oireet mitä tahansa, dg on masennus vaikka mieliala on hyvä.

Vierailija

19. minäkin sain työpaikkalääkäriltä lomakkeen, johon piti merkitä kaikki ne asiat, jotka toivat iloa elämääni. Hän ei ymmärtänyt, mikä sairaus minulla oli, joten pääsin täyttämään hassunhauskaa Onpa meillä lystiä ja kivaa -kaavaketta.

En ollut masentunut, vaan sairastin syöpää. Äitini sairasti syöpää, joten kysyin lääkäriltä useita kertoja, voiko minulla olla verisyöpä. Kuulemma ei ollut. Hänen mielestään minulla oli nivelrikko.

Tein diagnoosin korkean senkan vuoksi itse vuoden ennen verikokeen perusteella saamaani diagnoosia. Olin liian nuori sairastuja, joten uskoin olevani väärässä.

En ollut. Sairastuin nuorena ja sain lyhyen elinaikaennusteen.

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat