Onko muilla useamman lapsen äideillä samanlaisia pelkoja mahdollista seuraavaa raskautta kohtaan?

kun aloimme odottamaan kolmatta.Mietin mikä on todennäköisyys että saamme jälleen terveen lapsen..

Kaikki hyvin neljännenkin kohdalla,mutta nyt viides meni kesken ja se todettiin np-ultrassa. Aivoissa näkyi turvotusta jne. Tällä kertaa asiat eivät siis olleetkaan kunnossa. Vielä tekisi niin mieli sitä viidettä, mutta en tiedä tuleeko siitä ylipäätänsä mitään?

Koko ajan pelkään, että lapsi on sairas tai jotain muuta kamalaa sattuu. En tiedä mistä pelko johtuu, kai ajattelen että todennäköisyys kaikkeen kasvaa sen mukana mitä enemmän lapsia tulee.

kuinka hän oli välillä vaipua katkeruuteen, kun naapurustossa asui monta lestaperhettä, joissa vaikka 13 tervettä lasta ja hänen esikoisensa on vaikeasti vammainen...



SIis eihän sitä koskaan tiedä napsahtaako vai ei, mutta kuitenkin todennäköisempää on, että ei napsahda : )

on kolme lasta, joista kaksi vanhempaa ovat terveitä, ja kolmas todettiin vaikean alun jälkeen " ei ihan terveeksi" .

Vaikealla alulla tarkoitan vaikeaa synnytystä, niin mulle itselleni kuin lapsellekkin.

Kun siitä vaikeasta alusta selvittiin, niin todettiin tuo lapsen sairaus.

Julma ja raaka alku elämälle, ei voi muuta todeta.

Tulevaisuus on jossakin määrin suuri kysymysmerkki, joskin kyse ei ole henkeä uhkaavasta jutusta, mutta isosta jutusta kuitenkin.

Huoli ja harmi ovat läsnä, koska ei tiedä mitä on odotettavissa.

Silti päälle painaa vauvakuume, ja vakaa aikomus olisi saada neljäskin lapsi maailmaan.

Tämä kauhistuttaa monellakin tapaa, mutta sydämeni ja sylini halajavat vielä yhtä lasta.

Toivon vaan niin hartaasti, että seuraavalla kerralla kaikki menisi paremmin, ja saisimme terveen lapsen.

Ja yhtälailla toivon tälle sairaalle lapsellemme parempaa tulevaisuutta.

Sairaudestaan huolimatta lapsi on mitä ihanin mussukka =)

Hänellä on todella isot leikkausarvet pienessä kehossaan, meillä vanhemmilla ne isot arvet ovat sieluissamme =(

Esikoisen kohdalla en (liekö nuoruuden huumaa) osannut niin ihmeitä pelätä ja koko raskaus meni hyvin, tuloksena terve lapsi. Kakkosen kohdalla raskaus takkuili paljonkin, mutta ultrien mukaan mitään hätää ei ollut. Jostain syystä minua vaan koeteltiin enemmän, kätilöni sanoi. Kun lapsen vammai sitten selvisi, ympättiin raskausajan ongelmat tuohon liittyviksi.



Nyt kun odotan kolmosta, pelkään ajoittain paljon!!!! Aborttia en pystyisi tekemään ja siksi jätin lapsivesipunktion väliin. Olen valmis ottamaan kakkosemme kaltaisen erityislapsen perheeseemme (rakastamme pientämme aivan valtavasti!), mutta silti toivon ensisijaisesti tervettä lasta. Nyt tarkkailen raskausajan tuntemuksiani ja mietin usein kertovatko ne jotain ikävää sikiönvoinnista.