Ovatko kaikki 3,5-vuotiaat samanlaisia persepäitä?
Tulen hulluksi esikoisen kanssa. Välillä tunnen vain hirveää vihaa ja raivoa, haluaisin lyödä sitä penskaa ja kirota ja huutaa. Hän ei tottele yhtään mitään. Mikään kasvatusohje ei päde. Hän saa paljon huomiota, hellittelyä, kahdenkeskeisiä kivoja hetkiä vanhempien kanssa (hänet otetaan usein kirjastoon, kauppoihin, uimahalliin, lastentapahtumiin yms.). Hän raapii, puree ja lyö 2-vuotiasta sisartaan, heittelee astioita ja tavaroita, ei suostu pukemaan, herättää yöllä huudolla ja valojen sytyttelyllä koko talon, repii tapetteja..... Ainoa keino on laittaa arestiin, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta. Mistään ylivilkkaudesta ei ole kyse. Neuvolassa hän on mitä fiksuin ja pystyy keskittymään halutessaan yhteen kirjaan tai leikkiin pitkän aikaa. Pikkusisko on kuin enkeli häneen verrattuna. Tunnen huonoa omaatuntoa, koska suutun ja karjun joka päivä, mutta hän ei vain usko mitään puhetta. Ympäristönkin suhtautuminen tuntuu olevan samansuuntaista. Pikkusisko on perinyt vanhemmiltaan kaikki kauneimmat piirteet, kiharat hiukset ja suuret, tummat silmät. Isoveli taas näyttääkin jöröjukalta.
Kommentit (5)
Meillä jäähyillään joka päivä ja monta kertaa. Jos se ei tepsi niin laitetaan joku tärkeistä leluista jemmaan ja sen saa vasta kun käytös on hyvää. Lyöntejä, potkuja, sylkemistä ja siskon riepottamista en sallitse, siitä mennään heti jäähylle. Jos käyttäytyy kodin ulkopuolella huonosti lähdetään paikasta parin varotuksen jälkeen pois. Voi sitä raivaria jos jostain kivasta paikasta on kesken lähdetty pois, mutta se on meillä tepsiny. Enää harvoin temppuillaan perhekahviloissa jne.
Tuo nimitys on niin osuva, sopii täydellisesti myös meidän 2,5-vuotiaaseen uhmikseen.
Olisiko vikaa sittenkin omassa (ja muiden läheisten) suhtautumisessa? Ainakin tämän kommentin perusteella ehkä suosit (ja muut) pikkusiskoa. Lapset vaistoavat uskomattoman hyvin aikuisten sisimmät ajatukset!!!!!
Mulla on n. 3,5 vuotias ja ihan hyvin käyttäytyy ja suhtautuu pikkuveljeen.
Vierailija:
Ympäristönkin suhtautuminen tuntuu olevan samansuuntaista. Pikkusisko on perinyt vanhemmiltaan kaikki kauneimmat piirteet, kiharat hiukset ja suuret, tummat silmät. Isoveli taas näyttääkin jöröjukalta.
Tämä on noidankehä. Isoveli käyttäytyy huonosti, tekee tahallaan kaikkea ilkeää, joten raivostun hänelle ja kaikki tunteet ovat negatiivisia. Pikkusisko on siinä vieressä oikein korostetun kiltti, joten on helppo pitää hänestä. Mutta vaikka ymmärrän tavallaan tämän tilanteen vinouden, sitä on vaikea muuttaa. Yritän ja yritän kehua ja palkita poikaa hyvästä käytöksestä, mutta niitä tilanteita tulee tosi harvoin!! Ei tämä ole niin helppoa kuin oppaissa.
Meillä meininki aivan samanlaista. Poika ollut pikkusiskon syntymästä saakka yhtä hirviö pienemmälleen.
En tiedä, elän toivossa että tämäkin menee ohi. (Joskus sitten)
Ahdistaa välillä käydä puistossa ym. ihmisten ilmoilla kun mikään ei mene perille. Viimeisimpänä keksintönä sylkeminen päin toisia, hävettää olla aina anteeksi pyytelemässä pojan kanssa.
Joskus todellakin tekisi mieli tempaista korville ja lujaa. Meillä kun ei jäähyistä ainakaan näkyvää hyötyä ollut. Aika turhauttavaa jäähylle laittaa muutaman minuutin välein...