Lue keskustelun säännöt.
Ei ole älykkäälläkään helppoa.
08.02.2006 |
Tarina kulkee aina saman kaavan mukaan. Menet äitikerhoon/iltakursseille/ uuteen työpaikkaan. Yrität olla oma itsesi, osoitat kiinnostusta muita kohtaan ja koetat päästä mukaan porukkaan. Ajattelet että tämähän on mukavaa. Sitten päivien, viikkojen päästä se alkaa. Joku sanoo enemmän tai vähemmän peitellysti, että pidät muita tyhminä. Ensin hämmästyt, sitten loukkaannut. Sitten rupeat vainoharhaisesti ruotimaan tekemisiäsi. Oletko tosiaan ollut omahyväinen tai alentuva? Lopulta vihastut - eihän tässä voi olla mitenkään päin ilman että saa pyyhkeitä. Jos on huono tuuri, saat niskoillesi perskärpäsen (ja näitä mulla on ollut lukemattomia), jotka vahtivat jokaista sanaasi ja koettavat saada sinut kiinni " tyhmyydestä" .
Ja surullisinta on, että ihmisten älykkyys ei todellakaan ole pääasiallinen pohdintojeni kohde. Olenko ylpeä siitä että olen fiksu? Kyllä. Samalla lailla kuin joku toinen on ylpeä kauneudestaan tai tehokkuudestaa tai hyvästä perseestään tai ties mistä. Mutta ei se asia ole mun elämäni sisältö enkä pidä vähemmän älykkäitä kokonaisvaltaisesti HUONOMPINA ihmisinä! Päin vastoin esim. äititapaamisissa ne " tyhmimmät" on usein niitä parhaita seuramiehiä, joitten hervottomille jutuille kaikki nauraa vatsat kippurassa.
Niin että gimmiöbreik! Ja sinä joka juuri nyt haaveilet perskärpäsekseni ryhtymisestä! Aikaisemmin en ollut uhrannut sekuntiakaan älysi tai älyttömyytesi pohtimiselle. Nyt olet pysyvästi se-tyhmempi-kuin-minä mamma.
Kommentit (13)
On kurjaa, että en voi nauttia älystäni muitten ihmisten seurassa! Heti kimpussa on niitä joitten mielestä se on jotenkin heidän arvostaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
' Päin vastoin esim. äititapaamisissa ne " tyhmimmät" on usein niitä parhaita seuramiehiä, joitten hervottomille jutuille kaikki nauraa vatsat kippurassa.'
10 vuotta sitten olin sosiaalisesti arempi, en osallistunut kovin vilkkaasti keskusteluun isossa porukassa ym., se tulkittiin ylimielisyydeksi ja sellaiseksi, että pidän itseäni parempana ja fiksumpana kuin muut.
Olenkin kyllä fiksu ja älykäs, mutta oikeasti noissa sosiaalisissa tilanteissa ajattelin vain, että " apua, miksi en keksi mitään sanottavaa, apua, mua varmaan pidetään ihan tyhmänä" . Eli siis todella kaukana ylimielisyydestä mutta silti se sellaiseksi tulkittiin.
esimerkiksi jollakin hekumallisen verbaalisella lausahduksellasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulle ihmiset suoraan sanoneet että pitävät sinua älykkäänä ja jos niin millä tavoin? Älykkyyttähän on monenlaista. Mainitsit olevasi kielellisesti lahjakas, millä tavoin se ilmenee?
Jos taas ihmiset eivät ole sinua älykkääksi kehuneet, niin kyse on omasta olettamuksestasi, eikö? Pidät itse itseäsi älykkäänä.
Mikähän se varsinainen ongelma tässä nyt oikeastaan on? Ilmeisesti et ainakaan ole sosiaalisesti kovin älykäs.
Ehkä kuitenkin omassa käytösksessäsi on jotain, joka alkaa ärsyttää toisia? Itse olen myös sellainen keskivertoa fiksumpi tallaaja, mutta en ole kohdannut tuollaisia ongelmia. Päinvastoin, tulen kaikenlaisten ihmisten kanssa oikein hyvin toimeen. Ehkä tapasi tuoda esille älykkyyttäsi noilla pohdinnoilla ja sanaleikeillä ottaa ihmisiä pattiin.. Koita käyttäytyä kuin " tavalliset" :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tukiryhmä, jossa voi itkeä, että muut ei ymmärrä:
www.mensa.fi
Olen käynyt pääsykokeissa ja ylitin rajan kirkkaasti, mutta ei paljon kiinnosta ko. lafka.
Sinulta puuttuu vain oikeanlainen seura, missä pohtia ja tutkia ilmiöitä ja esittää hyvin verbaalisesti asioita.
Unohda tavallisissa kontakteissa kielellinen leikkiminen ja lupaa itsellesi olla vähän tyhmä. Ja ei aikaakaan, kun sinut jätetään rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
esimerkiksi jollakin hekumallisen verbaalisella lausahduksellasi?
mutta ei minulla kyllä ole kuvaamasi kaltaisia sosiaalisia ongelmia koskaan. Ehkä olen sitten myös sosiaalisesti sinua älykkäämpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen isossa porukassa useimmiten hiljaa. " Järkeistän" usein asioita liikaa ja jään muotoilemaan omaa suunvuoroani sen sekunnin murto-osan liian pitkään, että tilanne ehtii mennä jo ohi. Small Talk jossain virallisemmassa tilaisuudessa on minulle todellinen kauhistus. En kehtaa kysellä toiselta mitään henkilökohtaista, ettei minua pidettäisi tungettelevana ja sitten kuvitellaan, että en ole kiinnostunut toisten asioista. Joskus joku ajatus jää minua kiehtomaan ja lähden sitä kehittelemään mielessäni - ja taas ajatellaan, etten ole kiinnostunut keskustelusta vaan olen ylimielinen.
Kyllä, tiedän, että minulla on jonkinasteinen tarkkaavaisuushäiriö (lähinnä ADD). Olen yrittänyt opetella asioita, jotka eivät minulta suju luonnostaan ja kovasti olen monissa asioissa edistynyt, mutta sosiaalisten taitojen opiskelu ei ole ihan noin helppoa.
Minullekaan toisen ihmisen älyllinen taso ei sinänsä merkitse mitään. Ainoa, josta hermostun, on jos joku esittää fiksumpaa kuin on. Meistä jokaista tarvitaan tässä yhteiskunnassa jollakin paikalla. Minun loogisesta päättelykyvystäni ei ole lainkaan hyötyä monissa töissä (siitä voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä), omissa hommissani taas ei ilman sitä pärjää lainkaan.
ylpeä älykkyydestäni. Pikemminkin NAUTIN älykkyydestäni. Nautin asioiden erittelemisestä ja uusien asiayhteyksien huomaamisesta. Nautin kielellisestä leikistä. Olen hyvä aika monissa asioissa, toisissa taas surkean huono. Se ei ole tässä pointti.