'' TAMMIMASUJEN PE-SU ''

Olipas kiva kerrankin aloittaa pino.. En ollut ihan varma miten toi tohon laitetaan ja muokataan, mut tein nyt noin ja voihan sitä sitten taas muokata ja lisätä uuden tänne johonkin väliin..



Eilen eka neuvola ja hirveesti höpinää. Mittauksia oli lähtöpaino (liikaa), verenpaine hyvä ja tyypillinen mulle, ja hb oli 148 eli pirun hyvä.. mut sano, et siitä kun laskee 125:een niin varmasti huomaan sen vaikkakin on hyvä raskaana olevalle.



Piti tehdä kysely, että onko millaisia aavistuksia sukupuolesta.. tai toivomuksia??



Mulla on tyttöolo, kun tuo esikoinen poika ja ei ollut tämmöistä pahoinvointia siitä, niin sillee sen aattelin. Ihan sama kumpi tulee, kunhan terve! Poika ois kiva kaveriks ja ois kaikki vaatteet jo valmiina, mut ois kiva niitä hepeneitäkin ostella.. Eli siis toisaalta poika ois kiva ja oon jotenkin poikien äiti tyyppiä :) , mut tyttöolo on!!



Emmuli rv 9+2

Ei oo sanoja mitä osais sanoa kuin että paljon jaksamisia kamalaan tilanteeseen!!

Liittäkääpäs osaavat minutkin listaan,



Kiekon mukaan la 14.1., 27v. tuli tiistaina täyteen, odotan toista lasta todennäköisimmin yksin (ero miehestä näyttää jo erittäin todennäköiseltä) ja sairaala on OYS.



Voimia keskenmenon kokeneille! Toivotaan, ettei kenenkään tarvi poistua enää meistä tammimasuista.



Ensi maanantaina on minulla sitten se np-ultra ja odotan kyllä kovasti mitä mahaan kuuluu. Sydänääniäkään en ole aiemmin vielä kuullut, niin aika epävarma olo on... Menossa on kuitenkin jo rv 11+2. Tällä kertaa mennään ainakin vielä perheellä tuonne ultraan. Saa nähdä ollaanko jatkossa kahdestaan pojan kanssa (ennen kuin uusin jäsen syntyy perheeseen). Ruokahaluttomuus on jatkunut, varsinaisesti huonoa oloa ei ole ollut enää. Mutta väkisinkin mietin, että johtuuko ruokahaluttomuus pelkästään raskaudesta vai onko tällä erotilanteella mitään tekemistä sen kanssa.



Olisi tarkoitus käydä juttelemassa mahdollisesti perheasiainneuvottelukeskuksessa miehen kanssa (hyvä varmaan joka tapauksessa jatkon kannalta), mutta mies ei näytä pääsevän pitkään aikaan päiväsaikaan. Tuntuu, että elää tällä hetkellä jonkinlaisen kuplan sisällä, kun hoitaa arkiasioita miehen kanssa. Sitä ei vissiin uskalla päästää tunteita pintaan, kun ei tiedä kuinka sitten jaksaa tilanteen kanssa. Vielä tällä hetkellä tästä ei tiedäkään, kuin paras ystäväni ja miehellä pari tuttua (joiden kanssa on kuulemma miettinyt tilannettaan pidemmän aikaa).



No jospas se aurinkokin alkaisi paistaa tänne risukasaan jossain vaiheessa (vettäkin tuntuu satavan jatkuvasti)... Tulisi sen myötä edes parempi olo. Hyvää perjantaita kaikille!



- Salsatar rv 11+2

Perjantai ei lähteny kovin hyvin käyntiin...Luulin et pahaolo oli jo loppunut mut heti kun silmät sai auki niin olikin jo kiire pöntön eteen kyykkimään.Mut oksentelun jälkeen olikin hyvä olo ja ruokaa vaan heti masuun.

Oli tosta sukupuoliasiasta puhetta...Meillä on vähän niin et miehen mielestä siellä on poika ja mun mielestä tyttö,on vaan ihan tyttö tunne!Molemmat kuitenkin toivotaan esikoisen olevan poika,mut kyllä se tyttökin ilolla vastaan otetaan...Kunhan vauva vaan on terve!

Mulla vaan on niin et osaan ehkä enemmän toimia poikalasten kanssa,tuntuu et tytöt on yleensä sellaisia kiukku-iitoja.Itsekin oon kuulemma sellainen ollut :D

Ja tietysti mies on ennemmin sinut poikajuttujen kans,se kun itekin välillä tuntuu olevan ikuinen pikkupoika...

Mut missäs vaiheessa sukupuoli sit näkyy ultrassa?Ja jos teillä on sekä tyttö että poika,niin millaisia oireita on ollut verrattuna toiseen?

Uusi ilmoittautuu. Viikkoja nyt 10+ 4, koko ajan ollut kamala pahoinvointi joka tosin on alkanut hieman helpottamaan. Nyt odottelemme taalla mukavaa viikonloppua silla tanaan ensimaista kertaa moneen moneen viikkoon avasin itse jaakapin oven ja tein jopa aamupalan (saavutus!!). Tahan asti mies ressukka on toiminut mun kokkina kun kaikki hajut on tehnyt pahaa ja ruoanlaitto ei ole siten onnistunut.

La olisi ultran mukaan 19.1. ja ensimaista siis odottelemme.



Oikein mukavaa viikonloppua kaikille ja HYVIA vointeja!!

Hei kaikki tammimasut!



ja oikein paljon voimia keskenmenon kokeneille.



Olen jo jonkin aikaa lueskellut taustalla keskutelua ja uskaltaudun nyt itsekin mukaan. Liittäisikö joku minutkin listalle? En ole kovin näppärä näissä jutuissa. Viikkoja nyt 10+1. Odotamme ensimmäistä, laskettu aika 22.1 ja synnyttämään Naistenklinikalle. Asumme pääkaupunkiseudulla. Itse olen 31v. ja mies 32v. Odotus on sujunut tähän asti sänkyyn kaatavaa väsymystä lukuun ottamatta hyvin. Ultrassa rv 7+5 nähtiin pieni ja kuultiin sydämensyke. Mielettömän liikkuttava tunne! Np-ultra parin viikon päästä, suhtaudun siihen aika ristiriitaisin ajatuksin kuten ilmeisesti aika moni täällä.



t.Sinnuli 10+1

Päivitin uudet tähän listaan, MUTTA käykää tekemässä esittely vielä esittelylistaankin!! Ja Kimmi varmaan sitä sitten päivittelee ajantasalle.





29.12.tjw----------------------28v------eka-------------Jorvi

1.1.kimmi------------------33v----viides---------K-SKS

1.1.ninette------------------30v----toinen--------TYKS

3.1.noffetus----------------26v----eka

5.1.jasper08--------------26v-----kolmas--------kättäri

6.1.trio----------------------38v------kolmas-------kättäri

8.1.amelie-----------------21v------eka------------Oulu

8.1.döner78---------------30v------toinen---------hyvinkää

9.1.Eno-Elmeri-----------35v------toinen---------Jorvi

11.1.puhkarhu--------------31v----toinen---------LKS

12.1.tepa84-----------------24v-----eka-------------TAYS

13.1.mae3------------------27v-----kolmas--------kättäri

13.1.ela----------------------26v-----eka

14.1.pineli-------------------37v-----toinen---------kättäri

14.1.Ronjakasperi--------32v-----eka------------Oys

14.1.Anni09-----------------31v-----eka

14.1.minnikki---------------24v-----neljäs--------SatKs

14.1.Niinanii----------------34v-----toinen--------naistenklinikka?

14.1. Salsatar---------------27v-----toinen--------OYS

15.1.3xäippä74-------------33v----viides--------Seks

15.1.footprint74------------34v-----seitsemäs

15.1.äitiliini2004-----------24v-----kolmas------kättäri

17.1.Pinkspinks------------26v-----toinen

17.1.Kohka------------------31v-----toinen-------Seks

17.1.Laura 1981-----------26v-----kolmas------tammisaari

18.1.kesämamma83-----24v-----toinen-------SAS

18.1.Dazka------------------31v-----kolmas------VKS

18.1.marie1981------------26v-----eka-----------HUS

18.1.winterangel-----------31v-----eka

19.1.Vauhtiviuhti----------23v-------eka

19.1.Nasu-------------------28v------kuudes-------Jorvi

19.1.lootuskukkanen----27v-----kolmas--------jorvi

19.1. Littlestar-------------- ------eka-----------

20.1.Thilia-thalia-----------26v-----eka-----------KSKS

20.1.Peppi_82--------------25v-----kolmas-------OYS

21.1.Peregriina-------------25v------eka------------TAYS

21.1.krista_81--------------27v------eka------------Lohja

22.1.TiiaMariia-------------26v------eka

22.1. Sinnuli----------------31v-------eka-----------Naistenklinikka

23.1.eikkuli80--------------28v------kolmas-------SEKS

25.1.milo84-----------------23v------eka-----------kättäri?

25.1.jonna-78--------------29v------seitsemäs------PKKS

25.1.Blomma-76-----------32v------toinen-------Lohja

25.1.raisa78-----------------29v------toinen-------PKKS

26.1.aino-maaria-----------23v------eka----------Tays

26.1.vilivilijonkka-----------21v------kolmas------pkks

26.1.limoviikuna------------30v------toinen--------TYKS

28.1.Emmuli81--------------26v------toinen--------TAYS

28.1.pumpuli85-------------23v------eka

29.1.basilika5----------------32v------neljäs---------kättäri

29.1.ukku---------------------34v-------kolmas-------TAYS

29.1.curious------------------33v------toinen--------PKKS

29.1.Pantsa-------------------31v------toinen---------NKL

30.1.hömppä82--------------26v-----eka------------terveyskeskus b

30.1.miuwau-----------------33v------kolmas-------SKS

Mikähän tää oksentelu taas oikeen on,luulin jo päässeeni tästä eroon!!!oltiin kaupassa ja koko ajan olin ihan pyörtymäisilläni,mieskin sano et oon ihan kalman kalpee...No sit kotiin ja oksennushan sieltä taas tuli parikin kertaa,rupes ihan masuun sattuun kun oli niin voimakasta...

Voi että kun tää ei taas alkais,kuus viikkoo se jo putkeen kesti!



rv 11+5

Osaanottoni keskenmenon kokeneille.



Kuten moni muukin luulin päässeeni pahimman oksetuksen yli, mutta tänä aamuna sain hoippua, hyvä kun en pyörtynyt, vessaan yökkimään. Aivan kaameeta. Maha tyhjänä yritää oksentaa, hyi. Viis kertaa tänään, siis yäk...



Eilen oli lääkäri, kun en halua np-ultraan. Tk:mme on saanut ultrauslaitteen ja näin pienokaisen. Ihan ihmisen muotonen jo, siellä se potkiskenteli, eikä mamma tunne mitään. Ekaa kertaa oikeesti liikutuin vaikka ultria on ollut jo muiden raskauksien myötä useita. Tämän näkeminen oli jotain aivan mahtavaa! Harmittaa, kun mies ei ollut mukana.



rv 11+2

Vähän tahtoo venyä nää ammut, ku ei ole pakko herätä mitään muuta tekemään ku kotitöitä. Onneksi mies on nyt kotona, kun mukavempi herätä oman kullan vierestä. Mieheni on reissuhommissa....sunnuntai-iltana aina lähtee 300km päähän ja torstaina tulee iltapäivällä. Parin kuukauden päästä alkaa työkohde tuolla 600km päässä. Ja synnytyksen aikaan siis siellä töissä. :) saa nähdä pitääkö keksiä varahenkilö tueksi synnytykseen, jos mies ei ehdi. Onko muita reissumiesten vaimoja tai vaimokkeita?

Minun paha olo oli jo jäänyt muutamaksi viikoksi, mut tuli takaisin viime viikolla. Pitää taas olla tosi tarkkana, että syö säännöllisesti, eikä mitään ällöä (jauhelihaa),

Hoksasin listasta, että olen nuorin odottaja tässä porukassa... Mikä teidät on saanut tuntemaan,että juuri nyt olisi hyvä aika tehdä lapsi? Itse joudun niin monelle perustelemaan lapsenteko vaihettamme, kun olemme "niin" nuoria.



HEI! Oletteko huomannut, että neuvolasta saadut Stakesin "meille tulee vauva" lehtisen ja sitte sen kierrevihkon (Missä on puoli isälle ja äidille) sikiön mitoissa ja painoissa samassa vaiheessa on hirveät erot! Stakesilla lukee, että 10viikkoinen on noin 9cm ja toisessa puhutaan vasta parista senttimetristä! Meidän sikiö oli maanantaina 3,6cm...stakesin mukaanhan se ois jälessä hulluna, mut ton toisen mukaan ihan normi. Miten voi olla noin hirveät erot!!!



On niin ihana ilma, että ei viitsi koneella kamalasti istua, ku on noi ilmat olleet vähän kökköjä. Joten mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Amelie: Minä olin 18v kun aloin odottaa esikoistamme, täytin kyllä 19v ennen synnytystä. Voisi sanoa, että mulla on koko elämäni ajan ollut vauvakuume, ja olen ahkerasti hoitanut jo nuorena sukulaisvauvoja, joten en usko, että raskautumiseni oli tuttavilleni mikään odottamaton tapahtuma. Selittelemäänkään en joutunut kenellekään. Avokkini kanssa olen seurustellut 13vuotiaasta lähtien (hän oli tuolloin 15v), joten yhdessäolovuosiakin oli/on jo takana, vaikka nuoria olimme/olemme. Olen aina halunnut paljon lapsia, tosin kolmannen jälkeen aloin jo miettiä, että jospa ne olisikin tässä, mutta sitten tuli tämä neljäs yllätysraskaus täysin puskan takaa, joten katsotaan, täyttyykö joskus vielä vanha haave: 6 lasta! Olen nyt siis 24v, joten voisihan välillä pitää vähän taukoakin, ja pyöräyttää vaikka ne 2 sitten vielä myöhemmin (jos vaan niin meille suotaisiin)..! =)



Jeps, mutta tosiaan, pikaisesti vaan meinasin tässä pyörähtää, nyt pitää saada jotain taas suuhun.



Minnikki rv 11+4 (piti alkaa tarkistaa, mutta eiköhän viikot tosiaan jo 11.. viime viestiin taisin laittaa viikon vähemmän.. no, onneksi on ma se eka ultra, joten selviää nuo viikotkin paremmin!)

Parin viikon tauon jälkeen jälleen takaisin. Toivottavasti kaikki vielä mukana!? Olin hetken aikaa poissa kun tuntui että menee sekaisin kun laskee päiviä.Työstressiä ja yritin myös vähän unohtaa montako päivää vielä ultraan, nyt enää muutama päivä jäljellä, tiistaina ultra ja pelottaa todella paljon ettei siellä ketään ole. Tänään aamulla tuli ihan ihan pikkuisen verta ja nyt pelottaa entistä enemmän. Onko ketään vastaavaa koennut? Onko kaikki mennyt hyvin?



huolestunut 11+4

Hei, noista sikiön mitoista kun kyselit tuli mieleeni, että ensinnäkin musta se kierrevihko, missä oli puoli isälle ja toinen äidille, oli ehkä vähän hutaisten tehty, jos nyt oikein muistan (sain sen esikoisesta, nyt en sitä enää löydä). Ihan viihteellinen, mutta muistaakseni siinä oli vähän epätarkkuuksia joissain asioissa. Tietty voi olla että siitä on jo tehty paranneltu painos. Ja toiseksi mietin, että onkohan niin, että teidän sikiöstä on mitattu ns. pää-perämitta, eli päälaelta pyllyyn (kai, korjatkoon viisaammat jos puhun ihan lööperiä). Näin sikiön varsinainen pituus olisi kuitenkin vähän enemmän. Kaiken kaikkiaan uskon, ettei syytä huoleen ainakaan ole. Onnea teille nuorille odottajille, minusta se on hienoa. Itse aina halusin tulla nuorena äidiksi, mutta kun ne ajat sitten koitti, ei elämäntilanne ollutkaan sopiva (lue: mies oli ihan väärä). Päädyin sitten synnyttämään esikoiseni viikkoa 3-kymppisteni jälkeen. Hyvältä tuntuu tämäkin ratkaisu nyt, eli en todellakaan valita:-)



Mullakin jauheliha kuvottaa ihan kamalasti, ja kala. Mies kysyi eilen esikoiselta, kun tultiin ulkoa, haluaako hän että lämmitetään jauhelihakastiketta vai kalaa jääkaapista. Minä ryntäsin pelkästään nuo sanat kuultuani yökkimään pöntölle. Sairasta. Mulla oli myös viime raskaudessa molempia kohtaan inho, mikä oli tosi kummallista, sillä kala on normaalisti aivan lemppariani ja voisin elää erilaisilla kaloilla ja meren elävillä. Erityisesti savustettu kala on jotain aivan hirveää nyt. Toivotaan, että tämä tästä kohta.



Tii 12+2, kai

Täällä sitä edelleen voidaan huonosti ja väsyttää. Ensimmäinen neuvolakäynti oli tällä viikolla. Jotenkin tämä odotus alkaa tuntumaan todellisemmalta. onneksi enää reilu viikko ultraan, sitä oon odottanut hullunlailla. Toivon vain, että mieheni pääsis mukaan. Minun mieheni on nimittäin myös keikkitöissä ja on maanantaista torstaihin poissa. Onneks alkaa nyt kuitenkin kesäloma aika.

Täällä oli puhetta myös siitä miltä vauvan sukupuoli tuntuu omasta mielestä. Mulla on tyttö-olo:) Mulla myös on tullut kerran vessassa käynnin yhteydessä verta pyyhittäessä, mutta se on kuulemma ihan normaalia. Pelästyin kyllä silti ihan hirveästi. Toivotaan että tämä tästä. Nyt viikot 9+6:)



Hyviä vointeja kaikille ja voimia niille, joiden raskaus on keskeytynyt!

Ei oo verta tullut enää, vain ihan tosi vähän aamusta, jotenkin helpottaa hieman. Ollaan miehen kanssa tarkkailtu koko päivän ja harkittu päivystykseen menoa, ei ainakaan vielä mennä.

Mulla on muuten ihan poika-olo. En ollu asiasta puhunut ollenkaan miehelleni ja niinpä hänkin yhtäkkiä sanoi että meille tulee varmaan poika. No meillä ei väliä ole, toivoo vain että olisi terve!

Jauhelihasta kun on ollu puhetta niin mä en muuta ole syönnykään, kala ei onnistu eikä kanakaan. Juustosta en oo koskaan tykänny mutta nyt en voi edes haistaa sitä mieheni hengityksessä. Hän joutuu aina pesemään hampaat kun on syönny sitä.



11+4

Tulipa lyhyet yöunet, vaikka olisi saanut nukkua pitkään. Oltiin eilen kaverin kanssa iltaa viettämässä aika myöhään ja oli ihan mukavaa, varsinkin kun aamulla ei ollut normaaleja krapuloita tai muita morkkiksia tehdyistä mokista :). Tympeä vaan, etten saanut nukuttua enää, kun poika kömpi ylös yhdeksän maissa.



Jonkin aikaa sitten minulla oli ihan poikaolo tästä raskaudesta, mutta nyt en kyllä osaa sanoa. Vähän voimakkaampaa ruokahaluttomuutta ja vähän huonoa oloakin on ollut (jota ei esikoispojan raskaudessa ollut) niin olen miettinyt, että olisiko sittenkin tyttö. Ei ole myöskään linea negraa ainakaan vielä näkyvissä, joka oli pojasta silloin. Olen vähän miettinyt, josko kysyisi sitten rakenneultrassa sukupuolen, mutten ole vielä päättänyt. Esikoisesta oli ihan selvää, että jätetään arvoitukseksi synnytykseen asti.



Tympäisee, kun keksin mukavaa tekemistä tälle päivälle, kun ajateltiin lähteä porukalla uimaan (uimahalliin), mutta selvisi, että yksikään tällä alueella ei ole auki (kaikki kesätauolla/huollossa). Ainoastaan kylpylä olisi, mutta eipä siellä mitään liikuntaa saa... No, saa nähdä mitä sitä tässä keksisi. Ja pitäisi keksiä jotain ruokaakin, jonka saisi alas... :/



- Salsatar rv 11+4

Joku voisi lisätä minutkin siihen pitkään "rimpsuun", eli Minna, ikä 30v., kolmatta odotetaan laskettu pv 30.1.09, Järvenpää, Hyvinkään sairaala. Tulikohan siihen kaikki tarpeellinen?!



Mulla ei juurikaan ole ollut mitään oireita, tietysti väsymystä, mutta sitä voi olla kyllä muutenkin ;)



Meillä täällä odotusta "varjostaa" nuoremman lapsen leukemia, mutta silti päätimme kuitenkin yrittää raskautta vaikka elämme raskaita aikoja.



Suuret pahoittelut kaikille keskenmenon kokeneille!



Meillä eka ultra vasta 17.7. ja aika tuntuu matelevan, haluaisin niin tietää kaiken olevan kunnossa.



Laitoin sitten saman viestin uudestaan kun ensin vahingossa aloitin uuden keskustelun. Ei oo niin kauhean tuttua kirjoittaa näihin pinoihin.



Aikaisemmista raskauksista liityin yahoon kautta postituslistoille, onko jollain tietoa onko tammimasuille perustettu omaa sinne??



T: Minna ja muksut

Tuota varmaan pää-perämitta se oli joka mitattiin ultrassa, mut ihmettelin, ku oli niin isot erot noissa vihkosissa pituuksissa. En minä usko, että siellä mikään on huonosti, kai se nyt ois lääkäri sanonu jos se ois ollu jotenkin huonosti kasvanut. Ja ku vastasi kuulemma silti viikkoja 10+6, nyt viikkoja 11+5.

Mut nyt kun ultra on ohi, niin uusi huoli tullut. Seuraava ultra on nyt NIIN kaukana taas, että pitää taas jotain 8 viikkoa odotella, ennen kuin taas näkee onko kaikki hyvin. Onko koko raskausaika tälläista, että miettii vaan onko siellä kaikki hyvin...koskahan sitä osais luottaa...ehkä sitte ku alkaa liikkeet tuntumaan. :) jos sittenkään. Taitaa jonkinlaiset "äidinvaistot" herätä jo, ku pelkästä "katkaravusta" mahassa on tullut niin tärkeä. :)

Minäkin eilen olin "viihteellä" ystävien mukana ja ei ole kyllä alkoholia yhtään ikävä. :) aamulla sai herätä ilman krapulaa ja kivaa oli selvinpäinkin. Join yhden 0,0%´ alkoholia sisältävän siiderin ja totesin, että vissy ajaa saman asian. :) Huomasin sitten purkin kyljestä,että siinä oli alkoholia 0,02, mut join silti kun ajattelin tuon olevan niin mitätön määrä.



Nyt iltapalalle ja odottamaan illan elokuvaa neloselta. Kun yksin taas jäin, kun mies lähti töihin viikoksi. Torstaina tulee taas, mut minä olen silloin junassa kohti helsinkiä veljeni luo kylään. Kahden viikon ero edessä miehestä. Voi tuntua hassulta, ku armeija-aikaan viimeksi ollut niin pitkään erossa toisesta.

Hei, missä kannattais käydä Helsingissä päiväseltään, ku ei jaksais vain shoppailla vaan haluaisin katsoa jotain nähtävyyksiä tai käydä jossain....Kiasma, Korkeasaari tms. ? Ei niin usein oo tullu hesassa käytyä ja silloinkin vain shoppaamassa. :D

Mukavaa viikon alkua kaikille!

t: Amelie ja maha-asukas 11+5 ( tiistaina alkais kolmastoista rv, niin uskaltais vähän huokaista, kun kriittisimmät viikot takana!!!!)

Moi!



Täällä vielä yksi tammivauvan odottaja. Viitsisikö joku lisätä listaan: maimu, 24v, toista odotetaan, LA 22.1.2009, ja synnäri PKKS



Nyt menossa 10+3, pahoinvointi on laantumaan päin jo. Silti on vieläkin olo, ettei tee mieli syödä mitään, jotenkin siihen on jo tottunut, kun vastikäänhän kaikki yökötti eikä ikinä löytynyt kaapeista mitään mitä haluaisi syödä.



Ultra meillä on 10.7. ja onneksi näin toista odottaessa menee aika paljon nopeammin kuin esikoista odottaessa, joten ei tunnu enää hirmu pitkältä ajalta tuo puolisentoista viikkoa. Menee tuon esiuhmaikäisen perässä juostessa kaikki aika, niin eipä turhan paljoa vauvaa ehdi miettimään. Mutta varmasti konkretisoituu enemmän sitten ultrassa, eihän siitä tähän mennessä vielä paljoa muita todisteita ole kuin kaksi viivaa tikussa ja ällö olo. :D

kaikille uusille tammimasuille! Kyllähän tänne mukaan mahtuu.



Vumalle voimia!



Mä en jotenkin osaa enää iloita raskaudesta siinä mielessä, että lähi- ja tuttavapiirissä on varsinkin viimeisten vuosien aikana ollut tosi paljon surua nimenomaan näissä vauva-asioissa. Pari kaveria on saanut km rv 12+, toinen tais olla jopa rv 18+, yhden kaverin vauva kuoli parin päivän ikäisenä (syntyi kiir.sektiolla rv 32+ raskausmyrkytyksen takia), ja sitten näitä 'tavallisia' km raskauksien alussa. Miehen työkaverin vauva kuoli kohtuun laskettuna päivänä, kun odotin nelosta 1½ v sitten.



Tietysti olen iloinen ja onnellinen uudesta vauvasta, mutta takaraivossa on kumminkin huoli, mitä jos... Sama ilo ja odotus, jolla odotin kahta ensimmäistä lastamme, on kadonnut. Silloin ei kaveriporukassa ollut vielä vastaavia kokemuksia, joten ei huolestuttaneet silloin. Kolmosen odotusta himmensi jo tuo parhaan kaverin vauvan kuolema. Mulla pätee kyllä se, että mitä useampi raskaus, sitä enemmän tietää asioita, jotka voi mennä pieleen. Vähän tyyliin: tieto lisää tuskaa. Nelosta odottaessa oli yhdessä välissä olo, etten mä raskaana edes oo, kunnes potku kylkeen muistutti, että täällä ollaan.



Mutta tarkoitus ei ole mitenkään masentaa eikä pelotella, mielessä vaan pyörii kaikenlaista, kun oli kaverin vauvan kuoleman 'vuosipäivä' eilen.



Palaan iltajuttujen pariin, voikaa hyvin!



Äippä ja kirppu rv 11+3