Kaverini ei arvosta minua sellasena kun olen. = (

En tiedä mitä ajatella kaveristani. Hän on todella negatiivinen. Mitä tahansa sanon, hänellä on jotain vastaan sanottavaa. Vähän aikaa sitten tein yhden ison päätöksen ja siitä kun kuuli niin tuli iso riita. Mun pitää elää niin kun hän haluaa ja kasvattaa lapseni niin kun hän haluaa.



Esimerkkejä. Mä en anna pojan mennä makuuhuoneeseen. Hän totes heti että kyllä meillä lapset saa mennä mihin huoneeseen vaan haluaa. Sanoin että kun poika oppii kuivaks vaipoista niin hän saa sen makuhuoneen omaks (meil on kaksio). Se oli heti että mitä noin pieni (tällä hetkellä 1v 7kk) omalla huoneella tekee. Mä opiskelen. Mun pitäis käydä töissä. Kun kiellän poikaa, se tuumaa että ei kai se haittaa jos se nyt vähän tutkii. Meille ei tuu mainoksia, se tuumas että kyllä pitäis mainokset tulla. Ja lista jatkuu ja jatkuu.



Hänellä itellään on kaks pientä lasta ja he tykkäävät kovasti leikkiä poikani kanssa yhessä. Monesti oon miettinyt että pistän ystävyyden poikki meidän välillä, mutta sitten mietin lastemme ystävyyttä. Emme ole pitänyt mitää yhteyttä sen jälkeen kun viimeks näin ja kerroin mun ison päätöksen enkä ihmettele vaikka hän ei haluaisikaan enää pitää muhun yhteyttä. Moni on mulle sanonut että tarvitko sä semmosta kaveria ja että mikä ystävä se on joka ei arvosta sua semmosena mikä sä olet. Tuntuu vaan tosi kurjalta se että meillä menisi välit poikki hänen käytöksen takia. Kuin joku voi olla kaveriaan kohtaan tommonen, en tajua! = (



Mitä te tekisitte mun tilanteessa? Mulla on käynyt mielessä pistää sille mailia ja kertoa miltä musta tuntuu hänen sanomiset, rauhalliseen sävyyn tietty ja sanoa että " mä en haluaisi pistää meidän ystävyyttä poikki ja meidän lastemme ystävyyttä poikki, mutta se on tosi kurjaa jos joka kerta nähää niin sulla on jotain negatiivista sanottavaa mulle mun elämästä ja että mun pitäisi elää niin kun sä haluat ja toivon että pyydät anteeksi ja jatkamme ystävyyttä...." . Tekisittekö te niin?



Kiitos!



ps. provoilijat voi painua muualle.