Omat rahat vai yhteiset rahat??

Yleisesti oli niin, että yhteiset rahat omaavat parit olivat saavuttaneet omistuksellisesti enemmän kuin he, joilla oli omat rahat. Näin oli, vaikka yhteisillä rahoilla elelevät olisivat keskituloisia tai pienituloisia, heillä " oli enemmän" kuin eri rahoilla elävillä.



Aloimme puimaan asiaa tuttaviemme kesken ja näin aiknakin suurimmalla osalla kavereistamme on. Suurituloisimmat ystävämme, joilla on omat rahat, sanovat, ettei raha riitä mihinkään.. kun taas paljon pienempi tuloiset saavat yhteisillä rahoillansa vaikka mitä tehtyä.



ap

maksaa enemmän laskuja ja käy kaupassa useimmin kuin minä niin se menee aikas tasan. Laskettiin et kummallekkin jää saman verran laittaa omiin menoihinsa, meillä mies vaan ei osta itselleen kauheesti mitään vaan laittaa lapsiin.

Pian muutetaan omaan (pankin) rivarikolmioon, joka on 50/50 kummankin nimissä. Yksi lapsi ja naimisissa. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi perheessä olisi kaksi eri taloutta. Johan lainsäädännössäkin edellytetään, että puolisot elättävät toisiaan tarpeen mukaan ja kaikkia etuuksia varten lasketaan puolisoiden tulot yhteen jne.



Meillä siis kaikki rahat menee yhdelle tilille ja sieltä maksetaan kaikki laskut. Jos jotain jää se laitetaan yhteiselle säästötilille. Kumpikin saa ilman toiselta lupaa kysymättä tehdä vaate yms. hankintoja, sillä toisen arvostelukykyyn luotetaan täysin.

Meillä itseasiassa on lähes samansuuruiset palkat, puhutaan muutamien kympin erosta miehen " hyväksi" . Suurin osa menoista on kuukausittaisia, joten aika hyvin pystyy arvioimaan, minkä verran rahaa tarvitaan missäkin kuussa laskuihin. Me emme siis puolita laskuja, vaan toinen maksaa toiset ja toinen toiset laskut. Loput sumplitaan. Toimii meillä. Ei tarvitse riidellä rahasta.

kummallakin oma tili ja se maksaa jolla on rahaa. Omia ostoksia saa tehdä oman järjen mukaan, isompia pohditaan yhdessä

Ei vaineskaan. Omat tilit meillä on, mutta yhteishyvään ne menevät. Sitten jos jotain isompaa ostetaan niin keskustellaan hetki ostetaanko vai eikö ja riittääkö sellaiseen rahat. Mies on ollut minua kohtaan avokätinen aina. Minulla on huonommat tulot ja hieman liikaa ylpeyttä, tyyliin aikuinen itsenäinen nainen pärjää kyllä omillaan, kun alussa tuntui vaikealta jos mies kävi useammin kaupassa tai maksoi laskun jossa oli minun nimeni. Myöhemmin tilanne tasoittui ja nyt rahat ovat koko lailla yhteiset.

Kuten joku jo totesikin, on hyvin helppo laskea kuukaudessa pakollisiin menoihin menevä summa, jonka voi sitten jakaa kahdella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että toinen maksaa tietyt laskut ja toinen tietyt, samansuuruiset laskut. Eikä meillä ainakaan mitään kauppakuitteja vertailla, kaupassa käy se joka ehtii. Miten tämä muka tarkoittaa " kahta eri elintasoa" ?



Vai onko näiden kiihkoilijoiden ainoa näkemys se, että nainen on kotirouvana ja mies tienaa? Totuus on, että omat rahat vaatii molemmilta jonkinlaisia tuloja, kotiäiti ja it-miljonääripariskunnalla ei varmasti kannata.