Masennuksesta
Ei ole ihme, että osa äideistä jää masennuksensa tähden hoidotta, kun ilmeisesti äidit eivät aina itsekään sitä huomaa masennukseksi. Se on ikävää ja toivon kaikille niille naisille, jotka baby bluesista todella kärsivät, kärsivällisyyttä ja voimia! Vielä sieltä nousette! Itseäni on alkanut ihmetyttää myös se, onko baby blues-sanaa alettu käyttää yleissanana kaikelle väsymykselle, mitä äiti valittaa synnytyksen jälkeen? Onko niin, että baby blues on " helppo" sana, joka on nopea todeta ja jättää asia silti siihen, kun taas ilmiselvät fyysiset vaivat, joita äideillä osalla kuitenkin synnytyksen jälkeen on (verenvuoto runsasta, mahdollisia repeämisiä, koliikkivauvojen ympärivuorokautiset itkut, muut mahdolliset pitkälliset sairaudet), jätetään hyvin helposti hoidotta, ellei äiti jaksa vaatia niiden hoitamista neuvolalääkärien ja neuvolahoitajien taholta? Eikö ole aivan selvää siitä huolimatta, että hormonaalisista syistä äiti jaksaa valvoa lapsensa vierellä, ellei kärsi aivan ilmiselvää masennusta, paremmin kuin ilman noita muutoksia, että äiti väsyy ihan luonnollisista syistä eikä ole kysymys baby bluesista silloin, kun äiti kuitenkin vielä iloitsee lapsestaan? En tahdo vähätellä, päinvastoin, baby blues-ongelmia, vaan olen enemmänkin huolissani siitä, ymmärretäänkö, ettei synnyttänyt, fyysisiä sairauksia sairastava nainen, joka tahtoo keskittyä lapsensa hoitamiseensa luonnostaan, lähde etsimään erikoislääkärihoitoja yhtä herkästi kuin ennen lapsen syntymää vaan voi uupua saamatta apua niihin. Eikö olisi parempi, että neuvolajärjestelmä/terveysasema hoitaisi yhtä tehostetusti synnyttäneiden äitien kunnosta kuin raskausaikana tehdään ja vasta näiden asioiden selvittämisen jälkeen alettaisiin todeta " baby blues" diagnoosiksi.
Haluan herättää tällä teitä äitejä, jotka nyt odotatte ja olette tässä vaiheessa kenties jollain tavoin pitkäkestoisesti sairaita siihen, että synnytyksen jälkeen jo nyt saisitte sovittua hoidot myös synnytyksen jälkeen mahdollisimman hyvin ja kaiken mahdollisen avun niin, ettette joutuisi väsymään fyysisten vaivojenne tähden turhaan. Kaikki on kyllä kaiken arvoista!
Ei pitäisi keskittyä moneen asiaan samalla, kun kirjoittaa, huomaan
;-)! Tuli taas korjattavaa! Tekstissä oli jossain muuallakin pieni virhe mutta korjaan nyt tämän:
Haluan herättää tällä teitä äitejä, jotka nyt odotatte ja olette tässä vaiheessa kenties jollain tavoin pitkäkestoisesti sairaita. Tarkoituksenani on sanoa, että kannattaa jo nyt yrittää sopia hoidot, jos mahdollista, myös synnytyksen jälkeiselle ajalle, etteivät hoidot jäisi kesken. Kannattaa myös miettiä jo etukäteen, että saisitte kaiken mahdollisen avun lähiympäristöltä niin, ettette joutuisi väsymään fyysisten vaivojenne tähden turhaan vaan saisitte aluksi usein myös levätä, jaksaisitte hoitaa sen jälkeen myös itseänne ja käydä hoitamassa itseänne. Myös äiti on tärkeä synnytyksen jälkeen, vaikka kenties saattaa tuntuakin, ettei äitiä ole olemassa enää ihmisenä vaan vain olento, jolta kaikki vaativat kaikkea mahdollista ja mahdotonta ja aivan ihana vauva saa vain yliväsyneen, vaikka lapsestaan onnellisenkin, äidin hoitoa, kun voisi saada enemmänkin. Kaikki on kyllä kaiken arvoista!