Odotusaika+ystävien käyttäytyminen...
Olen ollut viime aikoina jotenkin kamalan pettynyt muutamien ystävieni käyttäytymiseen...Olen aina liikkunut paljon esikoisen kanssa; kulkenut bussilla, käynyt kaupoissa, kylässä jne.Nyt kun raskauteni on ihan loppusuoralla en enää yksinkertaisesti pysty ja jaksa liikkua samalla lailla.
Olen aina ajatellut että ystävät säilyvät ja kun en itse pääse niin he tulevat vuorostaan meille.Viime aikoina on kuitenkin totuus paljastunut.Hyvätkin ystävät jotka ovat kotona lastensa kanssa eivät edes soita ja kysy kuulumisia ellen itse ole aktiivinen, kyläilystä nyt puhumattakaan.Usein siis olen kotona esikoisen kanssa kaksistaan:(Aina näillä ystävillä on joku syy miksi kyläily ei onnistu.Tämän lisäksi yksi " ystävä" jatkuvasti hehkuttaa sitä kuinka ihanaa on kun lapset ovat jo vauvavaiheen ohittaneet ja kuinka pienen vauvan kanssa on kamalaa ja kuinka kivaa hänellä on kun on paljon kavereita.Niinpä...Sehän se auttaakin näinä viimeisinä viikkoina jotka muutenkin kuluvat hitaasti!Tiedänhän minä ettei raskauteni ja lähestyvä synnytys varmaan kiinnosta muita mutta kurjalta tuntuu se, ettei tämä samainen ystävä vaivaudu edes tekstiviestillä kysymään mitä meille kuuluu vaikka varsin hyvin tietää että olen jo muutaman päivän ollut tekemässä lähtöä synnärille.
Tiedän että pitäisi jättää tällaiset asiat omaan arvoonsa mutta tässä raskauden hormonimyrskyssä ajattelettomat kommentit kirvelevät normaalia enemmän:(
Kommentit (2)
ja nauti nyt täysin rinnoin loppuraskaudestasi!! =) Ajatella, että kohta sinulla on esikoisen lisäksi myös toinen pikkuinen (...toivoo saman itsekin kokevansa...) Ihanaa aikaa se vauva-arki!
ystäväsi koittavat vain olla hienotunteisia viimeisillään odottavaa kohtaan?
Itsellä ystävä (ei kylläkään ihan läheisin, mutta hyvä kuitenkin) on la:n ylittänyt, ja nyt tuntuu että en viitsi " häiritä" synnytystä odottelevaa enää uteiluillani voinnista ym. Tuntuu, että odottavaa häiritsee ainakin lopuvaiheessa ne ainaiset kyselyt voinnista kun itsekin jo malttamattona odottaa, että jotain tapahtuisi (näin ainakin jossainmäärin itselläni oli loppuajasta). Ja että tekemistä riittää kyllä loppuaikoina ilman että joutuu koko ajan puhelimessa lörpöttelemään. Olenkin vain hienotunteisesti (?) odottanut viime viikkoina että ystäväni ottaa yhteyttä. Ehkäpä nyt soitan itsekin hänelle, jos vaikka samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla... Olipas sekava sepustus...toivottavasti sait ajatuksistani kiinni =)