Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö ketään naista joka lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta pois?
06.02.2006 |
Nyt kaipaan teiltä ja vain ja ainoastaan teiltä kyselisin apua. Olen täällä pari kertaa kysellyt mitä voi tehdä, kun läheistä ihmistä pahoinpidellään ja uhkaillaan. Tässä tapauksessa sisarestani kyse. Hänellä erittäin väkivaltainen mies, lapsia myös on. Sisko haluaisi lähteä, mutta joku estää siskoa tekemästä sitä lopullista ratkaisua. Sisko on jo muutamia kertoja sanonut miehelleen avioerosta ja mies olisi valmis kirjoittamaan nimen eropaperiin.
Velkaa heillä ei ole, raha-asiat muutenkin kunnossa. Siskoni on sanonut, että jos eroaa ei aio ottaa tilasta (maatila) mitään itselleen, eli ei edes sitä laillista 50% osuutta avioerossa. Eli ottaisi vaan henk.kohtaiset tavarat kuten muutaman vaatteen, ajokortin, kelakortin. Voiko siis siskoni kieltäytyä ottamasta puolia omaisuudesta avioerossa? Heillä ei avioehtoa. Sisko ilmeisesti pelkää, että miehestä tulee hankaluuksia eli siis että mies alkaa uhkailla yms
Mutta miten voisin auttaa että siskoni todella ymmärtäisi lähteä tilanteesta pois. Tai miten rohkaista? Onhan avioerot ikäviä, mutta tuota väkivaltaa on jatkunut yli 10 vuotta eikä mies halua hakea apua. Eli mihin voisin vedota tai miten rohkaista siskoa? Ei tietenkään painostamista, mutta mitä tosiasioita voisin esittää hänelle. Olenhan jo monesti vedonnut lapsiin ja siihen, että mies voi tosiaan tappaa. Mutta ne ei auta.
Kommentit (2)
....Olin erittäin taitava peittelemään asioita, joten monella ulkopuolisella ei ollut aavistustakaan, mitä kotonamme tapahtui... Ne jotka tiesivät yrittivät pysyä ystävinäni, mutta ei se helppoa ollut koska ajoin heidät pois miestä miellyttäkseni...pointtini on,että pysy siskosi tukena, ole hänen tavoitettavissa kun hän sinua " tarvitsee" , yritä puhua hänelle, mutta yritä välttää painostamista, tee hänelle kysymyksiä, joita hän ainakin joutuu pohtimaan, vaikka ei haluaisi vastata jne.. Tiedän hyvin itse,että jos joku olisi minulle jatkuvasti painostaen puhunut, ei se olisi mitään auttanut, koska itse vain vähättelin tilannetta ja " ne hyvät ajat miehen kanssa korvasivat jatkuvat mustelmat ja murtumat" ... Vasta kun itse tajusin,että en todellakaan halua elää jatkuvassa pelossa loppuelämääni,enkä halua lapsilleni sellaista tulevaisuutta tai miehen mallia, tiesin,että minun on pakko lähteä ja nopeasti! Itsekin pakkasin vuosien elämän yhteen matkalaukkuun, mitään muuta en halunnut kunhan pääsin pois lasten kera. Olin vuosia myös pelännyt " yksinäisyyttä" , mutta ollessani vihdoinkin yksin ilman miestä, tajusin,että hänen kanssa olin ollut yksinäisempi kuin koskaan ennen!! Nyt elän rauhassa lasteni kanssa enkä edes haluaisi miestä taloomme! :) Lasteni isä on vannonut " kostavansa" lähtöni, mutta en osaa häntä enää pelätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" ainoastaan" henkistä väkivaltaa.
Joku aika sitten oli hyvä ketju, että kun elämä on tarpeeksi kamalaa, niin ne normaalit hetket tuntuu ihan juhlalta. Että kun isäni oli ensin hakannut illalla äitiä, niin kun hän toi aamulla äidille kukkia ja minulle lelun, se tuntui jotenkin upealta. " Hän on muuten ihan hyvä mies" , on vakio tällaisten vaimojen suusta.
Ei tietysti auta sellaiset jotka sanoo " joka suhteessa on jotain ongelmaa" ja " ei saa luovuttaa liian helposti" ja " lapsilla pitää olla isä" .
Tällaisen ihmisen todellisuudentaju on mennyt siinä 10 vuodessa, en osaa sanoa mikä minutkaan herättäisi niin että lähtisin. Voi olla että se oma mies on pelottava, mutta läheisriippuvalle yksinäisyys ja itsenäisyys on vielä pelottavampaa:(