Umpikujassa
Elikkäs nyt rupean oman käden kautta kyselemään mielipiteitä asiasta. Olen seurustellut 5 vuotta kyseisen mieheni kanssa. Alkuun puolivuotta oli tosi mukavaa ja kaikki oli ihanaa. Seksiä ja suudelmia ja mahassa myllerrystä puolin ja toisin. Sen jälkeen kaikki muuttui. Puolen vuoden seurustelun jälkeen mieheni vähensi kokonaan läheisyyttä suudelmia,seksiä ja muutenkin yhteistä aikaa. Samaa jatkunut nyt tähän päivään asti ja minusta tuntuu kuin olisin yksin suhteessa. Kehun miestäni, autan asioissa, olen innoissani hänen harrastuksista (autoista ja tietokoneista), silittelen häntä, halaan ja pussaan. Mitä saan takaisin. Töistä tullessa hän on pahalla päällä miltei aina ja kun tulee kotiin, ottaa evästä kaapista ja istahtaa tietokoneelle pelailemaan kavereittensa kanssa niin kauaa kun kello näyttää 10-11 ja hän laittaa nukkumaan. Tätä on jatkunut nyt puoli vuotta kun sai vakiotyön, ennen sitä istui koko päivät yleensä koneella ja pelasi kavereittensa kanssa. Mieheni on nyt 23 vuotias (itse 21) ja hänen elämäänsä kuuluu töitten lisäksi tietokone. Seksiä enään vain kun hän haluaa ja jaksaa, silloinkin tärkeintä vain hoitaa hänet loppuun ja itse jään kuin kala kuivalle maalle. Suudelmia en ole saanut enään puolen vuoden seurustelun jälkeen, halauksia saan niin että ukko ei jouda olemaan siinä hetkessä vaan aina on kiire jääkaapille tai koneelle tms. Kehuja en ole saanut enään pitkiin aikoihin. Ainut mitä hän on sanonut niin kerran "näytät hyvältä hiukset auki" ja tämä siis yhdesti 5 vuoden aikana. tiedän että en ole maailman kaunein ja laihin MUTTA olen kuitenkin suht,sievä JA vaikka en olisikaan niin minun mielestäni miehen kuuluu edes kerran vuodessa osoittaa naiselleen jotain ulkonäköön tms kehuvaa. Kihloissa olemme siis olleet jo 4,5 vuotta. Tulevaisuudesta ei voida koskaan puhua sillä hän aina hermostuu tai jopa suuttuu ja vaihtaa puheaihetta tai menee jopa koneelle. Yhteisillä reissuilla ei olla käyty kuin kerran ja silloinkin hän uhkasi jättävänsä minut humalassa for no reason. Olen yrittänyt keskustella asiasta miljoonia kertoja mutta aina ukko pitää mykkäkoulua ja kääntää selkänsä, vastaa "mm" jos sitäkään. Olen yrittänyt kaikenlaisia metodeja ja mikään ei auta. Rakastan häntä yli kaiken mutta tuntuu kuin olisin yksin suhteessa. Tiedän että raha-asiat painaa hänen mieltään ja olenkin antanut hänelle paljon tilaa mutta silti minun mielestä ei tarvitsisi suhteessa olevana vältellä toista osapuolta. Mieheni sanoo aina rakastavansa kun kysyn mutta hän ei näytä sitä millään muotoa. Kun minulla on paha mieli ja jopa itken, hän ei anna mitään vastakaikua tai edes kysy mikä minulla on. Hänestä on tullut täysin kylmäkiskoinen mitä hän ei ollut ollenkaan alussa. En siis rakastunut tähän ihmiseen vaan hän muuttui seurustelun aikana. Itse olen juuri pysynyt samanalaisena ja annan edelleen itsestäni kaiken ja liikaakin. Takaisin en vaan saa mitään. Kirjotus on varmasti epäselvä mutta saa kysyä asioista ja vastaan mielelläni. En toivo mitään provoa keltään sillä nyt yritän jakaa tätä asiaa muille koska olen ollut tämän asian kanssa yksin. Ja ei, minulla ei ole perheenjäsenien lisäksi muita ystäviä joille voisin jakaa tätä asiaa. Tämä on minulle raskasta, sillä elämäni tärkein ihminen ja ainoa ystäväni on muuttunut "pedoksi" jota en enää tunne. Ja "jätä se", ei ole helpoin ratkasu, sillä haluaisin löytää tähän helpomman tien. Kiitos ja anteeksi