Ekaluokkalainen ja jatkuva vastaansanominen

Meillä on myös ekaluokkalaisen pojan kanssa melkeinpä päivittäin vastaansanomista, inttämistä, " juupaseipäs" . Emme osaa olla ollenkaan rakentavia keinoissamme, mikä tietenkin harmittaa. Herkästi menemme äänenkorottamis -linjalle, kun kertakaikkiaan ei jaksa olla aikuinen. Ainut keino, minkä olemme keksineet ja on toiminut, on iltapesuille meno ja tarrapalkinto. Jos iltapesut sujuvat, tulee kalenteriin ruksi ja viidellä ruksilla saa tarran.



Niin, vielä: kieltoja poikamme ei siedä ollenkaan...



Otan kiitollisin mielin neuvoja vastaan.

Meidän poika ei ole koskaan ottanut hyvin vatsaan käskyjä ja kieltoja, ja kun hän on lisäksi tosi jääräpäinen, on asioista väännetty aina pitkään ja hartaasti. En usko että tilanne on pahentunut viime aikoina, itse asiassa hän hoitaa monet asiat itsenäisesti ja hienosti. Mutta ne harvat käskyt joiden toivoisi menevän perille, eivät tunnu toimivan juuri lainkaan. Joudun naputtamaan samasta asiasta kymmenen kertaa, ja jos sitten totean että nyt on jo myöhäistä (esim. emme ehdi lukea iltasatua, koska hamapita ei ole vieläkään pesty), seuraa hirveä itku. Ja syy on tietenkin minussa: hän ei muka tiennyt että on niin kiire, tai hän ei saanut hammastahnaa ylähyllyltä ja minun olisi pitänyt huomata se sanomattakin jne. Sitten päädymme inttämään siitä, kuka sanoi ja mitä ja miksi toinen ei totellut :-(



Omia hermoja rassaa juuri se, että tiedän hänen pystyvän hoitamaan nämäkin asiat ihan hyvin, ja tuntuu että hän vain hakee riitaa temppuilullaan. En tiedä sitten pitäiskö pari kertaa ottaa tosi ankara linja, ja oikeasti jättää lapsi ilman aamiaista ja antaa hänen myöhästyä koulusta, jos hän aamulla vetkuttelee... Toistaiseksi en ole raaskinut, vaikka mies syyttääkin minua paapomisesta..

tulee joko ykköseltä tai kakkoselta, en muista kummalta, ohjelma jossa annetaan erittäin hyviä vinkkejä kasvatukseen.



Rangaistuspenkki/-kulma on erittäin hyvä taltutustapa, siellä voi sitten mietiskellä. Meillä on käytössä jo reilu 2-vuotiaalla, jolla myös paha uhmaikä juuri nyt. Sinne pääsee sitten mietiskelemään (pariksi minuutiksi - minuutti/ikävuosi), kannattaako vängätä vastaan vai ei ja pitääkö jotain tehdä nyt vai ei.

Tutulta kuulostaa, meillä ekaluokkalaienn poika muuttunut todella ärsyttäväksi. Mitään ei uskoisi, ihan pienistäkin asioista pitää käydä hirmuinen kädenvääntö ennen kuin uskoo. Kielenkäyttö todella hölmöä jne....



Voisi sanoa että joka päivä ainakin yksi kunnon yhteenotto tällä hetkellä on meilläkin. Joskus poika saattaa sitten " murtua" ja tulee syliin itkemään ja saamme asiat selvitettyä mutta usein asiat pitää vain runnoa läpi ja itselle tulee aika tyrannimainen olo. Toivottavasti tämä vaihe menee ohi ja pian!



Neuvoja ota minäkin vastaan!

ja puhumaan jankuttavasta valituksesta jollekki terveydenhoitajalle... mutta mä olen aika hermoheikko ja syyllistän itseäni ihan turhasta koko ajan synnytyksenjälkeisen masennuksen takia.

Oma neuvoni on, että lapsen kanssa ei kannata " antautua" väittelyyn, sillä siitä ei ole juurikaan hyötyä.Myös turhat neuvottelut pois, sillä lapsi osaa todellakin käyttää tätä hyväkseen ja sen jälkeen saakin sitten neuvotella aina. Joissakin asioissa voi kysyä lapsen mielipidettä esim. minkä paidan haluaa päälle mieluummin (kaksi vaihtoehtoa)tms. Hampaiden pesu, pukeminen jne. sujuvat pienten kanssa parhaiten, kun äiti tai isä " konkreettisesti" taluttaa lapsen sinne hammaspesulle ja valvoo, että asia tulee hoidettua. Meillä lapsi myös " väitti vastaan" jossain vaiheessa paljonkin ja käyttäytyi " ylimielisesti" mutta tähän auttoi " tilanteen pysäyttäminen" . Mikä tarkoittaa sitä, että otetaan lasta hartioista kiinni , pyydetään katsomaan silmiin ja sanallisesti tehdään selväksi, että moinen käytös on huonoa.Muutaman kerran meillä lapsi laitettiin ihan konkreettisesti seisomaan nurkkaan muutamaksi minuutiksi. Tämä auttoi. Lapsi kaipaa ja tarvitsee ennenkaikkea konkretiaa, sanalliset uhkaukset ja neuvot eivät useinkaan auta. Jos uhkaat laittaa lapsen nurkkaan niin tee se myös. Muutaman kerran kun tätä kokeilee niin lapsi uskoo,e ttä vanhempi todellakin tarkoittaa mitä sanoo." Rangaistus huonosta käytöksestä voi olla esin, muutama minuutti nurkassa tai " jäähypenkki" .Lapsen ajtteluhan ei ole niin kehittynyttä kuin aikuisen ja tämän takia sanalliset neuvot tarvitsevat tuekseen tekoja.Meillä " tämä kädestä pitäen" neuvominen otetaan käyttöön joskus vielä kolmasluokkalaisenkin kanssa.Lasta kannattaa myös kiittää ja kehua heti kun hän toimii oikein tällä saavutetaan enemmän positiivista tulosta kuin uhkailulla.

että kun jaksaisi todella paneutua myös sen 7 v:n ojentamiseen, niin homma voisi helpottua. Yleensä ne tilanteet käytännössä on kuitenkin sellaisia, että toivoisi tuon ison pojan menevän siinä sivussa: esim. aamulla meikkaan ja puen itse vauhdilla, vahdin toisella silmällä että aamuäreä 4-vuotias on kunnolla ja patistan suullisesti ekaluokkalaista pukemaan. Tänään hän ei muka löytänyt kaapista sopivia housuja ja väitti kiven kovaan, että ei ole KOSKAAN tykännyt MISTÄÄN kaapissa olevista housuista. Mun aika ja pinna ei veny siihen, että olisin tuossa tilanteessa jättänyt kaikki omat hommani kesken ja ruvennut istuttamaan poikaa jäähypenkillä. Inttämiseksi siis meni - ja lopulta viskasin pojalle hänen lempipöksynsä pyykkinarulta (ja toivon että tämä ongelma on unohtunut huomiseen mennessä...).



Toisaalta täytyy myös muistaa että siinä Super Nannyssa on kyse ääritapauksista joiden käytös haittaa jo koko perheen elämää. Mulla on järkevät ja pohjimmiltaan kiltit pojat, jotka osaavat useimmiten käyttäytyä mallikkaasti. Ei heidän kanssaan ole niin suuria ongelmia, että niitä tarvitsisi ratkoa erityisellä kurinpito-ohjelmalla. Etenkin tuo 7v. on koulussa ja kavereiden kanssa todella tunnollinen ja sopeutuva eikä opettaja meinaa millään uskoa, että hän kotona joskus panee ranttaliksi. Loppujen lopuksi on kai parempi että poika vänkää kotona minun kanssani kuin koulussa opettajalle...

" Etenkin tuo 7v. on koulussa ja kavereiden kanssa todella tunnollinen ja sopeutuva eikä opettaja meinaa millään uskoa, että hän kotona joskus panee ranttaliksi. Loppujen lopuksi on kai parempi että poika vänkää kotona minun kanssani kuin koulussa opettajalle..."



Näin meidänkin ekaluokkalainen lapsi " ihmisten ilmoilla" . Kuten aiemmin olen tuonut palstalla esille, että poikamme on vielä äärimmäisen ujo koulussa ja yleensä aikuisten kesken.



Minäkin olen aina ajatellut, että kotona saa päästää mölyt mahastaan. Kunnes viime viikolla eräs " viisas ihminen" sanoi, että rajansa myös siinä. Hän esitti esimerkin lapsesta aikuisena: huutaa ja möskyää kotiin tultuaan jne. Tämä pisti minut ajattelemaan...Juuri tämä ammatti-ihminen neuvoi välillä sovittelemaan, menemään huumorilla ja antamaan hieman väljyyttä lapsellekin. Nyt sitten olen yritänyt vajaan viikon ajan kokeilla tätä uutta ajattelua, mutta kysyy hermoja! Mutta tietenkin on asioita, missä lapsen on siedettävä kielto ja aikuisen peräänantamattomuus.



Tämä nyt vain minun mielipiteenä ja tämänhetkisenä näkemyksynä. En tiedä, mistä puhaltaa ensi viikolla:)

En minäkään tarkoittanut että pitäisin sitä kotona temppuilua hyvänä asiana... ja omille hermoille se kyllä käy, etenkin kun joskus tuntuu että poika oikein hakee riitaa. Ei tee mitään mitä käsketään ja kun lopulta tekee, niin paiskoo tavaroita - ja sitten huutaa kurkku suorana kun käsketään siivoamaan. Eihän noin pitäisi käyttäytyä missään, ei edes kotona.



Tarkoitin lähinnä sitä, että koska poika osaa tarpeen tullen käyttäytyä hyvin, en koe että minun pitäisi laittaa häntä kovin ankarasti ruotuun kotona, etenkään niin kauan kuin asiat kuitenkin yleensä sujuvat ihan kivasti kotonakin. Mukava kuulla että joku asiantuntijakin on sitä mieltä, että voi luovia ja ottaa huumorilla. Minä saatan antaa periksi esim. vaatteissa tai siinä saako poika lukea Akun loppuun ennen ruokailua.



Aggressiivisuus ja ruma kieli ovat asia erikseen, niihin kyllä puutun ankarammin. Juuri nyt meillä karsitaan " jäkä-jäkää" pois: aina kun kuulen hänen mutisevan jäkä jäkä minun käskyni jälkeen, otan pojan säästöpossusta 50 senttiä itselleni. Tuntuu toimivan, jäkäily on melkein hävinnyt jo muutaman sakon jälkeen :-)

keksin niin hyvän rangaistuksen jatkuvasta kiusaamisesta,väittelystä,unohtelusta,muka väsyttää ym. meillä poika ekalla. Ollut useamman kuukauden tosi rasittava. Mut viikko sitten meni hermo ja rangaitus oli et ei saa katsoa kotivideoita neloselta, pojan lemppari ohjelma. Huusi koko ohjelman ajan mut raja löytyi onneksi. Niitä ne etsii rajoja ekaluokkalaiset. OLO oli lapsellakin selvästi helpottunut patti kun en keksinyt aiemmin. Saas nähdä kuin kauan tepsii. Voimia kaikille lasten kanssa kamppaileville.