Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko teille koskaan sellainen " ylemmyydentunne" omasta elämästänne kun luette näitä AV:n juttuja?
04.02.2006 |
Älkää nyt käsittäkö väärin, mutta mä tarkoitan jotakin sellaista, että ajattelette kuinka ihana elämä meillä on noihin muihin verrattuna.
Siis, että ajattelisin, teidän muiden olevan lihavia, oikein stereotyyppisiä kotiäitejä, mutta vain minä olen nuorekas ja kaunis verrattuna teihin. Tai että, voi noita muita, onneksi minun mieheni on niin ihana muihin verrattuna. Tai kotimme on paljon viihtyisämpi/kauniimpi/suurempi/sienompi/trendikkäämpi kuin teidän muiden, näkisittepä vaan.
Tai raskaanaolevat ajattelevat, että heidän elämäntilanteensa ja vauvan odotuksensa on niin ihanaa, että voi teitä muita. Tai me, joilla lapset on jo isompia, ajattelemme, että voi teitä, kamalaa väsymystä tiedossa, onpas ihanaa, kun lasten kanssa voi jo tehdä muutakin kuin perushoitoa.
Kotiäidit pitävät elämäänsä ja arvojansa muita oikeampina, työssäkäyvät äidit taas ajattelevat, ettei kotiäidieillä ole muuta elämää kuin lapset jne, jne.
Tekstini on varsin sekavaa, mutta ajan takaa jotakin sellaista, kuinka me olemme niin kiinni siinä pienessä subjektiivisessa todellisuudessamme, että oma elämä tavallaan arvoidaan paljon paremmaksi muiden elämään verrattuna. Mutta totta tai ei, taas tuo toinen arvioi sinun elämäsi melko kurjaksi ja toteaa, että onneksi tuo ei ole minun elämäni.
No joo. Tämä on tällaista muutaman oluen jälkeistä ajatusvirtaa, mutta toivottavasti saatte pointin selville.
Kommentit (25)
Joskus, myönnän. Ehkä enemmän kuitenkin esim. FB:ssa, kun ihmiset lataa kuvia kodeistaan, lapsistaan, ym.tekemisistään. Jotenkin niistä näkee, ettei rahaa ole ja miettii, että kuinka etuoikeutettua elämää elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten 3, minäkin ihmettelen keskustelijoiden typeryyttä/tietämättömyyttä. Eilenkin eräässä talouspoliittisessa keskustelussa minä olin ainoa, joka kirjoitti hyvin perustellun mielipiteen. Muut töksäyttelivät minulle kommentteja niitä mitenkään perustelematta. Näissä asioissa kun on monia mielipiteitä, niin olisi ollut kiva kuulla vastaväitteitä ja niiden hyviä perusteluja, mutta tällaista keskustelua ei syntynyt. Monesti muutenkin tuntuu, että ihmiset ovat aika sivistymättömiä.
Huonommuutta koen taas siinä, että me emme yrityksistä huolimatta ole vieläkään saaneet lasta. Huomaan, että ohitan kaikki ketjut jopa av:lla, jossa hehkutetaan plussaa tms. On tosi kipeä paikka.
Nojoo, vähän naurattaa nää jutut, että mies joi palkkarahat ja olen 165cm, painan 85kg, meillä ei ole varaa mennä Puuhamaahan, tms, mitä ostan lidlistä?
Oikeasti, mitään em. en voisi kuvitella tapahtuvan meillä ja muutenkin välillä miettii juttujen tasoa... Tää on vähän sosiaalipornoa, lukea jotain av:ta. Sama kuin katsoo vaikka Satuhäitä. Niin kamalissa häissä en o koskaan ollut. Tai lähipiiriin ei kuulu vastaavaa roskaväkeä.
En tunne varsinaisesti ylemmyttä, mutta säälin kyllä vanhempia. Lapsiperheessä on selvästi pirun hankalaa. Oma elämäni tuntuu todella paljon yksinkertaisemmalta ja helpommalta kuin keskimääräisen av-mamman. Palstaa lukiessa tuntuu suorastaan lottovoitolta, etten ole koskaan sairastunut vauvakuumeeseen.
Täällä nyt on niin monenlaisia juttuja... mutta kyllä, välillä koen (myös) ylemmyydentunnetta täällä. Päällimmäinen kauhistelun aihe minulla on tätä palstaa lukiessa se, millaisten miesten kanssa monet naiset tekevät lapsia. En tiedä, aliarvioinko tässä muita ihmisiä aiheettomasti, mutta sellainen vaikutelma on päässyt syntymään että muut naiset eivät ole aina läheskään tarpeeksi kriittisiä arvioidessaan sitä kehen kannattaa lasten kautta sitoa itsensä ja elämänsä vähintään pariksikymmeneksi vuodeksi. Tämä asia koskettaa minua erityisesti siksi, että "there but for the grace of god go I": Olen itsekin seurustellut "vakavasti" täysin ala-arvoisen ihmisen kanssa enkä tiedä, olisinko todella tehnyt saman kauhean virhearvioinnin jos asiat olisivat sujuneet toisin.