Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten ihmeessä te jaksatte vauvojenne kanssa?!

Vierailija
04.02.2006 |

Kyllähän minä tiesin, että se on raskasta, mutta että näin raskasta! Ja minulla on kaiken lisäksi mies tässä vielä koko ajan apuna.



Vauva imee tissiä ihan miten sattuu - välillä viisi tuntia rauhoittumatta (imee viisi minuuttia, ei rauhoitu, imee kohta taas, ei rauhoitu... Perhepeti ei auta, vauva ei osaa sitten millään imeä makuultaan, vauvalla hermo ehtii mennä ennen kuin se onnistuu). Ihan jatkuvaa itkua ja kitinää ja nukkuu korkeintaan kaksi tuntia kerralla. Maitohappobakteerit on annettu, jos kitinä johtuu vaikka antibiooteistani, ei apua.



Enkä minä saa nukuttua juuri silloin, kun vauva nukkuu. Vaikka mies hoitaisi vauvaa, herään silti joka ähkäisyyn ja pitäähän minun imettääkin - maitoni ei kuitenkaan tunnu riittävän ja silti on annettava korviketta. Olen stressaantunut vauvasta, kun mietin koko ajan miten vauva voi jne. Kun eppari parani niin sairastuin rintatulehdukseen ja lopulta antibioottitiputuksen kautta vasta paranin. Nyt kamala päänsärky ja väsymys. Eikä se väsymyskään mitään, mutta kun olen masentumaan taipuva ihminen ja en voi syödä masennuslääkkeitäni imetyksen vuoksi... huoh ja väsymys pahentaa masennusta kamalasti.



Onpas tämäkin paikka tilittää, mutta mietin josko joku osaisi jotain neuvoa - eli Miten te muut jaksatte?

Kommentit (21)

Vierailija
1/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajan myötä helpottaa koko ajan. Mitä isommaksi lapsi kasvaa, sen paremmin jaksaa. Jos sinusta tuntuu, että tarvitset masennuslääkityksen, silloin lopetat imettämisen. Ei se sen monimutkaisempaa ole. On tärkeämpää pitää sinut henkisesti kunnossa kuin imettää. Korvikekin on oikein hyvää ravintoa lapselle. Jos tuntuu, ettet kertakaikkiaan jaksa yöheräilyjä, imetyksen lopettaminen on hyvä keino siihenkin. Silloin isä voi osallistua yösyöttöihin. Voimia sinulle. Itselläni on 8kk-ikäinen vauva ja masennuslääkitys. Nyt menee erittäin hyvin ja olen onnellinen.

Vierailija
2/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ruokintatapa on toissijainen tällaisessa tapauksessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

pyrin aina pitämään mielessä, että tämä vauva-aika yövalvomisineen ja itkuineen on vain pieni aika elämässä. Vauva on ennen kaikkea ihana, vaikka välillä veisikin äidin kaikki voimat! Koeta jaksaa... jos yhtään lohduttaa niin täällä ei ole nukuttu yli kahta tuntia yhtäjaksoisesti kolmeen kuukauteen.

Vierailija
4/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vinkki: Sen ei pitäisi tuntua noin raskaalta.

Vierailija
5/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vauvasi on varmaan vielä aika pieni; usko että muutaman päivän kun vielä jaksat niin pikkuhiljaa alkaa helpottaa.



Keskity vain itseesi ja vauvaasi; unohda siivoukset jne. Linnottaudu vaikka sänkyyn; imetä puoli-isuvassa asennossa jos makuultan ei onnistu, anna miehen passata sinua; muista juoda ja syödä monipuolisesti ja juo vettä hillittömästi.



Ja ennenkaikkea anna luonnon ohjata itseäsi, te opitte vauvanne kanssa elämistä vähän lisää joka päivä!



Jos masennus tuntuu iskevän päälle kannattaa varmaan harkita imetyksen lopettamista; älä uuvuta itseäsi vauva kasvaa kyllä korvikkeellakin.



Jaksamista, kyllä se siitä kesään mennessä sujuu!

Vierailija
6/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tämä ei ole neuvo, eikä varmasti tepsi kaikilla, mutta näin oli meillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen imettänyt zoloftin kanssa ja nyt cipramilin. Ai niin ja se vauvaikä on se helpoin vaihe ootas kun ne kaikki muut vaiheet tulee : )

Vierailija
8/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuules, harva se päivä menee hermot lasten kanssa. raivoan ja huudan ja itken. Välillä itken yksinäni itsesäälin kourissa, kun olen niin väsynyt ja kaikki menee päin metsää, väsyttää niin että silmät ei pysy auki! Pahimmillaan olen nukahtanut seisovaltani suihkuun ja heräännyt siihen kun kaaduin seinää päin! Toisella kerralla nukahtaessani vauva sylissä sohvalle ja heräsin kun vauva putosi sylistäni lattialle... näitähän riittää. Koti on välillä (lue usein) kuin pommin jäljiltä kun en jaksa enää välittää sotkusta...



Mutta silti vauvaa ja lapsia rakastaa niiiiiiiin paljon, että hetkessä unohtuu edellisen hetken murheet, kiukut ja itkut kun lapsi hymyilee viatonta hymyään ja sanoo että rakastaa!!!! =)))

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä vain jotenkin kummasti jaksoi, vaikka hermo meni välillä. Nyt jälkeenpäin ajateltuna se oli hyvin pieni jakso elämässä. Minäkin imetin joskus 4 tuntia.



Mutta varmasti 3kk iässä alkaa helpottaa masuvaivat ja syöntivälikin pitenee. tsemppiä!!



Ja jos tuntuu ylivoimaiselta, älä jää yksin! Kysy apua vaikka neuvolasta.



t. äiti ja poika 1v

Vierailija
10/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Kun vauva oli 4-5 kk:n ikäinen, aloin vasta nauttia vauvasta ja elämästä. Siihen saakka mentiin tokkurassa, itkien ja hammasta purren, mutta hengissä selvittiin ja ihan täysjärkisiä ollaan kaikki (?). Imetys, sen ongelmat, vauvan vatsavaivat, pulloruokinta, unettomuus, univelka, antibioottikuurit kohtutulehdukseen ja rintatulehdukseen.. Onneksi aika kultaa muistot ja sitten kun helpottaa, kaikki näyttää erilaiselta. Toki rankkaa on ollut myöhemminkin sairastelujen yms. kanssa, samoin silloin kun perheeseen syntyi toinen lapsi, mutta MIKÄÄN ei ole ollut rankempaa ja väsyttävämpää kuin ne ekat kuukaudet esikoisen kanssa.



Voimia ja jaksamista ap:lle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kyllä onnistunut syyllistämään itseni tuosta vastikkeen antamisestakin. Vauvamme on tosiaan vasta kolmeviikkoinen. Toivottavasti jossain vaiheessa helpottaa... kun mietin tätä asiaa niin pahinta on tosiaan masennus, ei edes väsymys ja jatkuva imettäminen ja sairastelu. Taidan harkita sitä lääkityksen aloittamista. Nolottaa kuitenkin, että olen näin säälittävä - minulla on mies vielä jatkuvasti auttamasa ja tämän paremmin en jaksa :(



t. ap

Vierailija
12/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masentunut äiti voi aiheuttaa myöhemmässä vaiheessa lapsen kehityksessä ongelmia ja erityisesti keskittymis ja oppimisvaikeuksia koulussa. Valitettavasti minä en saanut ensimmäisen vuoden aikana apua ja esikoisella on nyt kaikenlaisia hahmotusongelmia ja motorisia ongelmia. En vaan väsymyksen ja masennuksen keskellä huomannut koko lasta, vaikka hoidinkin mekaanisesti hyvin. Nuoremman synnyttyä olin jo lääkityksellä ( vuoden ikäero lapsilla) ja ero on huima. Nuorempi menee joka tasolla ohi esikoisesta ja on huomattavasti kehittyneempi. He ovat eläneet koko ajan rinnakkain ja silti ovat kuin yö ja päivä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Välillä tuntuu etten jaksakaan enää. Mutta kun ei ole vaihtoehtoja. Esikoisen kanssa oli rankempaa kuin kakkosen. Ehkä siksi etten tiennyt mitä odottaa ja odotukset ja todellisuus eivät vastanneet toisiaan. Olin elänyt sitä ennen jokseenkin itsenäistä ja itsekästä elämää ja nyt olikin luovuttava omista tarpeista. Se otti voimille.

Nyt kun tiedän jo mistä luopuu ja mitä saa tilalle niin jaksaa erilailla.

Mutta lääkkeitä syön minäkin heti siitä asti kun vauva lopetti rinnan syömisen. Molempien olo parani huomattavasti. Minulle tuo imetys oli todella rankkaa. Sain imettäessä masennus -ja paniikkikohtauksia. Se teki imettämisestä sietämätöntä. Mutta nyt on parempi vaikka en olisi vielä halunnutkaan korvikkeisiin siirtyä. Eipä ole ikävä enää kuitenkaan imettämistä. Nukkuminen on tosi tärkeää ja välillä unohdan että univelkaa jää kun tottuu toimimaan puoliteholla. Nytkin pitäis olla jo sä´ngyssä ja täällä taas roikun :)

Jaksamista, kyllä saat kaiken takaisin tuhatkertaisesti vielä :)

Vierailija
14/21 |
04.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos sinulla on noin paha väsymys, et kyllä mitenkään voi jaksaakaan. Pääsisitkö mihinkään muualle nukkumaan edes yhdet kunnon unet? Jos se ei onnistu, voisitko kysyä vaikka neuvolasta tai lääkäriltä, olisiko nukahtamislääkkeistä apua?



Unohda täydellisyys, tee se mitä jaksat ja mihin pystyt. Se kyllä riittää. Olethan hyvä äiti, kun jaksat pohtia omaa jaksamistasi ja vauvan hyvinvointi on sinulle etusijalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/21 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

mitä enemmän lapsia, sitä helpommin ja paremmin jaksaa vauva-ajat. Koska tuo ei sinänsä kuulosta loogiselta (kun sillon on niitä isojakin hoidettavana) niin ainakin minä olen tehnyt johtopäätöksen että esikoisen kanssa ei välttämättä väsytä se imetys tai heräilyt tai kitinät sinänsä vaan se että kaikki on uutta ja erilaista.



Minulle raskainta aikaa on ollut esikoisen eka kuukausi! Uskon että teilläkin helpottaa pian kun vauva-arki tulee tutummaksi. Luota itseesi äitinä ja pidä aina mielessä että vauva ei arvostele eikä vertaa sinua kehenkään, sinä olet vauvalle parasta mitä hän tietää.

Vierailija
16/21 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaikki oli uutta;valvominen,uusi elämäntilanne,puhumattakaan imettämisestä (ja kuinka sitovaa se on).Näin jälkeenpäin ajateltuna esikoinen nukkui kyllä todella hyvin (vrt seuraavaan ;).Lopetin imetyksen vauvan ollessa 3kk ja siitä lähti " ylämäki" ,sain omaa aikaa ja mies auttoi syötöissä.Monet äidit kärsivät lievästä masentuneisuudesta ensimmäiset 3kk,se on ihan normaalia ;).Kyllä se vielä helpottaa,usko pois!



T.äiti (-99,-01,-05)

Vierailija
17/21 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

T. äiti (-01,-04,-05)

Vierailija
18/21 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

avuksi sitä kuuluisaa kylää, joka tarvitaan lapsen kasvattamiseen. Otin paineita ihan joka asiasta; jos oli tulossa vieraita, piti olla siistiä yms... Mies oli mullakin apuna (luójan kiitos!), mutta vasta jälkeenpäin tajusin, kuinka väsynyt olin.



Hommaa jostain ulkopuolista apua siivoomiseen yms. Ja keskity sinä ainoastaan vauvaan ja miehesi pääasiassa sinun hoitamiseen =). Kyllä se siitä lähtee suttaantumaan =). VOIMIA! HALIT!

Vierailija
19/21 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap:lle: Kuten jo edellä useaan kertaan on todettu, pikkuvauva-aika menee kumminkin niin nopeasti ohitse, ja ennenkuin huomaatkaan, on perheenne arki kummasti helpottunut. Uskoa siihen ja voimia, niitä sinulle toivotan!



T: Kahden pojan, 2v8kk ja 7kk, äiti.

Vierailija
20/21 |
05.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tännehän oli tullut lisää vastauksia. Kiitoksia niistä!



Totta on se, kuten siellä joku kirjoitti, että suuri ongelma on siinä, että ei oikeasti tiennyt mitä odottaa... vaikka olen kuullut, että vauvan kanssa on rankkaa, en tajunnut, että imetys on näin sitovaa ja vauva valvottaa näin paljon ja vauvasta on näin kova huoli ja yhtäkkiä en ole sekuntiakaan mieheni kanssa kaksin, vieraannuin hänestä jo muutamassa päivässä jonkin verran. Minua ei haitaa, että elämäni muuttui täysin, mutta onhan se pelottavaa ja uutta. Asiaa pahensi tietysti se, että sairastuin niin pahasti heti alkuunsa. Ehkä sekin auttaisi, jos vauva kommunikoisi takaisin edes jonkin verran. Olisi ihana saada edes yksi hymy takaisin joskus.



Osittain taustalla on myös se, että jäin raskaaksi tultuani työttömäksi ja vaikka minulla on ihan hyvä koulutus ja työkokemus, mietin kuitenkin, että miten tämän jälkeen - saanko työtä ja millaista... identiteettini on rakentunut pitkälti työni puitteissa ja nyt olen - äiti. Se on aika erilainen ja eri arvoja sisältävä identiteetti. Taustalla on myös se, että oma äitini on alkoholisti ja hän on ahdistanut minua koko raskausajan ja selvisi juuri, että ei tulekaan meille kylään, vaikka oli tulossa avuksi, koska on ympäri kännissä. Juuri kun tänään ajattelin, että nyt on ollut ihan hyvä päivä.



Pahoittelen itsekästä marinaani, mutta toivottavasti joku saa vertaistukea tästä omaan tilanteeseensa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi viisi yksi