Oma vai miehen sukunimi naimisiin mentäessä???
Onko kuinka moni teistä pitänyt oman nimensä naimisiinmenon jälkeen? Vieläpä niin, että lapsilla on kuitenkin miehen sukunimi? Onko aiheuttanut hankaluuksia ja pitääkö sitä jatkuvasti selitellä?
Kohta ollaan vihille menossa ja vielä pähkäilen pitäisinkö omani vai vaihtaisinko. Miehen sukunimessä ei sinänsä vikaa, eikä omassanikaan. Miehen siskolla sama etunimi kun minulla, joten siinä yksi pieni seikka, jonka vuoksi tuntuu vähän nihkeältä. Lisäksi miehen sukunimi on harvinaisempi kuin omani, joten voi olla ettei siskokaan koskaan siitä muuksi halua vaihtaa (jos menee naimisiin). Lisäksi en jotenkin välttämättä halua " kuulua" sen nimen kautta miehen perheeseen, vaikka heissä ei sinänsä ole mitään vikaakaan. Tuntuu kummalta vaan luopua aika isosta osasta omaa identiteettiään.
Kommentit (23)
Miehen sukunimi ei ole kovin kaunis ja muutenkaan en halunnut vaihtaa nimeäni. Mies harkitsi minun nimeni ottamista, mutta siitä olisi tullut hassu yhdistelmä, joten pidettin kumpikin omamme. Lapsilla on miehen sukunimi, vaikka mies ehdotti niille minun sukunimeäni. Ei ole tarvinnut selitellä, enkä välitä, jos joku luulee ettemme ole naimisissa, kun on eri nimet.
Tosiaan, mitään paineita ei minulla ole vaihtaa nimeäni. Mieheni on sanonut monesti, että hänelle sillä asialla ei ole merkitystä. Myös minä haluan lapsillemme mieheni sukunimen. Ja todellakin, jos joku ei siitä syystä tiedä olemmeko naimisissa vai emme, niin se ei nyt suuri menetys ole ja en kyllä loukkaannu, vaikka joku olettaisi minun olevan " Rva Miehen Nimi" =)
Eli taidan pysyä itsenäni vaikka virallisesti nyt yhdistymme perheeksi.
t.ap
kun MINULLE oma nimi on niin henkilokohtainen etta en naimisiin mennessa edes miettinyt kenen nimi on parempi. minun nimi on minun. sama kun tissit on tissit, vaikka saahan niitakin nykyaan kohennettua se joka haluaa. ja juu, todellakin tavallinen suomalainen nimi, ihana minusta, minun nimeni.