Rintakumi neuvo esikoista odottaville
Hei kaikille esikoista synnyttämään menevät. Jostain syystä sairaaloilla on tullut tavaksi tyrkyttää rintakumia hetimelkein imetysavuksi, ainakin Jorvin sairaalassa Espoossa näin tehtiin, jos olisi tiennyt sen mitä tiedän nyt, niin en siihen rumpaan olisi alunpitäenkään lähtenyt.
Joilla ei ole tietoa asiasta, niin kehottaisin lukemaan imetystukilistan jutun näiltä sivuilta http://www.imetystukilista.net/faq/kumi.php
Meille uskoteltiin ja kun emme mitään silloin tienneet, että koska pojallamme on vääränlainen imu, niin se tarvitsee rintakumin apuvälineeksi. Puppua kanssa koko juttu ja sapettaa vieläkin. Meille tätä tarjottiin jo samana yönä, kun vauva oli syntynyt ja hätääntyneenä äitinä tietenkin uskoin ja otin kumin käyttöön. Joillekin vauvoille imeminen on itsestään selvyys ja joillakin se kestää hieman aikaa. Vauva voi olla parikin päivää ilman maitoa ja harjoitella imemistä. Kyllä se sieltä tulee, usko äitiluontoon vain. Äläkä lähde korvike kierteeseen mukaan, noilta sivuilta löytyy myös tietoa siitä riittääkö maito kohdasta. Meillä mentiin kaikki kantapään kautta ja korvikkeesta päästiin eroon 2 kktisena ja rintakumista ei vieläkään ja vauva on nyt 2,5 kktta.
Sitäpaitsi tuo kumien peseminen ja tuttipullojen peseminen vie vain extra aikaa ja energiaa ainakin tuossa alkuvaiheessa. Lukekaa ihmeessä niin paljon tietoa kuin voitte noilta sivuilta ja kyseenalaistakaa sairaalahenkilökunnan toiminta. Meillä jäi semmoinen maku suuhun, että varsinkin yöhoitaja halusi mielummin tehdä omia juttujaan ja päästä kelloa soittavista äiteistä mahdollismman vähällä.
Onnea ja voimia synnytykseen kaikille tasapuolisesti =)
Kommentit (16)
Samaa olen huomannut minäkin Jorvin tavasta tyrkyttää rintakumeja.Esikoisen kans heti tuotiin ku typy ei saanu kunnon otetta,pienet rinnan päät kun oli.Taisteltiin kumin ja pullojen kasn kolme kk ja sit luovutin...niin työläältä tuntui.Toinen muksu oppi kyllä imemistekniikan mut sit kipeytyi rinnat niin oli pakko käyttää ja siihe koukkuun taas menki osittain jäätiin.Ja kolme kk sitä riemua taas kesti.Nyt kun olen ens viikolla taas menossa Jorviin,olen jo hiukan viisaampi ja teen niinku itestä hyvältä tuntuu,,,rintakumit kyllä on kaiken varalta ostettu mut niitä sitte ku todella tunnen tarvitsevani.
Mutta niinku edellä mainittiin,,voi rintakumeilla imettää ihan yhtä pitkään ku ilmanki,ei se mikään kauhistus ole.Mut itse aion yrittää ensin kaikki muut keinot ennen ku niihin tartun,minusta niistä oli niin paljo haittaakin,,,se peseminen,keittäminen,maito valuu kumin välistä liiveille ja paidalle...ja ainiin mis se kumi taas on ja unohtu kotiin...nää niitä tuttuja riesoja sen kumin kans.
Minulle ei synnytyssairaalassa rintakumia tuputettu, eipä tosin edes tarjottu.
Heti kotiin päästyä hankin, ja käytössä oli yli 5kk. Sitten vieroitin pojan siitä vähitellen, oikeammin tosin vieroitutti itse itsensä, ja aivan helposti kävi!
Ja ilman rintakumia imetys jatkui vielä siihen kun poika oli 1v2kk.
--> Eli siis ilman rintakumia imetys olisi tyssännyt tosissaan alkuunsa, sillä kaikista vippaskonsteista (lansinoh, maitotipat imettämisen jälkeen ja ties mitä) rinnanpäät olivat verillä niin että vauva pulautteli verta..!
Rintakumi pelasti meidän imetystarinan, minulla ei ole siitä pahaa sanottavaa.
osittain syytän rintakumia tästä. TAYSSISSA sain myös molemmilla kerroilla jo heti synnytyssalissa kumin käytttöön kun vauva olisi halunnut vain nukkua eikä tarttua rintaan kiinni. Kyse siis vain puolentunnin ikäisestä vauvasta joka myös varmasti väsynyt synnytyksestä.
Näin sitten vauna ei koskaan oppinu ilman kumia imemään. Yritin ohjeitten perusteella vaan nyppästä kumin vainvihkaa pois kesken imetyksen. Seurauksella vauvan itkua yms. Koskaan ei otetta oppinu saamaan rinnanpäästä vaikka kuinka puristelin tissinpäätä ruttuun ja tungin vauvan suuhun.
Lopulta kierre oli tämä: Imetys 5 min r-kumin kans. Vauva nukahti. Tissi ei ollu läheskään tyhjentyny. Lypsäys. Vauva heräsi taas nälkäisenä. Nukahtamisesta kulunut max 0,5 tuntia ja juotin lypsämäni maidon pullosta ja lisäksi vielä korviketta koska oma rintani ei koskaan saanu tarpeeksi stimulaatiota näillä apukonsteilla ja näin ollen maitoa ei koskaan tullut kuin yht 50 ml molemmista rinnoista. Jos vauva olisi heti oppinut imemään paljasta rintaa eikä rintapumppua olisi joka syötön jälkeen tarjottu olisi varmaan rintakin saanut enemmän stimulaatiota ja näin ollen maitoa olisi herunut enemmän. Imetykset loppuivat vauvojeni ollessa noin 1,5 kuukauden ikäisiä. Tosi varma en ole olisiko maito rittänyt sittenkään vaikka kaikki olisi onnistunut mutta niinhän sitä väitetään että se riittää kaikilla. Nämä olivat oomat johtopäätökseni.
Lisäksi tayssissa käytäntö tyrkyttää vauvoille lisämaita pullosta ekoina päivinä seuraavasti: Eka päivä 5 ml. Toka 10ml. Kolmas 20 jne. Eli siis jos oma maitosi nousee vasta kolmantena tai vasta viidentenäkin päivänä on vauvasi oppinut saamaan jo 30ml tai 50 ml/ syöttökerta pullosta noin 3-4 tunnin välein. Mitenkä ikinä voi oma maito riittää vauvan tarpeisiin kun silloin kun sinulta alkaa herua muutamia tippoja tisseistä niin vauva onkin tottunut saamaan jo 50ml?! Kysympähän vaan.
Aina asiat ei todellakaan men näin vaan joillakin kaikesta huolomatta onnistuu imetys hyvin, mutta älkää antako sairaalan päättää vauvastanne ja hänen syönneistään yms.Pistäkää rohkeasti vastaan jos teille jotain älytöntä väläytellään siellä.
En tarkoita että vauvan tarvisi karjua nälkäänsä. Vaan toki pieni tilkka lisämaitoa on varmasti monelle tarpee ekoina päivinä ennen oman maidon nousua, mutta toisaalta taas väitetään että ne pienet omat pisarat mitä tissistä tulee ekoina päivinä pitäisi riittää vauvalle. Ainakin ahkeraan kannattaa vauvaa rinnalla pitää vaikka tuntuu ettei mitään tulisikaan. Tästä rinta saa ärsytystä ja maidonnousu nopeutuu ja vauva oppii imemistä. Pullosta tunnetusti vauva saa helpommin maidon eikä näin ollen huoli mielellään rintaa enään jokusen päivän pullosta syöttelyn jälkeen.
Esikoista alkaessani imettää (Jorvissa) kätilö antoi rintakumin ja totesi ettei noilla rinnoilla imetetä...Siitä se alkoi imetyssota vauvan kanssa ilman kumia ei suostunut enään imemään ja sai sitten ilmaa vatsaansa. Tein kaiken mitä ei koskaan imettänyt äiti nyt vaan keksii taistelin neljä kuukautta kunnes luovutin ja siirryimme pulloon. Poika oli onnellinen ja kasvoi hienosti minä tunsin epäonnistuneeni ja tunsin olevani epäönnistunut..
Toisen lapsen kanssa kukaan ei tullut neuvomaan kuinka imetetään(totesivat, että toinen lapsi niin tuttuahan kaikki on) ja kuinka kävikään poikani imi varsin toimivista rinnoistani ilman kumia 1v22kk maitoa kunnes itse päätti, että nyt riittää.
Hyvä ystäväni sai esikoisensa lähiaikoina Jorvissa ja hänelle iskettiin kumi heti käteen!!! MIkä tämä juttu nyt Jorvissa on. Nyt hän tuskailee kumin ja ilmavaivaisen vauvan kanssa kotona. Vauva ei suostu imemään rintaa ilman kumia. Minusta äideillä olisi oikeus valita kuika imettää kumilla vai ilman. Ensimmäisen lapsen saanut äiti kun välttämättä ei osaa edes kyseenalaistaa kätilön sanomisia. Kumista on kyllä hyötyä joillekin jos rinnat rikki tai kipuarka ihminen. Minä imetin vaikka rinnat välillä rikki bebantenia nänniin ja poljin jalkaa kun välillä tuntui niin.. Äkkiä ne paranoo..
Sanoisin vaan, että kyseenalaistakaa ja kuunnelkaa itseänne ja mikä tuntuu hyvältä. Uskon, että kun äiti ja vauva ovat onnellisia niin se on pääasia kumilla tai ilman=)
Ensiksi Itta, kuinka vieroitit rintakumista? Olisin kiinnostunut kuulemaan neuvoja, koska todella haluaisin sen tehdä.
En todellakaan halunnut pelotella, halusin vain tuoda tietoisuutta, että ei ne synnytyssairaalassa aina oikessa ole ja kun tietää asiasta (jos olisin itse tiennyt), niin osaa varautua hieman kaikenlaisiin väitteisiin. Tuokin lisämaidon antaminen, meille tosiaan tuputettiin sitä samana yönä, kun vauva oli syntynyt ja sitten sitä piti lisäillä 10 ml per päivä, ei rinnat tässä pysy mukana ja mitä enemmä pullosta juo sitä vähemmän rinta kelpaa. Itse halusin eroon tuosta kierteestä, kun rinta ei enää kelvannut, kun tiesi, että pullo on tulossa.
No, jos meille vauva vielä toisen kerran suodaan, niin olempahan hiukkasen viisaampi näissä asioissa =) Ei rintakumissa mitään vikaa ole, jos sitä todella tarvitaan, mutta sen turhaan tuputtaminen ei ole reilua.
No siis koko vieroitus alkoi kun kypsyin ajatukseen että minun ja vauvan välissä on kumia kun ruokaillaan, ajattelin että pakkohan tämän on onnistua muutoinkin.. Ja vauva taas on 5-kuisena jo niin iso ja imuteho kunnollinen ja ymmärrys siitä että tässä on nyt tarkoitus saada masu täyteen, että oli helppo vähän huijata:
Tein niin, että aloitin imettämisen tarjoamalla paljasta rintaa ja otin kumin esiin jos ei kelvannut. Toisen rinnan kanssa taas sama juttu. Ja välillä kelpasikin. Kesti tietenkin aikansa ennen kuin oppi saamaan kunnon otteen rinnanpäästä, joka ei nyt ainakaan minulla ole yhtä muhkea kuin rintakumin se osa.
Vähitellen tein niinkin, että alkuherumisen laannuttua irrotin pojan otteen ihan työntämällä varovasti sormenkärjen huulten reunaan ja samalla sitten nappasin kumin pois. Tämä usein tehosi, koska poika häiriintyi niin siitä keskeytyksestä että hamuili oikein kunnolla kiinni saadakseen heti lisää, eikä edes tainnut huomata että jotain puuttuu kun oli niin kiire päästä takaisin.
Meitä kyllä helpotti tässä se, että minulla alkaa heruminen aika herkästi kun vauva tulee rinnalle, ja sitten suihkuaakin seinille. Vauvan ei siis tarvinnut saada kuin jonkinlainen sinnepäin -ote, niin heti oli suu maidossa ja siinä hyvässä olossa ei sitten viitsinyt pieni alkaa rähjätä ja kummastella että mikä on oudosti.
Niin ja eihän tämä vieroitus viikossa käynyt, muutamassa nyt kuitenkin. Ja sen jälkeen imetys sitten kyllä helpottui hirveästi, sen nyt voi kuvitellakin. Eikä rinnanpäät tykänneet yhtään huonoa, olivat kuitenkin jo kuukausia kouliintuneet siellä rintakumin alla, eli aivan kivutonta puuhaa vielä!
Itse ainakin koin että tämä oli hyvä ikä vierottaa kumista, vauvan ollessa pienempi ei ehkä olisi onnistunut meillä. Ja ainakin se pahin suihkutissisyys oli jo mennyttä: inhaa nimittäin kun vauva ei ota rinnasta kiinni ja maito vaan ruiskuaa.. Tosin siinäkin rintakumin tötterö antoi muutaman sekunnin pelivaraa, plussaa sekin ;)
Tämä edellinen pitkä (no kenen mielestä on kenen ei) imetys pojan kanssa oli siis toiseni, esikoista imetin 3kk. Seuraava vauva on tulossa, ja aion kyllä taas aloittaa rintakumin kanssa ja jatkaa sen kanssa niin kauan kuin molemmista hyvältä tuntuu.
Tsemppiä vieroitukseen, jos siihen päädyt :)
Itta (tyttö -98, poika -04, tulokas rv n.8)
Mullakin Taysissa tungettiin rintakumi tissiin jo synnytyssalin ekassa imetyksessä, matalien rinnanpäitten takia. Osaston puolella yritin päivän tai kaksi ilman (en enää muista tarkkaan) ja sitten tarjotiin avuksi kumia, josta en koskaan päässyt eroon. Imetys kesti kovalla taistelulla 4,5kk ja sitten loppui voimat taistella sen kanssa. Tyttö on nyt 1,5 v ja vieläkin koen syyllisyyttä ja harmitusta asiasta. Mun mielestä olennaista on, että Taysissä ei kertaakaan sanottu, että rintakumista ei ehkä pääsekään eroon tai että siitä olisi jotain haittaa kuten tuo stimulaation heikkous=hitaasti tuleva maito. Kannattaa opiskella imetyksestä kaikki jo ennen synnytystä! Mäkin olin niin tyhmä, että uskoin hoitajien suosituksia kolmen tunnin imetysväleistä, hitsi että harmittaa vieläkin... Tämän toisen kanssa meinaan toimia ihan toisin!
Ja kiitos kaikille vastanneille. Tunne, että on tullut jotenkin petetyksi tässä touhussa tuntuu pahimmalta. Toivottavasti näistä kirjoituksista on ollut hyötyä tuleville äiteille ja onnea matkaan vielä kerran =)
Haluaisin lisätä kaksi asiaa:
Imemisrefleksi käynnistyy noin kahdessa tunnissa synnytyksestä.
Refleksi käynnistyy parhaiten, kun vauva pääsee heti synnyttyään ihokontaktiin äidin kanssa ja saa olla siinä ensimmäiseen imemisharjoitukseen asti. Puolessa tunnissa refleksi ei ole välttämättä vielä kehittynyt ja pesut, punnitukset ja vauvan pukeminen häiritsevät sen syntymistä.
Toiseksi vauvan imu perustuu osittain siihen että vauva tunnistaa äidin ihon tuoksun. Vastasyntyneelle haju on tärkeä aisti. Jos rintakumi otetaan heti käyttöön, vauva ei opi oman äitinsä tuoksua ja voisin kuvitella että vieroitus kumista saattaa olla vaikeampaa kuin jos kumi on otettu käyttöön myöhemmin. Itse otin kumin käyttöön muutama päivä synnytyksestä kun rinnanpäät olivat aivan rikki. Käytin kumia viikon, ja sitten vasta minulle selvisi, että siitä eroon pääseminen voi olla vaikeaa. Onneksi onnistuin melko helposti, en kylläkään ensimmäisellä yrityksellä. Vauva, joka oli alun muutamat päivät hienosti imenyt paljasta rintaa, ei ottanut enää kunnolla kiinni rinnasta. Ilmeisesti hän oli jo tottunut yhdistämään rintakumin hajun ruokailutilanteeseen eikä muistanut minun hajuani. Tyrkytin rintaa kerran päivässä ja parin päivän kuluttua tyttö tarttuikin taas hienosti kiinni. Nyt imetän ilman kumeja, eivätkä rinnanpäät enää ole tulleet niin kipeiksi, vaikka välillä tyttö tekee tuntikausien imumaratoneja vain pieniä taukoja pitäen.
Kannattaa siis kokeilla tuota totuttamista, eli tarjota aina ensin paljasta rintaa, jolloin vauva vähitellen oppii liittämään äidin ihon tuoksun ruokailutilanteeseen. Tsemppiä kaikille jotka yrittävät eroon kumin käytöstä! Kyllä kuminkin kanssa voi imettää, mutta yksinkertaisempaa se on ilman.
Vielä täytyy sanoa että ihmettelen miksei sairaaloiden henkilökunnalla ole tietoa em. asioista, vaan monessa paikassa toimitaan vanhentuneiden käytäntöjen mukaisesti. Täydennyskoulutusta todella tarvittaisiin!
Minulle imetys oli täysin painajaismaismaista, kunnes neljäntenä päivänä sairaalassa yksi kätilö antoi rintakumin kokeiltavaksi. Tähän mennessä en ollut kertaakaan omin avuin saanut vauvaa imemään ja olin jo aika epätoivoinen kuinka saisin vauvan kotona ruokittua. Neuvoja ja opastusta kyllä sain, mutta minulta se ei vain onnistunut.
Rintakumin kanssa imetys lähti heti sujumaan vaivattomasti. En koskaan varsinaisesti edes yrittänyt vieroittaa vauvaa kumista, koska minusta siihen ei ollut mitään syytä. Minusta oli pääasia, että vauva sai kunnolla syödäkseen, oli tyytyväinen ja imetys oli helppoa.
Mikäli seuraavan lapsen kanssa tulee samanlaisia vaikeuksia, niin aion kyllä käyttää rintakumia ja aivan hyvällä omalla tunnolla !
Minusta esim. sinun tapauksessasi rintakumin käyttö on ok, mutta en sitä ymmärrä, että sitä tyrkytetään heti samana päivänä eli meidän poika syntyi 20:46 ja sinä samaisena yönä yöhoitaja tuomitsi, että imee aivan väärin ja tuolla ei saa mitään aikaseksi. Poika kuitenkin imi välillä oikein ja olisi varmasti oppinut imemään oikein, mutta ei annettu edes mahdollisuutta. Tämä on väärin ja minä hätääntyneenä tietämättömänä äitinä tietenkin ajattelin, että nyt se ei saa ruokaa ollenkaan ja kuolee nälkään tai muuta vastaavaa.
Hölmö kun olin enkä lukenut asioista etukäteen.
Molemmat lapseni ovat syntyneet sektiolla, ja molemmilla kerroilla on heti ensi-imetykselle tyrkytetty rintakumia heti kun lastenhoitaja näki nännit. Kuulemma on niin pienet rinnanpäät... Esikoisen kohdalla olin jo onneksi seurannut imetystukilistaa ja tiesin paremmin, joten sanoin että yritetään nyt ensin ilman. Ja hyvin onnistui! Kakkosen kohdalla hoitaja lähti heti rintakumia hakemaan enkä edes ehtinyt sanoa mitään, mies sitten auttoi vauvan parempaan asentoon ja vauva imi jo kun hoitaja tuli kumin kanssa takaisin!
Eli enpä voi TAYS:in imetysohjausta ensi-imetyksellä kehua.
En tajunnut että sairaaloissa on noin vinksahtaneita tapoja. Onneksi omassa sairaalassani asian oikea laita kerrottiin jo valmennuksessa ja olin itsekin etukäteen perehtynyt asiaan. Meillä imetys lähti hyvin käyntiin ilman kumeja tai lisämaitoa, vaikka harjoittelua se tietenkin aluksi vaati molemmilta, äidiltä ja vauvalta. Ja nännit olivat aluksi todella kipeät (tietenkin pitkään jatkuva kipu ja kunnon vuotavat haavat ovat eri asia, joka ehkä vaatii ensiavuksi rintakumia). Seuraavan kanssa olen menossa eri paikkaan, mutta nyt osaan onneksi pitää puoleni! Rintakumia tuskin tarjoavat (?) kun takana jo onnistunut imetys ilman, mutta aion pistää hanttiin myös lisämaidon kanssa, jos vauvan vointi on hyvä.
Yhdyn edellisten kirjoittajien mielipiteisiin siitä, että kannattaa vaan jättää rintakumit oman onnensa nojaan. Usein synnärillä ja neuvoloissa annetaan myös outoja ohjeita esim. vauvojen lisämaidon tarpeesta! näihin kannattaa suhtautua varauksella, sillä ohjeet ovat usein huuhaata ja tuoreita äitejä hämääviä. aina lisämaitoa ei kannata alkaa antamaan heti vaan tärkeintä on ymmärtää, että vauvat vaan syövät niin eritahtiin kaikki, toiset tankkaa, toiset viihtyy tissillä kokoillan ja yönkin, toiset syö tasaisin väliajoin jne. muistettava on myös noi tiheän imun kaudet, jolloin vauva lisää itse maidontuotantoa " tilaamalla" enemmän maitoa tarpeeseensa!
eli myös se, että kysynnän ja tarjonnan laki on kyllä selvästi havaittavissa imetyksessä, eli jos korviketta aletaan antamaan, on se viestinä rintamaidon tuotannolle, että kulutus vähenee ja näin kyllä usein käykin.
Ja todellakin niin harmittavan usein kuulee juuri tuon, että neuvolassa on sanottu että vauva tarvitsee rintakumia tai esim. korviketta - eikö neuvolan tätien koulutuksessa otetakaan millään tapaa huomioon who:n suosituksia vai eikö tuoreita äitejä vain haluta kannustaa?! Kummallista todellakin??! ei ihme kun muissa pohjoismaissa vauvoja imetetään enemmän ja pidempään... taitaa olla nuo neuvolat aika syvältä muutenkin - tämä on vain oma mielipiteeni, kokemuksia on helsingin seudulta paristakin neuvolasta ja eipä ole paljoa apua sieltä saanut.
paras apu imetykseen on tullut päinvastoin em. imetystukilistalta! sieltä kannattaa katsoa, jos jokin asia imetyksessä askarruttaa, eikä ainakaan neuvolan puoleen kääntyä. tämä siis perustuu vain omiin kokemuksiini.
hyviä imetyshetkiä kaikille!
desico
synnytin esikoiseni 2003, imetys lähti synnytyksen jälkeen suht hyvin käyntiin, matalista rinnanpäistä huolimatta. Sitten itselleni tuli komplikaatioita ja vauva sai muutaman kerran pulloa, kun en itse pystynyt imettämään. Kun taas aloitin imettämisen, rinnanpäät kipeytyivät ja menivät aivan verille, jolloin hoitaja tarjosi rintakumia. Sillä imettäminen sujuikin, vaikka ei ihan kivutonta ollutkaan. Ihmettelin vähän erään yöhoitajan asennetta, joka oli tyrkyttämässä lisämaitoa vähän väliä. Koska tiesin miten tärkeää on antaa vauvan imeä niin paljon kuin haluaa, kieltäydyin lisämaidosta (etenkin kun ensimmäinen vuorokausi sairaalassa oli jäänyt vain pariin imetyskertaan, ja oli huoli siitä että imetys saadaan käyntiin). Hoitaja oli kirjoittanut papereihinkin että maitoa tulee niukasti, ihmettelenpä vain miten hän sen päätteli, kun hieman myöhemmin tehdyssä syöttöpunnituksessa selvisi että maitoa tulee hyvin. Vauvan paino ei edes missään vaiheessa laskenut paljoa, ja oli sairaalasta lähtiessä 60 g enemmän kuin syntyessä. Tuolla hoitajalla tuntui vain olevan sellainen asenne, että lisämaitoa kaikille. Itselläni muuten maidon nousuun tuntui auttavan sairaalan iänikuisen vanhat rintapumput, imuteho niissä on ihan järkyttävä, mutta tuntuu että sen jälkeen maito alkoi nousta paremmin rintoihin (tai on vain sattumaa, olisi noussut joka tapauksessa, en tiedä...).
Rintakumista vielä... Itse koin sen jotenkin hankalaksi käyttää, vaikka siitä oli tiettyä etua, kuten joku jo sanoi. Maitoa tuli niin valtavalla suihkulla, että ennen kuin tissin ehti saada suuhun, rintakumin säiliö oli jo täynnä ja vuotanut jonkin aikaa. En muista enää tarkkaan milloin vieroitin vauvan siitä, mutta kolmekuisena söi jo paljasta rintaa. Vieroitin vähitellen niin, että aloitin rintakumilla ja kun vauva oli päässyt kunnolla imemisen vauhtiin, irroitin hänet varovasti rinnalta ja hivutin kumin pois. Vähitellen otin kumin yhä aiemmin pois kunnes suostui ottamaan tissin suuhun ilman sitäkin. Mutta meillä siis rintakumi ei haitannut varsinaisesti imettämistä, itseäni vain tympäisi se ja halusin siitä eroon. Tulevan masuasukin kanssa yritän pärjätä ilman rintakumia ja edelleenkään en suostu ottamaan lisämaitoa sairaalassa, edellyttäen siis että olen itse tajuissani ja imetyskuntoinen... Nyt olen onneksi jo yhden kokemuksen viisaampi ja tiedän että kätilöitä ja hoitajia on Tayssissakin moneen lähtöön, osa tosi hyviä, osa ei... Harmi vaan että äitien pitää itse olla niin hyvin perillä asioista ja pitää joskus aika tiukastikin kiinni omista mielipiteistään.
Tsemppiä mammasisaret imettämiseen, uskokaa itseenne ja muistakaa että ei se imetys pelkästään ole hyvän äitiyden mittari...
...minä käytin esikoisella rintakumia koko imetyksen ajan 9,5kk ja hyvin sujui. Maitoa riitti loppuun asti. Ei pelotella, mutta varoitellaan, eikös niin :). Tietysti ilman parempi, toki, mutta ettei kenenkään imetys mene pilalle henkisen puolen takia, jos käyttää rintakumia.