Helmisten lauantai!

hereillä olen vaikka illalla väsytti ihan kamalasti. Käytiin miehen kanssa saunassa vaan niin myöhään että pitää hetken vielä olla hereillä ennen kuin uni taas tulee. Ja jää varmaan lyhyiksi kun poika tuntuu nukkuvan niin rauhattomasti. Ei syönyt ollenkaan iltapuuroa edes...



Miehelle kyllä kiukkusin tänään. Mun päivät kun menee suunnilleen tätä rataa: aamulla klo 6.30 ylös, puen pojan lähtemään hoitoon 7.30. Sitten olen yksin, nukun, syön, surffailen, siivoan, yms. tylsistyn. Klo 14 haen pojan hoidosta, syödään, mies tulee kotiin joko klo 16 jälkeen tai 3 päivänä viikossa käy salilla ja tulee vähän ennen klo 18. Jos ei lähdetä kauppaan niin mies istuu tietokoneelle, minä viihdytän poikaa, siivoilen (kun tuossa parissa tunnissa on ehtinyt tulla kamala sotku). Sitten klo 19 iltapuuro pojalle ja se menee nukkumaan vähän ennen klo 20. Tämän ajan mies on ollut joko tietokoneella pelaamassa, tai tekemässä omia hommiaan, käynyt ehkä lenkillä. Tietokoneella se on siihen asti kunnes telkkarista tulee jotain mitä haluaa katsoa.



Eli ainoat hetket ennen sänkyyn menoa mitä ollaan yhdessä on kun möllötetään katsomassa telkkaria (ellen minä ole silloin koneella jos ohjelma on tyhmä) ja jos käydään saunassa. Onko ihme jos ei seksihommatkaan kiinnosta jos muuten saa huomiota näin " paljon" ? Osittain tarkoituksella en ole nyt nalkuttanut tietokoneen pelaamisesta, tiedän että mies on sellainen että kun innostuu jostain niin tekee sitä sitten ihan kaiken mahdollisen ajan, jonkun ajan kuluttua kuitenkin homma jää. Eli mieluummin pelatkoon nyt että kyllästyy kuin että pelaa yhtä paljon sitten kun vauvan on tullut taloon. Mutta silti!!

Lisäksi tänään meni hermo sen vaatteisiin: kun se tuli kotiin niin sen jälkeen löytyi olohuoneen lattialta hikinen t-paita, toisesta kohtaa farkut, eteisen lattialla oli hikinen poolopaita ja oven vieressä takki, siis kaikki vaatteet lattialla missä sattuu... Takin vielä jotenkin kestää ja ymmärtää mutta nuo muut. Onko siitä tullut teini? Kasasin sille kaikki tuohon työhuoneen oven eteen eteiseen ja huomautin asiasta, siinä ne on edelleen.

Että hyvä teillä on jotka olette hellyyden kipeyksissä miehen vieressä kyhnäämässä illalla (vaikkei mies siitä tykkäisikään), miten tuon vieressä kyhnäät? Sitten sille tulee huudettua ja tiuskittua eikä se tajua yhtään mistä on kyse.



Se miehestä, ärh. Kyllä tämä tästä... Ei tullut lähtö perjantaina, mutta onpahan yksi päivä lähempänä se hetki kuitenkin. Ei näytä tulevan ihan hetkeen, mutta kyllä poppaskonsteja oon kokeillut. Aika hiljaista on ollut mahassa tänään että ehkä sen voisi toivoa ennustavan jotain. Joka päivä on supistuksia ja varsinkin selän puolella ne välillä sattuu, mutta ei muuten oikein mitään. Ootellaan. Jos seuraavaksi etapiksi ottaisin vaikka ensi perjantain sitten. Jos ei silloin kaan niin laskettuna päivänä (13.) on sitten se täysikuu... Selkä on kyllä tosi kipeä ja takapuoli kun vauva painaa siihen suuntaan myös niin alas. Sais tulla jo!



t. Tuuliina 38+5

eilen kirjoitin että sai nukuttua yön hyvin...niin tänä yönä ei sitten juurikaan ole nukuttu. jotenki niin levoton olo, ettei voi keskittyä etes nukkumiseen!

se on tuskallista pyöriä tuolla sängyssä, kun ensin yrittää löytää hyvää asentoa 15min, sitten yllättääkin vessa hätä, ja sen jälkeen taas asennon ettimistä, mut yllättääkin jano..jaa taas etitään asentoa, mut tuleekin hiki, ja pyöritään ,ja puhistaan, ja sit vaavi rupee potkimaan, ja mieskin alkaa pyörimään...siis ihan toivotonta. välissä nukahtaa tunnin ajaksi, ja sitten alkaa taas sama rumba...

ja huonosti nukutun yön jälkeen vois nukkua vaikka koko päivän!!



tähän aikaan aamusta ei sitten ole muuta tekemistä kuin koneella istumista, kun ei kehtaa ruveta kaikkia naapureita herätteleen.(asutaan rivitalossa)



no mä lähen tästä varhaiselle aamupalalle..



miisa 39+2

Olen ollut hereillä jo puoli kolmesta ja kärvistelin taas kipujeni kanssa siihen asti sängyssä kun miehen kello soi 4.50. Nousin kanssa ylös syömään ja ähkimään!!! OLEN NS IAHN PASKANA!!! Maha tuntuu räjähtävän,jokainen vauvan liike ja oma liike sattuu. Kävellä ei kunnolla voi kun tuntuu että alapää repeää just NYT,paine on kova koko ajan. Naistenklinikalla sanovat vaan että ei kuulostaa supistuksilta,kohdun kannatinkipuja. Ota Panadol!!! Voi v*ttu,kun se ei auta!!!! Olen joutunut syömään selkääni niin vahvoja lääkkeitä että Panadolit ja Panacodit ei saa mut kun vihaiseksi. Ok,päänsärky laantuu niillä mutta mihinkään muuhun kipuun en ole saanut helpotusta ko. lääkkeistä!!!



Meillä kanssa tätä rakkautta ja miestä jaetaan koneen kanssa. Ja mulla ei ole edes toivoa että se kyllästyis joskus johonkin peliin tms. Sitten kato etsitään uusia haasteita... Eiköhän tässä ole syntymässä ihan elinikäinen haaste mutta noi miehet ajattelee noilla putkiaivoillaan niin yksioikoisesti. Luulee raukka että sama tahti pystyy jatkumaan vielä kuukauden päästä. Töistä kotiin,ruokaa,unet, koneelle, telkkaria ja nukkumaan... Mutta eiköhän tuo todellisuus iske mieheenkin sitten kun on konkreettisesti se vauva täällä. Ärsyttää se silti joka päivä kun joudut koneen käytöstä nalkuttamaan. Onhan tää tietysti jonkilainen rentoutumiskeino ja ajanviete mutta silti. Mua ainakin asiassa ärsyttää just se että olet yksin päivän kotona,kärvistelet kipujen kanssa ja yrität jotenkin kuluttaa aikaa. Toinen tulee töistä kotiin ja tekemäsi ruuan päälle menee vaan joko nukkumaan taikka koneelle. Ei mitään älyllistä keskustelua tms. Mutta tämä nyt tästä aiheesta etten saa turhia agressioita yksinäni,asiasta tulee nalkutettua ihan tarpeeksi muutenkin!!! : )



Nyt en tiedä pitäiskö yrittää mennä takaisin sänkyyn vai etsiä sohvalla hyvä asento. Telkkaristakaan ei näin lauantaina tule mitään. Koira on onneksi tyytyväinen,örisee vaan unissaan... Masukki yrittää vissiin vielä jotakin volttia,sattuu ihan saatanasti!! Parempi siis lopetella ja toivoa että rauhottuu kun menen makuulle. Tiedän että sekin on toiveajattelua,niinkuin se että tästä piinasta pääsis jo...

Paleltaa ja oksettaa,kiva kiva!!!

Mutta pakkasta pidellessä,lauantaita kaikille helmille!!!

Devil&Toivo 38+1

Juu eipä tuosta nukkumisesta enää mitään tule, hereillä oltu jo jonkin aikaa. Pöh, sitten vauvan tultua tietysti nukuttaisi mutta sitten valvottaakin vauva.



Ei meilläkään miehen kanssa varsinaisesti pahemmin ole kahdenkeskistä aikaa, iltaisin vähän kun esikoinen menee nukkumaan ja ennen kun mä sammun : ). Esikoisen kanssa onneksi viettää paljon aikaa, arkisin töistä tullessa käyvät ulkona ja kaupassa ja kavereilla yhdessä yms. Tai sitten löhöillään ja leikitään kolmistaan, esikoinenhan siis jäi nyt hoidosta pois että mä olen sen kanssa päivät.



Miehellä iski vaan töissä kiireitä, ensi viikollakin taitaa olla joka päivä jossain päin Suomea reissussa... Onneksi pääsee kyllä lähtemään kotiin jos soitan että tarvii, toivottavasti ei mitään ihan pikapikasynnytystä tule!



Tällä viikolla mulla ei ollutkaan ollenkaan neuvolaa, maanantaina nyt seuraava. Vähän vaan tuntuu ettei mitään edistystä ole tapahtunut, mitä nyt äitin paino saattanut pikkuisen nousta :D. Esikoinen syntyi 39+0, jospa tämäkin...



FannyK 38+0 jo, jes!

sovittiin silloin ne päivät että milloin nää lapset syntyy.. ja meän vaavin ois pitäny syntyä eilen.. mut ei sitte tullukkaan, niin mä otan uudeksi päiväksi tuon lasketun päivä, eli 9.2.menessä tää meän vaavi sitten syntyy!!



(toivottavasti syntyy oikeesti, ei jaksa nimittäin enää kovin monta yötä valvoo ilman mitään syytä)



nyt mä alan oikein reippaasti viikko siivousta tekemään, jos vaikka sais vauhtia... (oonko vähän turhan turhan toiveikais..?)



miisa 39+2 edelleen

Ihana lukea, että muillakin menee hermot miestensä kanssa... Meillä parisuhteen " kolmantena pyöränä" on tällä hetkellä ralliautot, argh. Miehelle on ilmeisesti iskenyt täälläkin teini-ikä uudestaan, kun pitää värkätä koko ajan niiden parissa. Ei auta muu kuin kestää...



Tänään on sitten aika lääkärille ja käyrääkin käydään ottamassa synnärillä. Täällä Kuusamossa synnärillä voi synnyttää maanantaista torstaihin, joten synnytystä en juuri tällä hetkellä omalle kohdalleni toivo. Olen ollut aikaisemmin käynnistystäkin vastaan, mutta miehen työn ja mahdollisen pitkän synnytysmatkan (Ouluun, se rapiat 200km) olen alkanut harkitsemaan käynnistämisen pyytämistä. Joo, ja kun edellinen oli syöksysynnytys, niin kiirusta saattaisi muutenkin tulla.



Mutta nyt pitää lähteä syömään jotain. Yölläkin iski nälkä, mutta kärvistelin vuoteessa ja haaveilin paahtoleivästä, jonka päällä on voita ja hilloa!!! :)



laivakoira rv 38+6 (onpas jo hyvännäköiset viikot!)

Upean näköinen ilma näyttää olevan, mutta pakkasta on 20 astetta. Muuten mentäis kyllä hetkeksi puistoon, mutta poika on nyt yskinyt sen kuuloisesti, että parempi jättää väliin. Käydään vaan rattailla kaupassa. Illalla tulee ne kaverit kyläilemään.



Täälläkin menee hermot mieheen! Meidän 2 v 8 kk ikäinen esikoinen osaa iltaisin kerätä lelunsa, mutta aikuinen mies EI KOSKAAN saa kerättyä omia tavaroitaan. Mä en siis monen muun tavoin edes ymmärrä, miksi ne kaikki tavarat pitää jättää käsistä ihan minne sattuu. Ja sitten kun ne on pitkin kämppää, niin niitä ei voi laittaa paikoilleen. No, toi on vaan yksi juttu, mikä mua miehessä ärsyttää. No, mies on ensimmäinen mies, jonka kanssa olen asunut yhdessä, joten en edes tiedä, voiko toisenlaisia miehiä ollakaan.



Mä nukuin viime yön ihan hyvin, koska poika nukkui koko yön heräämättä (meillä siis tosi harvinaista)! Kävin vain pari kertaa vessassa, mutta on se öinen ylösnousu kyllä älyttömän hankalaa. Yhdessä vaiheessa heräsin siihen, että mahassa oli taas (no toi oli ehkä 3. kerta) menkkajomotusta. Esikoisen synnytys alkoi just samanlaisella alavatsan jomotuksella, joten tuleehan tossa aina mietittyä, että nytkö tulee lähtö, mutta ei ole kyllä ollut vielä kertaakaan sellainen olo, että oikeasti lähtö tulisi.



Nyt meen tekemään Runebergin torttuja...



T:Fassiloora rv 37+6

Voi kurjuus kun tuli tuollaset pakkaset. Nyt ei ole mitään toivoa päästä ulos edes pienelle kävelylle kun ei ole tarpeeksi lämmintä vaatetta päälle. Olis kyllä mutta ei mahdu!! Kiukuttaa.



Mies lähti esikon kanssa balettiin. Joutuvat nyt jonkin aikaa käymään siellä ihan kaksin. Eipä mua siellä mihinkään tarvita.



Meillä taas on ihan päinvastaista miehen kanssa eli onni sen kuin kukoistaa. En ole koko raskauden aikana kunnolla suuttunut miehelle, ei ole tarvinnut. Hän on ollut todella huomaavainen ja pitänyt minua kuin kukkaa kämmenellä. Kaikki menotkin on vähentänyt todella minimiin jo kuukausi sitten eikä sitäkään ennen käynyt paljon missään, lukuun ottamatta työmatkoja. Nyt on työmatkatkin jäissä siihen saakka kun vauva syntyy ja vähän siitä eteenpäinkin. Minä en siis valita :) Toivottavasti tämä meidän onni jatkuu....ja miksei jatkuisi.



Minäkään en saa öisin nukuttua vaan pyörin sängyssä tai laahustan ympäri kotia. Ulkosynnyttimet on niin kipeet, että pelkkä vessassa käyminen sattuu ja liitoskivut vaan pahenee. Onneksi tätä ei enää kauaa jatku. Jospa ensi viikolla tähän aikaa olis jo nyytti kainalossa :)



Pakkaspäivän jatkoja Helmiksille.



Birdy ja Inkku 37+1

Ihanaa, kun taas vähän parempi päivä, tuntuu, että joka toinen huono, joka toinen hyvä. Eilinen olikin mulla ihan horroria, kun olin koko yön paastonnut ja valvonut, aamulla sitten kärvistelin maksa- ja sokerikokeissa, koko loppu päivä menikin sitten kipuillessa. Kurjaa kun on niin kylmä (Espoossa nyt -22), ettei voi mennä ulos. Siis minä en kyllä menis, mutta kun meillä mummi tyttöjen hoitajana (isi huomenillalla kotiin reissusta) ja kovasti haluisivat ulkoilemaan, ois ihanaa mustakin olla yksin välillä.



ALEXIANA (?) oli menossa sektioon 15.2.? Mulla sama la kuin sulla ja mahdollisesti myös sektio edessä. Saitko itse valita päivän vai antoivatko vain yhden vaihtoehdon? Missä päin Suomea synnytät?



Nyt onkin ruvennut vauvauutisia satelemaan... Ihanaa! Mulla on kyllä tukalasta olosta huolimatta sellainen hassu loppusuorafiilis, mikä on ollut molemmilla kerroilla aiemminkin, ettei sen nyt vielä tarvis syntyä, pari viikonloppua voitais vielä olla tässä " rauhassa" , ihan hullua:)

Siedettäviä vointeja kaikille yhtenä kappaleena sinnitteleville!



adalmiina 37+3

minä nukun sitten kaikkien teidän edestä, ei vois paremmin nukuttaa.oikeen kuorsaan ja itsekkin herään siihen!!!!

yöllä vauva tunki itseään alaspäin..ihan oli kun pitäs ponnistaa, mut eipä tarvii...täällä mä heilun imurin varressa..no ootellaan.



on tainnut nuo kaikki täysiaikaiset jo tulla kotiinkin vauvojen kanssa, paitsi minä.



meilläkin ukko meni eilen ryyppäämään, perusteli et kun ei kerran lasta näy...äsken soitti et on niin hirvee krapula.nyt oliskin hyvä aika lähtee synnärille et ukolla yrjö lentäs kaaressa kun kattois sitä eritemäärää ;)))))))



mua naurattaa kympillä kun 10 vuotias huoneessaan ketkuttaa takamustaan ja laulaa my humbs....



päivä ei ole vielä puolessa ja 6 soittoa ja 4 viestiä on jo tullut:JOKO VAUVA ON SYNTYNYT...vastaankin nyt jokaiselle et ei nyt ennätä kun pitää lähtee hiihtämään,nyrkkeilemään ja muuta aktiviteettiä keksimään!!!



kuumetta ja vauva 40+1

Tai siis päiväähän tää jo on! Nukuttiin miehen kanssa puoli yhteentoista kuin tukit. Yöllä tosin kävin koirien kera pissalla, mutta muuten nukuin piiiitkästä aikaa hyvin.



Mulla on ruvennut nuo lonkat, varsinkin tuo vasen, poksumaan... Torstaista saakka en ole juuri pystynyt kävelemään, kun sattuu vaan niin prkleesti... Kaippa nuo kivut jäävät aikoinaan synnärille...



Olipas taas muutama helmis päässyt jakautumaan, itse täällä olen ihan varma että tää ei synny kuin vasta kaksi viikkoa myöhässä.



Eilen käytiin pitkästä aikaa yhdellä kaverilla, joilla on seitsemän kuukautta vanha tyttö, ja niin suloinen, ei vierasta ketään. Niin ja sain mäkin kilpailijan, tyttö ihastui mieheeni ihan täysin, hih!



Tässä kohta pitäis lähteä käymään kaupassa... Saa nähdä miten toi lonkka kestää...



Onnea vielä kaikille jakautuneille, ja jotka päässeet jo tositoimiin...



napero ja masukki 39+2

Tuuliina: Sovitaan sitten treffit sinne koksiin ens perjantaina. Mäkin voisin synnyttää silloin.. Tosin jos täysikuu on kerran 13 pvä niin sekin kelpaa. =) Mä olen sellanen kuuhullu että en koskaan nuku kovin hyvin kun on täysikuu, joten voishan sitä sitten synnyttää silloin.



Pojan korvat siis tutkittiin keskiviikkona korvalääkärillä ja todettiin, että toinen korva tulehtunut ja kurkku punoittaa. Elikkäs taas sitten saatiin antibiotit, ettei pahemmaksi nyt menisi. MUTTA: ihana yllätys tänäaamuna. " Terve" korva oli märkinyt yöllä, vuotanut oikein kunnolla. Yritin saada lääkäriä kiinni mutta taitaa mennä maanantaihin ennen kuin päästään sinne. (meillä suositus mennä lekuriin heti kun korva vuotaa.) Terv.keskukseen en poikaa enää vie jos ei suunnilleen ole käsi irti. Siellä ne ei ole ikinä nähnyt mitään tulehdusta vaikka olisi ollut pahana jo kauan aikaa. Eli odotan mielummin et päästään maanantaina " omalle" lääkärille.

En siis nyt tällä hetkellä mitenkään toivo että vauva lähtisi syntymään. Toivon et saisi nuo esikoisen korvat edes jonkinlaiseen kuntoon ennen kuin lähtö tulee. Johan sitä se vajaa viikko oltiinkin terveitä.



Joka paikkaa turvottaa ihan kiitettävästi ja mies vinkuu seksiä tai sitten vitsillä heittää muutaman kerran päivässä että: ota edes poskeen. EVVK: ei naurata!



[color=blue]ONNEA KAIKILLE PIKKUISEN LUNASTANEILLE!!



[color=yellow]-sitruuna ja minttuvihtori 38+2-

On menny viikko makoilessa kun en ole päässy jakautumaan.. mies on ollut viikon jo lomalla että on sillai ollu seuraa.. kaikkea on yritetty mutta niin vain hupu ja lupu ovat vatsassa on lenkkeilty on saunottu ja harrastettu seksiä.. no nyt eilis illasta siitä 21 lähtien polttanu selkää toivottavasti jotain tapahtuu..



viikolla olen kulkenut neuvolassa seurannassa kun nousi tuo valkuainen 1 plussalle ja verenpaine samalla kaakkoon kun yläpaine huitelee siellä 140 ja alapaine 90-95 mulla normaalisti siinä 60-70 ja 100-110 että huh.. nyt eilen illalla sitten kotona kun tein noita testejä niin nousi 2 plussalle soitin synnärille käskivät tulemaan jos olo huononee no välillä on pääkipeä ja välillä sitten yököttää joka taitaa johtua tuosta närästyksestä.. pitää kattoa ja toivoa että se lähtö tulis mutta huonolta näyttää viimeksi kätilö sanoi että voihan sitä tehdä täysiaikaiset kaksoset nooh joo mutta paino alkaa varmaan per lapsi lähennellä sitä 3,5 kiloa että jees meinasin hyökätä kätilön kurkkuun kiinni.. en muutenkaan pidä juuri siitä nimenomaisesta kätilöstä ja toivon todella että se ei ole meidän synnytyksessä vaan joku toinen paitsi meillä on kaksi kätilöä ja lastenlääkäriä sekä muita hoitajia siellä yleisönä että eipä ainakaan olla yksin :)



sf mitta oli 36+6 41,5 että kiitettävät ovat luvut :) paikoin alkaa olla niin ahdistava olo että jospa tässä maanantaina sais sitten äippäpolilla käynnin yhteydessä läpi sen että käynnistävät jos eivät vaavelit käsitä itse tulla pois no toisaalta onhan täällä -25 pakkasta että kuka tänne nyt tällaisena päivän tahtoo syntyä :)



meillä mies on kans urakalla pelaillu nyt viikolla kun on ollut lomalla no kohta se ei välttämättä onnistu ja sitä paitsi mua nyt ei kovin pitkäksi aikaa halua jättää yksin tai siihen vetosi onhan se aika söpöä :) muuten mies on ollut huomaavainen ja tehnyt nyt viime viikolla kotityöt mulla on aika hankala tehdä mitään ja ihan mukavahan sitä on passattavana olla :)



tulipas vuodatusta mutta kun en ole viikkoon pinoutunut niin..



tikunen ja hupu sekä lupu 37+4 (vau mitkä viikot)

Vyöhyketerapia lievitti supistukset ja vauva keikkuu tosi ylhäällä joten yli taitaa mennä ja reippaasti. Eipä käynnistänyt meillä ainakaan synnytystä. No, omapäisiähän ne vauvat ovat, tulevat sitten kun haluavat! Toivoisin vain, että kiinnittyisi niin ei tarvisi pelätä sitä missä asennossa lähtee tulemaan ja ettei vaan napanuora luiskahtaisi. Sitten tosin taitaisi olla jotkut muut huolenaiheet...



Tiku: Tsemppiä loppumetreille! Kylkiasento on paras olotila tuossa vaiheessa, vai mitä. Ei tunnu tämä yhden kantaminen kovinkaan raskaalta kun muistelee sitä tuplaisoa masua! Ei ne kovin kauaa varmaan enää tilannetta kattele. Aivan kohta teitä kohtaa Tupla-Onni! Se toinen tulee kyllä sitten helposti kun paikat on jo auenneet. Itse en ainakaan kokenut vaikeaksi toisen vauvan ponnistamista vaikka meillä olikin perätilassa. Sitä henkilökuntaa tulee ja menee, mutta lohdutuksena sanon, että mulla ei ole puolienkaan naamoista saati nimistä mitään hajua! Sitten alkaakin se imetysrumba että jalat alta. Käänsin kylkeä sängyllä ja isäntä kantoi vauvoja tissille ja toi mulle ruokaa. Ihanaa aikaa! Voimia myös siis tulevaan vauva-arkeen.



Meidän kaksosten hoito loppui viime viikolla ja peli on niin sanotusti auki. Pitää vaan luottaa siihen että Herra se hulluista huolen pittää, että lapset järjestyvät jonnekin kun tositoimet alkavat. Voimia myös teille kaikille tilanteeseen jota ei voi ennalta suunnitella ja siksi se pelottaa!



Noora 39+3

Eilis illasta asti on särkenyt päätä. yöllä en saanut kunnolla nukuttua, heräsin viiden aikaan kun näin unta, siis en todellakaan mitenkään syvässä unessa ollut. Sitten kesti että sain unen päästä kiinni taas. Poika heräsi klo 7, vein sille maitoa kun en mitenkään pysynyt heräämään. Se onneksi nukahti, mutta mua joko veti pohkeesta suonta tai toisella kyljellä särki päätä kahta kauheammin. Eli klo 8.30 katoin kelloa, sitten taisin nukahtaa. Klo 10 heräs poika ja onneksi mies nousi sitten sen kanssa niin sain reilun tunnin vielä olla sängyssä. Nyt sitten puoliltapäivin otin panadolin jos siitä mitään apua olisi, toivotaan ettei just nyt sitten synnytyskäynnisty jos kerran panadol voi estää jonkun kivunlievityksen. Mutta kamalaa ajatella että vielä ehkä 3 viikkoa pitäisi jaksaa, vaikka toisaalta mielessä on sekin että voisi vielä pari viikonloppua olla rauhassa...



Mullakin paukkuu lonkat, erityisesti kun yöllä kääntää kylkeä. Mun ei onnistu kääntyä niin kuin joku pari päivää sitten kirjoitti että polvet tiukasti yhteen, se sattuu ihan kamalasti liitoksiin, vaan pitää ensin hilata itseään mahdollisimman paljon toiseen reunaan, ottaa mahasta kiinni, vähän vauhtia ja köllähtää toiselle kyljelle. Ja jos vauva sattuu venyttämään itseään just silloin niin tuntuu tosi ilkeeltä kun sen jalka tökkää patjaan ja maha jää väliin. Mäkään en ihan aina ole varma mikä mahaa pingottaa, onko se supistus vai vaan vauva venyttelemässä.



Poika on päiväunilla, mies lähti salille. Kiukkusin sille lähtiessä tuosta mitä yöllä tänne kirjoitin. Toivottavasti kuunteli kunnolla. Kysyi lähtiessään että meinaanko mököttää koko illan? Vastasin että jonkin aikaa ainakin, riippuu ihan siitä itsestään. Että saa nähdä. Mä olen tosi huono mököttämään, yritin eilenkin, mutta niin mä vaan aina annan periksi. Kuulostaa ihan älyttömän hurjalta että jotkut voi pitää mykkäkoulua päiviä, jopa kuukauden! Mulle pari tuntia on ihan maksimi, sekin vaikeaa. Asiat pitää selvittää heti eikä jättää hautumaan. No, katotaan nyt sitten kun tulee kotiin.



mulla ei muuten ole mielialat pahemmin heitelleen tän raskauden aikana, poikaa odottaessa itkin lähes joka päivä. Mutta siis nyt kyllä itkettää ja kiukuttaa. Meneekö väsymyksen piikkiin, vai olisko (toivottavasti) niitä synnytystä edeltäviä pms-oireita? Kun synnytyshän vähän vastaa siltä hormoni heilahtelultaan menkkoja nimittäin, mutta paljon isommassa mittakaavassa. Oisko se sitten oikeestaan pns, eli pre-natal-syndrome?



t. kipuisa Tuuliina 38+5 (ei auta panadol 1g näköjään, 1h sitten jo otin...)

Joo, tuo ensi perjantai olisi ihan hyvä. Mutta voisin kyllä lähteä jo aiemmin. Tuolla oli joku keskustelu siitä kestääkö saman naisen raskaudet yhtä pitkään, jos kestää niin sitten tämä syntyy vasta 17.2 koska sen pitäisi olla se oikea laskettu aika. Sekin olisi kyllä perjantai. Mutta jos nyt kuitenkin kroppa vaikka irtisanoisi vuokrasopimuksen siltä sitä ennen, kun edellisestäkin raskaudesta on sen verran vähän aikaa vielä. Harmi että tällä vuokraemännällä ei ole siihen mitään sananvaltaa...



Mutta nähdään koksissa sitruuna! Mulla juuri pari kaveria sai tytöt, toinen maanantaina 31.1 ja toinen tiistaina 1.2. molemmille oli toiset tytöt. Hauskaa että olivat samaan aikaan siellä, en tiedä ovatko toisiinsa törmänneet.

Eli meillä suunniteltu sektio 14.2. Taysissä sai itse siltä viikolta valita päivän (la seuraavalla viikolla), paitsi että joka päivälle ne otti vain kaksi sektiota, keskiviikolle ei ollenkaan, ja jos molemmat sektioajat on jo varattu, sitten vaan toinen päivä. Musta toi Ystävänpäivä on ihan hyvä, kuten joku aikaisemmin kirjoittikin.



Täällä oli vähän purnauksia miesten ihmeellisestä käytöksestä. Oikeesti nehän on eri planeetalta, joten ei niitä voi kokonaan ymmärtääkään, koittakaa vaan kestää ja ottaa huumorilla.

Meilläkin mies rupes toissailtana saunassa valittaan mulle, kun " PAISKON" hanan kiinni. Olin vähän että, anteeks mitä?

Kuulemma hana pitää laittaa hitaasti kiinni ettei tule painetta putkeen, joka rikkoo putken. Tästä sitten vähän aikaa kiisteltiin ja ihmettelin, että kuinkahan monet putket olenkaan elämäni aikana rikkonut, kun nyt vasta kuule asiasta ja ilmoitin samaan hengenvetoon etten kyllä aio ruveta laittamaan hanoja ajatuksen kanssa kiinni vaan toimin kuten ennenkin ja päädyimme siihen ettei mun tippaleipäaivoilla voi ymmärtää asiaa. NOI MIEHET =)



Voi Tiku, olin kyllä varma että sulla on kaksoset jo viemässä aikaasi, ette kerkeä kirjoittelemaan. Varmaan aika harvinaista että kaksoset sinnittelee mahassa noinkin kauan, mutta jotain hyvääkin siinä. Onhan niitä helpompi hoitaa kun ovat täysiaikaisia.



niisku 37+3

Miehistä taas asiaa, niin innostuin nyt vähän kirjottelee. Juu ei tahdo huumori mulla enää riittää, mies ollu " kateissa" taas jo vuorokauden. Yöllä lähetin viestin, että haluaako oikeasti lähteä mukaan sinne synnytykseen vai ryypätä joka viikonloppu. Koska noita kahta on vaikea yhdistää, varmasti syntyy just sillon kun äijä on ympäripäissään. Viime viikonloppuna ku oli (jälleen kerran) kännissä uhosi vaan ettei kukaan pysty häntä estämään jos haluaa tulla kännissä synnytykseen. Sanoin että huhhuh, kyllä varmasti pystyy ja estääkin... Ja ihan ku edes haluaisin hänet sinne siinä kunnossa!

Mitäköhän ihmettä sitä on tehnyt edellisessä elämässään, että tällasta p****a joutuu kestämään? Olisi ihana kun voisi luottaa rakastamaansa ihmiseen näinä vaikeina aikoina, mutta se tuntuu kyllä olevan ihan liikaa vaadittu.

Kyllä on tämä mamma varmasti ihan hermoraunio jo ennen sitä synnytyksen jälkeistä masennustakin ja ihmettelen kovasti mitenköhän sitä sitten selviää uuden pienokaisen kanssa...



h.h. rv 37+2

Tuuliina: onko sulla mahdollisuuksia mitata/mittauttaa verenpainetta? Minulla esikoisen odotuksen loppumetreillä rv38+3 alkoi ihan hirveä päänsärky ja mittasin paineet (mieheni osti mittarin kotiin tuolloin) ja lukemat oli huimat 175/115. Soitin synnärille, koska oli ollut yks plussa proteiinia pissassa ja aika nopeasti tullut turvotusta, ja pyysivät tulemaan. Jäin sairaalaan ja sain verenpainelääkkeen jolla paine laski ja päänsärky helpotti. Yleensä verenpaineen nousu ennakoi synnytystä, ja minun kohdallani taisi olla se ensimmäinen merkki tulevasta. Tyttö syntyi siis rv38+6 aikaisin aamulla. Kannattaa siis käydä mittauttamassa paineet jos päänsärky jatkuu.



Kurjaa kuulla, että joillakin menee miehen kanssa heikosti tai mies ei tee kotitöitä tms. Meillä mies on kyllä ihan unelma, tekee kaiken pyytämättä, huolehtii koko kodista ja minusta ja esikoisestamme kun minä ihan köpökkänä ja kipuisena. Isot halit siis teille, toivotaan että miehet ryhdistäytyvät tuosta kun vauvat syntyy!! Kyllä tässä niin kömpelö ja väsynyt on, ettei hirveästi kyllä jaksa kotitöidä tehdä, eikä edes pysty, kun liikkeet tekee niin kipeää.



Tänään vietettiin esikoisen 2v lastenkutsut ja niin paljon oli puuhaamista, että nyt on taas supistellut iltapäivän ja illan. Ei säännöllisesti mutta kuitenkin.



Olen päättänyt, että tuossa kuun puolivälissä olen taas äiti ;) En millään enää malttaisi odottaa että saan pienen vauvamme syliin!





t. Mikaela rv36+5

Tässä vauvan kanssa tisuteltiin pinoa lukiessa ja vihdoin viimein neiti nukahti. Piti tulla katsastamaan kuinka monta helmivauvaa on jo tulla tupsahtanut tänne kylmään maailmaan. Ja montahan noita jo onkin! Onnea vaan kaikille tuoreille äideille perheineen!!!



Me on pidetty hiljaiseloa täällä päin. En ole jaksanut edes pinoja käydä lukemassa. Sen verran kurkkasin äsken Vauvat-palstalle ettei " meillä" taida vielä olla siellä pinoa. No kaikki aikanaan.



Kertoisinko hieman synnytyksestä? Kun en muka ole aiemmin ehtinyt... ;) Tyttö on kuitenkin jo... ööö... olisiko 17vrk? Oletteko muuten varmasti kaikki jo laittaneet vauvan tavarat valmiiksi? Minä en nimittäin ehtinyt. Vitkastelin aloittamista, olin sentään saanut pestyä kaikki vaatteet mutta odottivat silitystä ja paikalleen laittoa. No silloin tiistai-iltana ehdin aloittaa silityksen, kaksi bodya ja kolmet housut tuli saldoksi. Vessahätä yllätti ja keskeytin hommani. Ja edelleenkin on muuten osa silittämättä ;) Menin vessaan ja istuin aikani. Piti sitten ihan miehelle huutaa alakertaan kun rupesi ihan huvittamaan. Tokaisin vain että minä lopetin jo pöntöllä mutta jotain silti lirisee... Hassu tunne muuten! No siitähän se vain yltyi sitten, minä survoin pyyhkeitä pöksyyn ja soitin ambulanssin. Matkaa sairaalaan on 80km ja kolmas lapsi joten varmuuden vuoksi. Ja onneksi, olisi varmaan jouduttu omaan autoon vaihtamaan uusi penkki, lapsivettä tuli ihan tajuttoman paljon! Ihmettelivät asiaa synnytyssalissakin kun todella monennen kerran luuttusivat lattioita.



Supistukset alkoivat sitten vasta yöllä puoli neljän aikaan. Ilokaasun voimalla mentiin puoli kahdeksaan jolloin kuusi senttiä auki ja minä rukoilin jo jotain muuta kipuihin. Päättivät pyytää lupaa epiduraaliin tai spinaaliin. Siinä vaiheessa kun lääkäri tuli valmistelemaan olikin paikat jo auenneet lisää aikä puudutuksista olisi enää ollut hyötyä. Meinasi sitten laittaa kohdunkaulanpuudutuksen, mutta kun alkoi laittamaan ei ollutkaan enää kohdunkaulaa mihin laittaa. Tökki sitten sen pudendaalipuudutuksen mutta en kyllä tiedä mihin sen olisi pitänyt auttaa;) Mulla ei ainakaan ehtinyt tehota mihinkään. Ponnistin sitten ilokaasun avulla, onneksi ponnistusvaihe kesti vain 9min. Synnytyksestä jäi kaikkinensa ihan hyvä mieli.



Jälkikipuja oli nyt kaikkein vähiten verraten ed. synnytyksiin. Tai no jälkisupistukset kesti monta päivää tosi kipeinä, melkein olisi voinut vannoa että jotain jäi vielä syntymättä. Mutta se on kuulemma normaalia useamman synnytyksen jälkeen ja varsinkin nopea avautumisvaihe koventaa jälkisupistusten voimakkuutta. Mutta siitäkin selvisin!



Neiti oli rv 37+2 syntyneeksi hyvänkokoinen, 3660g ja 48cm. Ennenaikaisuudesta saatiin kuitenkin vaivaksi keltaisuus joka ei kuitenkaan ilmennyt ennen perjantaista kotiutumista. Maanantaina kiikutin tytön paikalliseen terveyskeskukseen bilirubiini kokeeseen ja arvot oli melko lailla korkealla. Oltiin tässä sitten jo kahteenkin eri otteeseen osastolla ottamassa valohoitoa. Nyt on arvot hieman laskeneet, mutta vieläkin melko korkealla. Sinivaloa ei kuitenkaan enää tarvita. Maanataina joudutaan menemään taas verikokeisiin josko arvot olisi laskeneet lisää. Todennäköisesti alkavat kohta tutkia maksan toimintaa koska pitkittynyt näinkin pitkälle tuo keltaisuus. Toivotaan nyt kuitenkin parasta! Ja painon kanssa meinaa myös olla ongelmia, vieläkään ei syntymäpainoa ole saavutettu takaisin.



Mutta muuten täällä kaikki hyvin, sisarusten kesken ei vielä ainakaan ole ollut mitään ongelmia. Kovia ovat hoitamaan, keskimmäinen varsinkin (1v7kk) tahtoisi tykätä ja pussailla jatkuvasti. Tyttöjä ei uskalla yhtään jättää valvomatta samaan tilaan, jompi kumpi täytyy mukaan ottaa vessaankin ;) Esikoinen 4v ymmärtää jo onneksi jotain vauvan päälle.



Nyt taitaa tämä mamma hipsiä saunaan. Paljon voimia kaikille helmille loppuodotuksiin ja ennenkaikkea tuleviin koettelemuksiin!!!! Voimahaleja! Nyytit kyllä korvaavat vaivanne!!!!





Annunen ja Nuppunen 17vrk