Näin tänään tuttavan pienen pojan ekaa kertaa.

Poika oli niin suloinen isoine sinisine silmineen, että mun silmät ihan yllättäen kyyneltyi kun katselin häntä. Yritin peittää tunteeni tuttavalta, ei tainnut onneksi huomata. Perheessä on juuri tullut ero, ja tiedän että poika suree valtavasti. Tuli niin surullinen olo, kun katsoin tuota pientä ihmislasta ja mietin, miten pieni sydän on varmaan murhetta täynnä. Hän on yrittänyt ottaa pikkuvanhaa roolia ja urhoollisesti yrittää äitiään tukea, vaikka ikää on vasta 4 vuotta.



Onkohan mulla vauvakuume, kun näin herkistyin? Omia lapsia ei vielä ole.