Ateistit, miten ihmeessä selitätte pienelle lapselle kuoleman

mutta en vain itse usko sielunvaellukseen. AP

Eli pääpiirteissään jotenkin niin, että " kaikki eläimet, ihmiset ja kasvitkin (= aloitin jollain klassisella kukkavertauksella...) kuolevat joskus, kun ne tulevat vanhoiksi ja sairaiksi. Sitten niitä ei vaan enää ole." En viitsinyt vielä järkyttää lasta kertomalla, että tosiasiassa jotkut kuolevat jo nuorempinakin, ja terveetkin voivat kuolla esim. onnettomuudessa.

mummini kuolemasta tulee tänä vuonna kuluneeksi 20 vuotta. Häneltä on tullut viestiä toiselta tasolta, että hyvä on olla ja ohjeita meille nauttia elämästä :) Ja näitä juttuja ei mieheni halua kuulla ollenkaan, koska ei pysty asiaa järjellä selittämään eikä halua edes miettiä.

Minusta ei kannata sepittää mitään juttua (taivaasta tms.) jos ei itse siihen usko, muuten puhuu varmasti myöhemmin itsensä pussiin kun ei muista just mitä oli lapselle kertonut, ne kun muistaa aina kaiken aivan piirun tarkkaan...



Itse olen kertonut 3,5-vuotiaalle esikoisellemme kuolemasta hyvin kuivasti, elämä päättyy ja that' s it. Useimmiten ihmiset kuolevat vasta vanhana ja toivotaan että mekin kuolemme vasta pitkän ajan päästä. Kuoleminen sinänsä ei ole mitään kamalaa, aikuiset itkevät koska he kaipaavat kuollutta.

Pelkoa ei asiasta ole näemmä ainakaan vielä tullut, vaikka tyttö kyseleekin silloin tällöin asiasta kerratakseen sen mitä on jo aiemmin kuullut.



Tärkeintä on varmaan vastata lapsen kysymyksiin ja pelkoihin rauhassa.

Vierailija:

En viitsinyt vielä järkyttää lasta kertomalla, että tosiasiassa jotkut kuolevat jo nuorempinakin, ja terveetkin voivat kuolla esim. onnettomuudessa.

Varmasti se on tullut kerrottua ihan senkin takia että itse pelkään lapsilleni tapahtuvan jotain kamalaa ja pelästyn kun he karkaavat parkkipaikalla tms.

Toisaalta en ole halunnut valehdella kun lapsi on kysynyt voivatko myös lapset kuolla.

t.25

Tyttäremme kuoli 3-vuotiaana ja meidän oli kerrottava 4,5-vuotiaalle siskolle totuus. Lapsi keksi oman totuutensa ei uskonut minun totuutta. Hän kertoi että pikku-sisko tulee vielä joskus takaisin. Hyväksyin hänen totuutensa. Lapselle täytyy antaa tilaa omille ajatuksille ja mielikuvitukselle.



Kuolemasta on uskalettava puhua avoimesti se ei ole mikään mörkö, vaan luonnollinen tapahtuma ja kuuluu elämään. Lapset voivat olla hautaamassa vaikka lintua tai jotain muuta eläintä. Kuolemasta puhutaan silloin kun lapsi itse ottaa sen puheeksi ja asettaa kysymyksiä.



Kuolemaa ei ole

minä olen suunnilleen samalla tavalla selittänyt. Lapset ovat nähneet esim kuolleita eläimiä niin on helpompi tajuta että kun kuolee niin siitä ei enää herää.



Nukkumista en sekottaisi kuolemiseen, juuri täälläkin mainituista syistä. Olen sanonut että ihmisten elämänkaari on sellainen, synnytään, eletään ja kuollaan. Olen sanonut että yleensä kuollaan vanhoina, sitten kun on niin vanha että keho ei jaksa enää elää. Kuolema ei satu ja on luonnollista.



Olen kertonut että on vakavia sairauksia ja onnettomuuksia joihin voi kuolla mutta että mitä luultavimmin meille ei niin käy. Lapsen on aivan turha tietää että jokainen voi kuolla oikeastaan millon tahansa!



Minä en voi taivaasta puhua, lapsenikin on sellainen että hän ei ymmärrä miten joku voisi kuolla ja sitten kuitenkin elää ja mennä taivaaseen. En vain osaa luontevasti sanoa tuollaisia asioita.

Itse uskon sielunvaellukseen ja sen teorian aion lapselleni myös kertoa. Toki kerron myös sen, että muut uskovat eri tavoin.

En tosiaan ala höpisemään mistään valoisista paikoista tms. kun en sellaiseen usko. Jos lapsi haluaa uskoa (kuultuaan vaikka mummulta taivas-selityksen) niin hän saa siihen uskoa.



t. 33

Vierailija:

Kyllä ne taivaaseen uskovat lapsetkin pelkäävät kuolemaa, ja varsinkin sitä että joutuvat taivaaseen ilman äitiä ja isää...

Olen satanisti-ateistina pohtinut usein miten kuolemasta lapselleni kertoisin kun hän sitä joskus kysyy. Uskon itse sielunvaellukseen, mutta onkohan käsite liian korkealentoinen lapsen korville?

minä taas en oikein tiedä mihin uskoa itsekään, joten en tiedä mitä kertoisin lapselleni, ja tämä hätä ja pelko ois saatava pian pois

Miksi ap mielummin antaa lapsen kärsiä kauheista peloista, kuin kertoa vakaumuksestaan huolimatta vaikka jonkin sortin " taivaasta" .

Todella itsekästä ja ajattelematonta, halutaan vain pitää kynsinhampain omista uskomuksistaan ja aiheutetaan kypsymättömälle lapselle pelkoa.

Viisas vanhempi olisi tässä tapauksessa kertonut esim. hyvästä, valoisasta paikasta jonne kuolleet menevät ja elävät onnellisina vailla tuskaa ja kipua.

Sun ei tarvitse höpötellä enkeleistä tai jumalista mitään, kunhan lapsi saa rauhan tässä asiassa, olkoonkin ettet itse usko siihen.

Sitten vanhempanahan hän voi muodostaa oman käsityksen ja omat uskomukset asioista.

Kannattaisi miettiä yli oman navan tätä asiaa ja jättää tietyt periaatteet syrjään, lapsen edun vuoksi.

T: agnostikko.

Ja tottakai kukin pitää omista uskomuksistaan kiinni! Ja monihan täällä kertoi kertoneensa lapselle, että joku toinen uskoo toisin.

Enpä usko, että kuolema niin pahalle kuulostaa jos kertoo kuolemanjälkeisen olotilan olevan rauhaa ja valoa, ilman tuskaa.

Toisin kuin jos kertoisi ihmisten vain kuolevan, haudattavan ja thats it.

Miksi pitää pitää kiinni omista huom. omista näkemyksistään ohi lapsen edun?

Eikö vanhemmuus ole tietyllä tavalla uhrautumista, miksi tätä katsantokataa ei voi laajentaa ja jättää tietyt vakaumukset toisarvoisiksi jos niistä on haittaa lapsen onnellisuuden ja turvallisuuden tunteelle?

Miksi et halua lapsellesi lapsen uskoa, vaan täräytät hänet heti kylmästi aikuisten maailmaan?

Vakaumuksesi on henkilökohtainen, älä riistä lapsesi oikeutta uskoa mihin hän haluaa, aikuisenahan hän voi uskoa vaikka jumalaan.

T: oliko se nyt 32

ihmisistä selitän, että kun ihminen on vanha ja väsynyt, niin hän ei enää jaksa elää. Mutta hänen merkityksensä säilyy toisten ihmisten muistoissa, joita ei kannata ollenkaan halveksia. Kun on omia lapsia, jotain omaa jää tavallaan maan päälle jatkamaan sitä omaa elämäntyötä.



Näin selitän :)

tarkoituksensa. Olen jotenki hirveän helpottunut, kun en enää yritä selittää itselleni ja muille järjellä kaikkea. Toivon, että pystyisin tarjoamaan lapsilleni turvallisen ns. " lapsenuskon" . Isoina saavat kyllä päättää omat polkunsa näissäkin asioisssa.

ja siinä se. En mä siitä mitään traumoja saanut, enkä todellakaan rupea omille lapsillenikaan jauhamaan mistään valoisasta paikasta tms. Suomessa on uskonnonvapaus, ihan vaan tiedoksi. Se että jotkut uskovat taivaaseen, ei tarkoita että ateistejen pitäisi opettaa lapsilleen taivasasioita ihan vain siksi että se kristittyjen mielestä on " turvallista" .



Kyllä ne taivaaseen uskovat lapsetkin pelkäävät kuolemaa, ja varsinkin sitä että joutuvat taivaaseen ilman äitiä ja isää...