Peppukiitäjistä

no ei ollut tarkoitus masentaa, teen töitä lasten kanssa.

pienten lasten kohdalla tällaiset jutut voi myöhemmin johtaa eriasteisiin taidollisiin sekä oppimisen ongelmiin. lääkärikirjasta en kyllä ole kopioinut mitään! puhun omasta kokemuksesta ja mitä olen nähnyt. annoin vain vähän näkökulmaa keskusteluun.

ja totean vielä, että viimekseksi tuossa kyllä kirjoittelin, että KAIKILLA EI TODELLAKAAN ole tällaista, vaan jos oppii konttaamaan myöhemmin, voi kompensoida. ja jos on saanut muutenkin niskan alueen harjoitusta yms. ei ole mitään hätää. mutta VOI aiheuttaa.



miettikää vähän ennenkuin hyökkäätte. ja ottakaa selvää asioista, ennenkuin väitätte jotain.

Ja voi hoidossasi olevia peppukiituri-lapsiparkoja, olet todellakin leimannut heidät monivammaisiksi jo heti kättelyssä. Peräänkuulutan ammattitaitoa ja ammatillisuutta käytöksessäsi ja toiminnassasi!!!



Sen pituinen se!

meinasin muuten itsekin tehdä samasta aiheesta aloituksen!



Meillä on nyt 8kk joka vahvasti näyttää tulevalta peppukiitäjältä. vauva ei ryömi eikä konttaa eikä nykyisin edes suostu olemaan lattialla vatsallaan vaan haluaa istua. tänä iltana juuri katselin kuinka poika kihnutti itseään istuallaan n. parikymmentä senttiä eteenpäin ja oli oikein tyytyväinen kun pääsi haluamansa lelun kimppuun.



eli mielenkiinnolla luen myös muiden kokemuksia peppukiitäjien liikkeellelähdöstä! eikös sitä sanota että se haittaisi motorista kehitystä jos ryömiminen ja konttaaminen jää väliin??

Eli peppukiitäminen on vain yksi tapa liikkua. Kävelemään oppiminen tapahtuu yleensä peppukiitäjillä myöhemmin siitä syystä, että istuma-asennosta on vaikeampi nousta pystyyn kuin konttausasennosta ja siksi että jalkojen lihakset eivät samalla tavalla vahvistu peppukkitäjillä kuin konttaajilla. Mistään motorisesta häiriöstä ei ole siis kyse, vaan tosiaan tuosta että asento ei ole peppukiitäjillä yhtä edullinen kävelemään oppimisen kannalta kuin konttaajilla.

Mutta tosiaan kiinnostaisi tietää kuinka laajalla aikaskaalalla kiiturit ovat oppineet peppukiitämisen jalon taidon sekä kävelyn.

enpä tiedä mistä minulle tuollainen käsitys on jäänyt, ehkäpä näin on ajateltu ennen vanhaan??

En vaan muista, että minkä ikäisenä tämän " taidon" oppi. Ensimmäiset askeleet kuitenkin otti 2 viikkoa ennen 1-v synttäreitä ja synttärien aikaan jo käveli hyvin.

Eli istuminen oli niin kivaa että mahalleen ei suostunut enää millään. Peppukiito alkoi kohta 6 kk jälkeen, ensin muutamia senttejä hitaasti mutta sitten jo forlula 1-vauhtia tää tanassa, toro-asento kuten isoveli sitä nimittää.



Tyttö nousi seisomaan 12+ kk vanhana ja samaan aikaan alkoi konttaamaan. Pian sen jälkeen alkoi kävelemään puita pitkin. Nyt hän on 14+kk ja haluaa että häntä kävelytetään. Hän seisoo ilman tukea hyvin, mutta eka askel jo saa romahtamaan pepulleen.



Peppukiito on nyt jäänyt ja tyttö konttaa, paitsi jos on syli täynnä leluja.

meillä tyttö (nyt 1,5 v) oppi istumaan vähän vajaa puolivuotiaana ja istuma-asento oli niin mieluinen, että liikkui peppukiitämällä noin 11 kk vanhaksi, kunnes alkoi nousemaan puuta vasten. Siinä vaiheessa opetteli osittain konttaamaan, vaikka peppukiitäminen olikin ykkösliikkumistapa. Kävelemään oppi 1v3kk ikäisenä, ja vauhtia on tullut nopeasti lisää: nyt jo välillä juostaankin.

Meidän tyttö oppi kieräähtämiset ym. ihan ajallaan, mutta ryömimään lähti vasta 9kk vanhana. Istumaan oppi 7 kk vanhana ja siitä tykkäsi ja koska emme jaksaneet kuunnella huutoa jota hän piti vatsallaan niin annoimme istua ja edetä niin.



Neuvolassa 1-v tarkastuksessa saimme kuitenkin lähetteen fysioterapiaan, jossa opeteltiin mm. konttausta. Meillä tytöllä liikkuminen tapahtui toisen jalan varassa, toinen oli koukussa edessä ja vain apuna, kädet kuitenkin maassa edessä. Fysioterapain avulla oppi nopeasti konttauksen. Ensin ohjeena oli, että aina tulee pitää lasta mahallaan, ei saa antaa istua. Se johti tietysti siihen että tyttö oppi itse nousemaan istumaan.***Emme olleet huolissamme tilanteesta mutta kun vielä menimme yksityiselle lääkärille tarkistamaan tilannetta, hän alkoikin pelotella että kyseessä voi olla CP-vamma ym. ja saimme lähetteen neurologille. Itkua vääntäen odotimme aikaa ja mietimme onko meillä nyt yhtäkkiä vammainen lapsi. Neurologi kuitenkin sanoi heti että mistään vammasta ei ole kyse vaan tavallista rauhallisemmasta kehitystahdista.



Ja niinhän se loppujen lopuksi olikin, tyttö oppi kävelemään 1v 8 kk vanhana ja on nyt 1 v 10 kk ja menee jo ihan täysiä muiden mukana. On myös aina ollut taitava kiipeilemään, osaa puhua jonkin verran ja laulaa. Olen myös itseäni kiusannut noilla tutkimuksilla hitaan motorisen kehityksen ja oppimisvaikeuksien yhteydestä, mutta fysioterapeutti lohdutti, että tutkimukset on tehty niin päin että todettu lukihäiriöstä kärsivillä olevan taustalla myös motorisia vaikeuksia mutta ei niinpäin että niillä joilla on motorista vaikeutta olisi enemmän lukihäiriöitä. Tämä lohdutti minua ja nyt ajattelen, että voihan elämässä tulla muutenkin eteen vaikka mitä, oli sitten pepukiitoa tai ei. Kuten vanha kansa sanoo " turha murehtia tulevaa sairautta" .



Voimia kuitenkin kaikille peppukiitäjien vanhemmille ja jaksakaa luottaa että lapsi on ihan normaali! Fysioterapiaa suosittelen, ei siitä kenellekään haittaa ole ja se antoi minulle vanhempana voimia ja positiivista asennetta lapsen kehitykseen.

Oma peppukiitäjäni on siis nyt 15-vuotias. Menestynyt koulussa aina hyvin ja kova urheilemaan. Ehdolla jopa vuoden 2008 Olympialaisiin yhtenä oman harrastamansa lajin joukkueeseen.



Ja hän tosiaan ei koskaan ryöminyt, kävelemään lähti 1v2kk ja vasta sen jälkeen konttaili joskus..Että älkää pelätkö ystävät hyvät vaikka lapsenne on peppukiitäjä:)

Tyttö oli ehkä n. 5½kk kun oppi istumaan ja ehkä tämän aikaisin opitun tavan takia ei lähtenyt koskaan ryömimään ja konttaamaan. Kun kauempana olevat tavarat alkoivat kiinnostamaan hän sai ne kun liikkui peppukiitäjän tavoin.

Ft:llä kävimme 10 kk ikäisenä mutta ei lähtenyt konttaamaan. Kävelemään lähti 1v2kk ikäisenä ja vasta sen jälkeen myös konttasi.



En tiedä olisinko välttänyt tämän peppukiitämisen jos en olisi antanut hänen istua, mutta hän oli lapsi joka ei koskaan viihtynyt masullaan lattialla.

Oma poikaseni oppi ryömimään, kun oli noin 6 kuukauden ja istumaan 7 kk ikäisenä. Ryömiminen vaihtui heti tämän jälkeen peppukiidoksi; veti käsillään itseään eteenpäin läps-läps ja samalla jalat liikkuivat " sammakkoasennossa" , oli aika hassunnäköistä!



Peppukiidolla mentiin, kunnes 10 kk ikäisenä hän oppi ensin seisomaan tukea vasten ja sitten vasta konttaamaan. 11 ikäisenä näimme ensiaskeleet ja kuukauden päästä siitä poikanen käveli jo enemmän kuin konttasi eli tasan vuoden ikäisenä. Vieläkin tosin joskus pitää kokeilla peppukiitoakin ja ilmeisesti leikkiä vauvaa.. ;o)



Joten tiivistettynä vastauksena ap:lle: 7/8 kk ikäisenä oppi peppukiitämään ja 11/12 kk ikäisenä kävelemään!

Olen aivan vakuuttunut siitä seurattuani tyttöämme ja tulipa asiaa pohdittua muidenkin kanssa!



Jaa-a, olisikohan tyttömme ryhtynyt kiitämään hieman alta vuoden vanhana ja kävelemään lähti 1v4kk iässä. Hauskaa sinänsä mutta oppi sitten tuon konttaamisenkin siinä samassa kun ryhtyi kävelemään. Että tulipahan molemmat etenemistavat opittua!!!

Meillä tyttö lähti peppukiitämään hiukan alle 1-vuotiaana ja kävelemään 1v4kk, nyt on 2v9kk.

Varmasti peppukiitäjilläkin jalkojen lihakset kehittyvät mutta olen kuullut ja lukenut lukuisilta tahoilta että jotain häikkää tulevaisuuteen voi jättää tuon vuorottaisuuden (kontatessa) puuttuminen tässä kehitysvaiheessa; liittyy aivojen puoliskojen kehittymiseen.

Nyt kun ikää neidillä on jo tämnkin verran niin täytyy todeta että vaikka luonteeltaan onkin sisupussi ja tarmokkaasti opettelee asioita joita ei osaa, niin tietynlainen kankeus tai koordinaation puute tytöllä on. Ei varmaan tule balleriinaa meidän tytöstä...

Myös lukihäiriöistä peppukiitäjät kärsivät muuta väestöä enemmän. Meidän tyttö puhuu oikein hyvin ja selkeästi mutta ehkä tavanomaista hitaammin, niin kuin laulaakin hitaasti.

Näitä häiriöitä ei siis ole kaikilla ja vaikea sanoa kumpi oli ensin, muna vai kana eli pystyykö peppukiitäjä itse minkä verran harjoituksella parantamaan tuloksia muilla puutteellisilla osa-alueilla jotka liitetään yhteen peppukiidon kanssa.

Peppukiitotyylejä on erilaisia, joista osa vaikuttaa enemmän motoriseen kehitykseen kuin toiset. On siis hankala yleistää tätä asiaa kun lapset saattavat tässäkin suhteessa olla erilaisia. Varmaa kuitenki on, että se hidastaa kävelemään lähtöä ainakin jonkin verran. Joillakin tietysti tosi vähän ja joillakin kuukausia. Konttaaminen ei ole välttämätöntä mutta siinä tuleva vastavuoroisuusliike on sama mitä tarvitaan myös pyörällä ajossa ja hiihdossa.



Osa kiitäjistä liikkuvat eteenpäin aina saman jalan varassa ja jos lasta seuraa niin saattaa huomata, että lapsi nousee tukea vasten vain sillä jalalla joka kiitäessä on " tukijalka" joka tekee työn. Ja jos tämä ko. jalka on esim. oikea jalka niin saattaa huomata myös sen, että liikkuu tukea vasten vain oikealle. Jos nämä kaikki kuvaukset pitävät paikkansa, lapsi on täysin " oikeanpuoleinen" eikä osaa käyttää vasenta välttämättä ollenkaan. Oikeapuoli aivoista on siis ns. kuormittunut kun taas vasen on jäänyt " pimentoon" .



Tällaisessa tapauksessa ( ja varmasti joissain muissakin ) lapsi on hyvä viedä fysioon, jotta ft voi antaa ohjeet kuinka aktivoida lapsi käyttämään myös tätä vasentapuolta. Kiitäjillä ei myöskään tasapaino kehity samaa vahtia konttaajien kanssa joten sitäkin voi joissakin tapauksissa olla syytä kehittää. Ohjeita on yleensä vain pari, ne ovat helppoja eikä niitä tarvitse orjallisesti noudattaa. Tuloksia näkyy pian kun viitsii muutaman päivän olla niiden kanssa tarkkana.



Tämä siis sopii varmasti vain joihinkin kiitäjiin erilaisia tapauksia kun ovat jokainen. Ehkä minun kokemuksestani on jollekkin hyötyä ja jos joku tunnistaa kiitäjänsä tästä kirjoituksestani ja haluaa jotain kysyä niin vastaan mielelläni :)

Kuten kerroin peppukiitäminen on ihan hyvä tapa liikkua. Se kuitenkin on tosiasia, että jalkojen lihakset eivät samalla tavalla kehity kuin konttauksessa, asentohan on aivan eri. Jos miettii näitä kahta liikkumistapaa tarkemmin, ymmärtää miten eri tavalla jalkojen lihakset ovat käytössä peppukiitämisessä kuin konttauksessa. Mutta kuten sanoin, tämä ei liity mitenkään motoriseen häiriöön vaan johtuu pelkästään eri asennosta ja lihakset hyvin voimistuvat ja ottavat kiinni kun peppukiitäjä alkaa liikkua muullakin tavalla.

Nippe80:

Ehkä minun kokemuksestani on jollekkin hyötyä ja jos joku tunnistaa kiitäjänsä tästä kirjoituksestani ja haluaa jotain kysyä niin vastaan mielelläni :)

Tunnistaa tosiaan ja ottaisin mieluusti vastaan vinkkejä millä voisin olla avuksi tytölle (kohta 3v). Eli kiisi aikanaan pepulla ihan aina samoin päin ja huomaan että nykyään on liikkumisen kanssa jotain pikkuhäikkää, juokseminen ja hyppely on vaikkakin mieluisaa niin kömpelöhköä. Kiipeile ei juurikaan, on aina ollut varovainen. Muistan kuinka jo ihan sylivauvana säikähti hirvittävästi portaissa alaspäin tuloa. Oli oikein tietoisesti tultava varoen, hitaasti alaspäin kun piti vauvaa sylissä. Eli hahmotuksessa jotain ongelmaa pienestä pitäen?

Neuvolassa olen aina puhunut näistä asioista mutta siellä ollaan oltu sitä mieltä että katsotaan, kyllä hän oppii asiat omassa tahdissaan...

Olisi hienoa jos viitsisit edes lyhyesti kertoa mitkä nämä pari asiaa ovat joihin fysioterapiassa puututaan..

Meillä tyttö oppi istumaan tasan 6kk vanhana. Viihtyi myös lattialla mahallaan, pyöri napansa ympäri, mutta ryömimään oppi " vasta" 8 kk ikäisenä. Kun täällä on ollut tuosta vuorotahdista puhetta, niin tuumaan vaan, että meidän tyttö ryömi vuorotahtia. Siis liikkeet oli ihan samanlaiset kuin konttauksessa, (vastakkainen käsi ja jalka aina liikkuivat yhtä aikaa), mutta asento oli ryömimisasento. Ehkä hieman enemmän kohollaan. Toki hän aluksi oppi ryömimään " tavallisesti" , mutta 9-10-kuisena ryömiminen oli ihan selvää vuorotahtia:)



Peppukiidon oppi 9.5kk ikäisenä, samalla kun oppi nousemaan itse istumaan. Aika ajoin kovinkin vauhdikkaasti meni eteenpäin sillä tyylillä! 10-11 kk iässä oppi nousemaan tukea vasten seisomaan, ja tosiaan, se oli aluksi hankalaa asennon vuoksi, jalat oli aina sohvan alla:) Konttaamaan tyttö oppi 11kk ikäisenä, lempeästi ja vaivihkaa vähän ohjailin konttausasentoon ja pikkuhiljaa konttaus avautuikin. Sen jälkeen seisomaan nousukin alkoi sujua paremmin ja 1-v synttäreiden aikoihin oppi kävelemään tukea vasten. Vaikka osasi kontata niin peppukiito oli mukana kuvioissa, varsinkin lyhyet matkat esim lelun luo, meni usein pepullaan. Pitemmät matkat konttasi.



Kaikki oli koko ajan tosi varmaa. Tyttö ei kertaakaan kumpsahtanut selälleen kun oli oppinut nousemaan seisomaan. (Toisin kuin 7kk seisomaan noussut sisko aikoinaan....) Oikeastaan tyttö oppi ensin laskeutumaan ja sitten vasta nousemaan seisomaan:) Eli perässä ei todellakaan tarvinnut kulkea. Onneksi! Tyttö ei osoittanut minkäänlaista iinnostusta kävelyä kohti. Hän täytti 1v 2kk ja hyvä jos osasi hetken seisoa ilman tukea, askeleiden ottamisesta puhumattakaan. Tuumailtiin miehen kanssa, että kävelyyn menee vielä kauan aikaa. Mutta kuinkas kävikään...Viikon kuluttua tästä, tytön ollessa 1v2kk+ reilu viikko päälle hän lähti kävelemään. Tuosta noin vaan. Ensimmäisellä kerralla 3m (ja vielä ulkona kengät jalassa) ja illalla käveli jo eteisestä olohuoneeseen. Alkuun hän oli tosi varoivainen vaikka kävely oli varmaa. Ei kaatuillut ja saman tien oppi nousemaan myös ilman tukea seisomaan. Häntä täytyi muistuttaa kävelystä, ja parissa viikossa konttaus unohtui kokonaan.



Nyt ikää on 1v8kk. Erittäin puhelias tyttö on, puhuu n. 4:n sanan lauseita. Kävely on varmaa, kiipeilee, laskeutuu, juoksee, syö itse jne. Toki motorisesti ei ole ehkä ihan samalla tavalla aktiivinen mitä erittäin mototrinen isosisko (joka puhui lauseita vasta 2-vuotiaana), mutta se on vaan luultavasti yksi luonteenpiirre.

Vaan jokainen peppukiituri on yksilöllinen! Peppukiituri ei todellakaan ole automaattisesti motorisesti kömpelömpi eikä hänellä ole luki- tms. häiriötä! Pääsääntöisesti heistä kasvaa aivan normaaleita lapsia.



Eihän peppukiitäminen ole SAIRAUS!!!!!! Eikä KEHITYSHÄIRIÖ!!! Se pääsee liian monelta unohtumaan.



Oma peppukiiturini on hyvin taitava liikkuja ja verbaalisesti aivan normaali! Kuten on suurin osa peppukiitureista.



Oma serkkuni oli vauvana myös peppukiituri. Mikä hänestä tuli; hyvin lahjakas voimistelija! Opiskeluissaan aina pärjännyt hienosti ilman minkäänlaisia vaikeuksia. Ammatiltaan fysioterapeutti!



Älkää siis hyvät äidit yleistäkö ja maalatko uhkakuvia seinille. Motoristen ja verbaalisten häiriöiden taustalta pääsääntöisesti löytyy aivan muita syitä!!!