Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko AINA vain onnellisia ja tyytyväisiä lapsianne katsellessa?
02.02.2006 |
Kyllä minä omiani rakastan. Tänään on ollut kyllä sellainen päivä, että tuntuu, että lapset ovat tuottaneet vaan harmia ja lisätyötä. Väsyttää. Mutta tänään aloin miettimään, että lapsissani tosiaankin löytyy myös luonteenpiirteitä, joihin olen hieman pettynyt. Ja tulee oikeasti joskus sanottua kaverillekin, että " meidän poika nyt on sellainen... " (negatiivisessa mielessä). Eli tuntuu että tuota kaiken kestävää, ihailevaa äidinrakkautta ei ole joka tilanteessa läsnä. Esim vuoden vanhan sottaus ruokapöydässä... Tiedän, normaalia on. En vain jaksa hymähtää joka päivä, että ai,ai, sellaista sattuu. Nykyisin ärsyynnyn ja komentelen jatkuvasti... Jaa aamuruljanssi pukemisineen, kun samasta asiasta pitää huomauttaa kymmenen kertaa ja tenava vaan touhuaa muuta. Hermo menee!
Taitaa olla uniaika. Niin ja lapset on 1 ja 5.
Kommentit (6)
kun lapset nukkuu tai sukeltaa! Ei vaineskaan, mutta lapsi on kaikkein kaunein mun mielestä kun se nukkuu! Ja silloin se on jotenkin niin hellyttävä ja ihailtava...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka taaperomme onkin aivan ihana pakkaus, ei tyttäremme kiuunpuuskien ja " pahan tekemisen" aikana jaksa olla kovin onnellinen....
mutta sanoisin kyllä että 98 %:sesti olen. Silloin vain jos tosi paha raivari/kiukkukohtaus menossa ja pitäisi ehtiä jonnekin, saatan hetken miettiä, että huh-huijaa, mutta yleensä nuo kiukutkin herättää minussa lähinnä myötätuntoa ja liikutusta. Ja muille kun puhun lapsestani niin olen kyllä aina pakahtua ylpeydestä ja rakkaudesta. Tosin ei ole kokemusta kuin 1,5 vuoden ajalta vasta.. =)
Minä rakastan lapsiani enemmän kuin mitään maailmassa ja he ovat ylivoimaisesti parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut, mutta silti tunsin turhautuneisuutta, väsymystä ja raivoa sekä halun repiä kaikki hiukset omastani ja lapseni päästä katsoessani esikoista hänen " meikattuaan" meidän vessan äidin kalliilla meikeillä...
Siitä hetkestä oli onni ja tyytyväisyys kaukana.
nyt kun olen palannut töihin, olen lähes koko ajan sitä mieltä että kylläpä olen onnekas kun olen nuo lapseni saanut. Ihania!
muutama kuukausi takaperin kotiäitinä en ollut aina ihan samaa mieltä;)
Alue: Aihe vapaa
Mitä isommaksi kasvavat, sitä ihanampia. Aina ällistyy heidän taidoistaan ja tiedoistaan. Alkanut olemaan myös normaali olotila mulla, että wau mähän olen onnistunut kasvatuksessa aikas hyvin. ;)
Ja lapset on tyttöjä, 3v & 5v.