Suomalais-venäläiset perheet

Privet!



Täällä vielä yksi suomalainen vaimo, jolla venäläinen mies.

Meillä 2 yhteistä lasta, 1- ja 3-vuotiaat.

Joku tuossa kyseli, että onko mitään erityistä varsinkin miehestä lähtöisin niin meillä kyllä ON!

Meillä ollut tosi myrskyisää ja paljon otettu yhteen kasvatus-asioissa, kotitöiden jakamisessa, työ- ja opiskelu-asioissa, raha-asioissa...

En tiedä onko kulttuurista johtuvaa vai miehen omasta lapsuuden perheestä vai mitä...

Tuntuu siltä että vaimon pitäisi tehdä kaikki kotiin ja lapsiin liittyvä!

Itselläni on ollut synnyntyksen jälkeistä masennusta jo pitkään, eikä mies tunnu sitä ymmärtävän.

Myös esikoisellamme on käytös-häiriöitä (villi & tottelematon poika) ja olen hakenut niihin paljon apua, mutta miestä ei kiinnosta.

Heillä tuntuu olevan niin että asioiden pitäisi antaa vain olla, eikä ainakaan hakea mitään ulkopuolista apua!

Olen ollut tosi tiukilla nyt 3 vuotta eikä edes siinä ajassa ole miehen ymmärrys kasvanut...

Ei ole halukas parisuhde-terapiaan yms. vaikka sellaisia on kyllä yritettykin.

Hän haluaa olla yhdessä ja perheenä, eikä erota mutta miten ihmeessä jos hän ei ole valmis tulemaan missään asiassa yhtään apuun...?

Mies olisi myös tosi hanakka tuhlaamaan rahaa (kun on sen itse työllään ansainnut) mutta meillä on jo paljon materiaa ympärillä!

Tuntuu ettei mikään riitä siinä asiassa!

Hän on itse sanonutkin että haluaa vain aina lisää ja lisää.

En ymmärrä miksei hän voi olla onnellinen siitä mitä meillä jo on.

Hänellähän on joskus ollut asiat paljon huonommin kun asui vielä Venäjällä...

Jos muillakin on ongelmia perheen/lasten/parisuhteen kanssa niin kertokaa.

Lämpöistä syksyn-odotusta kaikille!

me ollaan seurusteltu 5 vuotta, näistä avoliitossa 2 vuotta ja kihloissa 1,5vuotta.miehen elämä ennen Suomeen tuloa ollut täysin erilaista kuin nyt, vanhemmat eronneet miehen olessa murrosiässä, äiti muuttanut Suomeen mieheni ollessa 15v. asunut 15v -> yksin omassa kämpässä, isovanhemmat asuneet lähellä, isä ei ole osallistunut mieheni elämään kovinkaan aktiivisesti, ei sisaruksia...



mies käyttänyt heroinia n 4 vuotta ennenkuin muutti Suomeen... nyt ollut n. 5,5 vuotta kuivilla eli koko Suomessa oloajan. kertoi humeiden käytöstä n ½ vuotta seurusteltuamme, silloin oli kova paikka, lähes ero mutta puhuimme asiat halki ja hän lupasi kertoa jos ratkeaa. kaksi kertaa on heroiinia käyttänyt seurustelu aikanamme, kummallakin kerralla tunnustanut itse, toisen kerran jälkeen totesi ettei saanut siitä mitään kiksejä lähinnä tuli vain huono omatunto ja olo. Viinaa käyttää suomalaisen mittapuun mukaan reippaasti, hoitaa kuitenkin hommansa.



minunkin mies päässyt kuluttamisen makuun Suomessa... kokoajan olisi ostelemassa jotain, onneksi tulot ei riitä ihan kaikkeen! lisäksi ei osaa ollenkaan säästää, rahat polttelee taskussa ja jotain on heti ostettava kun rahaa on. minä taasen olen ehkä liiankin pihi...=)



Yhteiselämä sujuu toisinaan myrskyisästikin... varsinkin nyt kun mies opiskelee eikä raha kasva puissa! oma koti ostettiin kesällä ja perhettä on kertynyt kahden kissan verran. vauva olisi suunnitelmissa kunhan mies saa jonkinlaisen työpaikan. kotikielenä meillä on muuten englanti... suomea meidän kai pitäisi puhua, mutta kun en jaksa asioita selittää hitaasti ja tuhanteen kertaan...



kaikesta hulluudestaan huolimatta on mieheni minulle todella rakas! että näin meillä

Vaemo suomalainen ja mies siperiasta, esikoinen syntyi keväällä. Meillä isäntä on ottanut kotiutumisen suht lunkisti ja ihan älyttömästi lärpättämällä on purettu niitä kulttuurieroja ennen kuin on saatu kauheita tappeluita aikaan.

mies venäjältä ja minä suomesta.

Meillä ei erityisesti tapella, olemme kumpikin aika rauhallista sorttia. Venäläisyys näkyy mielestäni miehessäni suurena kiinnostuksena informaatiota ja kaikkia maailmassa tapahtuvia ja olevia asioita kohtaan. Tiedonjano on suuri, ja hän on tarkka asioista, ja hyvä oppimaan uusia asioita. On paljon sivistystä!

Toinen asia on pukeutuminen, mikä on siistimpää ja huollitellumpaa kuin ikäisillään suomalaismiehillä, eikä näin kolmekymppisenä todellakaan näytä teiniltä tyylinsä takia, vaan aikuiselta mieheltä!

Kolmanneksi mieheni arvostaa enemmän perinteistä perhemallia, jossa nainen hoitaa kodin, ja mies käy töissä ja tuo rahat, sekä sanoo " viimeisen sanan" asioihin. Tämä ei ole minun mielstäni mitenkään paha asia, sillä kuitenkin kunnioitamme toisiamme puolin ja toisin, keskustelemme asioista ja teemme päätöksiä yhdessä, eli kyseessä ei ole mitenkään vaimo tossun alla, sen kummemmin kuin mieskään tossun alla meininki (mikä taitaa olla yleistä suomessa?), vaan olemme tasa-arvoisia. Minulle käy kodinhoito, pidän siitä, ja myöskin lapsenhoito, mikä on myöskin oikein mukavaa. Toisaalta, mies kyllä imuroi tms. jos apua kysyn, sekä laittaa lapsen nukkumaan jne.

Emme ole erityisen varakkaassa elämäntilanteessa, ja teemme päätökset rahankäytöstä yhdessä, varsinkin jos pitää ostaa jotain isompaa. Eikä mieheni ole muutenkaan erityisen tuhlailevaa tyyppiä, sen enempää kuin minäkään.

Edellisten kertomuksista tuli mieleeni kysymys, että miten miehenne tuhlailevat, ihan mihin sattuun, tarpeettomiin asioihin, vai onko heillä jokin kiinnostuksen kohde, sisustus (heh, varmaan yleistä miehillä ;), autot, tietotekniikka, johon he rahojaan pistävät? Vai koitatteko sanoa sitä, että miehenne ovat kotoisin köyhistä oloista venäjältä, ja nyt suomessa sitten ovat innostuneet ostelemaan ja kuluttamaan kun se on vihdoin mahdollista? Sille ei kai voi mitään, mutta sellanenkin innostus varmaan loppuu ajallaan.

Huomaan usein että kun suomalaiset puhuvat venäläisistä annetaan usein ymmärtää että venäläiset ovat köyhiä, ja venäjältä ei saa kaikkea sitä mitä suomesta saa. Se mitä minä olen venäjällä nähnyt, on kieltämättä paljon köyhyyttä, mutta myös paljon rikkautta, ja paljon sellaisia asioita mitä suomesta ei voi ostaa, koska täällä ei ole niin rikkaita ihmisiä! Venäjällä on useita suurkaupunkeja, ja voisinkin väittää että niistä voi löytää paljon enemmän kuin yhdestäkään suuresta kaupungista suomesta-no, kun meillä ei oikeastaan suuria kaupunkeja olekaan...

Tämä loppuosa nyt oli vain pohdintaa, enkä nyt kohdistanut tätä erityisesti edellisiin kirjoittajiin, vaan yleisesti ottaen. Olette varmaan tekin, venäläisen miehenne takia alkaneet kiinnittämään enemmän huomiota suomalaisten ihmisten käsityksiin ja oletuksiin venäläisistä? Minusta tuntuu että näihin asioihin me törmätään varmaan joka viikko, oletuksiin, mitkä eivät aina oikein vastaa mitään todellisuuspohjaa.

mitenkä muuten on, oletteko käyneet miehenne venäjän kotona, oletteko matkustelleet yhdessä venäjällä, kertokaa kokemuksia!

No nyt tämä keskustelu kävi mielenkiintoiseksi!!!

Mun mielestä miehen venäläisyys näkyy siinä, että on korkea yleissivistys ja tiedonjano kyllä. Venäläiset yleensäkin on tottuneempia käymään teatterissa, oopperassa, baletissa, museoissa jne., kun taas suomalaisia miehiä oon yleensä joutunut väkisin raahaamaan...



Mies odottaa, että mä teen suuremman osan kotitöistä kuin se, mutta toisaalta se tekeekin paljon raskaampaa työtä kuin minä. Ja vessan siivous kuuluu kuitenkin sille:-)



Mies ei oo kova tuhlaamaan rahaa, paitsi ehkä kirjoihin ja keräilyharrastukseensa. Muuten on hyvinkin löyhäkätinen etenkin mun suhteen:-) Ja jos vieraita on tulossa kylään, niin silloin ei laskeskella rahoja vaan tarjotaan todellakin parasta! Miehen lapsuudessa niillä oli tosi vähän rahaa ja niiden vanhempien koti on vieläkin köyhimmän näköinen koti, missä oon käynyt, mutta silti on ollut aina tarpeeksi rahaa laittaa lasten koulutukseen. Miehelle ei oo kuitenkaan mitään suuria traumoja siitä jäänyt, paitsi ottaa se kyllä työnsä todella tosissaan, enkä vois ikinä kuvitella sen olevan työttömänä.



Oon vieraillu useinkin Venäjällä, kun enemmistö sukulaisista asuu Pietarissa, mutta asuu niitä Siperiassakin päin, jossa oon ollut nyt kaksi kertaa. Tykkäsin kauheesti matkustaa junalla, vaikka kestihän siinä monta päivää.



Nyt on yks kysymys lähiaikoina askarruttanut...Ootteko lentänyt Venäjän sisäisillä lennoilla? Aiotteko edelleenkin? Me ollaan miehen kanssa puhuttu, ettei nyt enää lennettäis, kun ei se kuitenkaan oo yhtä turvallista kuin jollain Finnairilla. Meillä on 2 vuotias lapsi ja toinen tulossa ja se on pistänyt miettimään asioita uudelleen. Kun nyt junalla kuitenkin pääsee, vaikka silloin pitääkin varata paljon enemmän aikaa (ja kalliimmaksikin se tulee, jos kauas menee).



Mua hirvittää Pietarissakin ajaa henkilöautolla lapsen kanssa, kun takapenkillä ei oo turvavöitä ja ajetaan niin hirveetä vauhtia. Ekan kerran kun oltiin vauvan kanssa, niin meillä oli turvaistuin mukana, mutta eihän sitä saatu mihinkään vöihin kiinnni:-( Soitettiin taksifirmaan ja pyydettiin saada semmonen taksi, joissa olis takapenkillä turvavyöt, mutta ne vastas, ettei niillä oo semmosia takseja:-( No onneks nyt Suomen junat siirtyy taas Laatokan asemalle, niin meillä ei oo enää niin pitkä ajomatka ja voidaan sitten mennä vaikka metrolla.



Onko täällä muita yhtä neuroottisia vanhempia?



PS Neuroottisuudesta lisää...Ollaan otettu meiän lapselle Tvinrix-rokote, jossa on elinikäinen suoja hepatiitti A:ta ja B:tä vastaan. Toi B voi ehkä olla vähän liioittelua, mutta kun rokote annettiin nyt vauvana, niin sai samalla molempiin elinikäisen suojan. Hepatiitti A:ta nyt kuitenkin on Venäjällä paljon. Mutkin on rokotettu, mut nyt myöhemmin otettuna se pitää uusia 15 vuoden välein

tästähän on tulossa keskustelu...

meilläkin on ihan sama meininki, jos vieraita tulee niin parasta pöytään, ja paljon. Myöskään mies ei yhtään kursailisi rahankäyttöään minuun, ellen sanoisi etten tarvitse jotain, mitä hän on ehdottanut. Meillä ei muutenkaan ole liikaa rahaa, enkä minä tervitse kymmentä huulipunaa.

Me emme ole koskaan lentäneet venäjän sisäisillä lennoilla perheenä, koska mieheni kotiin pääsee mukavasti junalla tai suoralla lennolla suomesta, joten niitä ei ole tarvinnut pohtia. Emme myöskään ole ottaneet lapsellemme mitään ekstra rokotuksia, ei itseasiassa ole edes tullut mieleen. Niitä hepatiitti rokotuksia voisi varmaan miettiä jos tulevaisuudessa vietämme pidemmän aikaa siellä, taikka asumme.

Hei, muutkin mukaan keskusteluun, onhan tässä tätä lämmiteltykin jo näköjään vuoden alusta saakka! ;)

Niin siis mulla on pelkästään hepatiitti A-rokotus. En ois ajatellutkaan meidän lapselle tota Tvinrixiä, mutta sitten soitin Postitalon rokotusneuvontaan, jota neuvolassa suositeltiin (neuvolassa kun tiedetään niin vähän noista ulkomaan rokotuksista), niin siellä sanoivat, että vauvalle kannattais samalla antaa toi tuplarokotus, jos joka tapauksessa annetaan hepatiitti A. Samasta paikasta muuten neuvottiin, että 3kk-rokotuksen voi myös antaa 2kk iässä (niin kuin me tehtiin), jos on tiedossa matka ns. riskialueille.



Ei mekään nyt pitkiä aikoja olla Venäjällä oltu, koko perheen voimin korkeintaan 2vko kerrallaan, usein datshalla. Venäläisen tutun A-hepatiitti diagnoosi ja pitkä sairaalassaolo plus vuoden erityisruokavalio kyllä vähän säikäytti ja sen jälkeen otin ittellenikin rokotuksen.

On useasti käynyt mielessä nuo lentokoneiden putoamiset kun ollaan mietitty reissaamista ja yhä enemmän pelottaa, varsinkin kun siellä ne koneet saattaa olla ikivanhoja ja lentoyhtiöt mallia peräkylä-airlines. Kuulin että vanhoja neukkuaikaisia koneita on myyty halvalla ja ne sitten putoavat ja näkyvät uutisissa. Kummasti 5pvä junassa onkin mukava kokemus ja ihan jees tapa matkustaa(oikeasti!)..Tulee mieleen Oulu-HKI väli, istuuko mieluummin 6h junassa vai 50min lentokoneessa, varsinkin pienen kanssa.



Rahasta ja sen arvosta on muuten meilläkin käyty pitkiä keskusteluita, kerran isäntä ehdotti että ostetaan kultakoruja, mie ajattelin ettei se oo tosissaan ja tästä väännettiin pari päivää kättä kun itse en koruista välitä eikä miulla ole minkä kanssa niitä käyttää! Tarkoitus oli kuitenkin hyvä, esim. kullan arvo kun pysyy korkealla vaikka valuutan arvo laskee, tämä on hiukan kotoisasta poikkeava ajattelutapa ainakin miulle. Mutta isäntä muistaa kun naapuri osti ennen neuvostoliiton romahtamista auton ja seuraavana päivänä samalla rahalla ei enää saanut kuin leipää. Ja kyllä se on joskus vaikea ymmärtää että mummo saa kymmenen kertaa pienempää eläkettä siellä kuin täällä. Kai se on niin että köyhyyden/puutteen kokemus on ihmisille eri, rahan määrästä riippumatta.



Olipa hyvä että löysin tämän palstan, mukavaa lukea muiden kokemuksista!

ovat kertoneet kulttuuri eroista. Ensinnäkin kaverini muistaa vieläkin sen ekan kerran kun meni ruokakauppaan ja rupesi voimaan pahoin. Ihmetteli sitä miksi kiinalaisen ravintolan keittioapulainen vilkuili hänelle tervehtien ja sitten vielä huusi perään ja heilutti kättä sanoen näkemiin.



Ja hän ei ole takaisin muuttamassa. Kukaan tapaamani ei ole missään nimessä takaisin muuttamassa. Kun lähdin viimeisestä tyopaikastani sanoin hänelle että hänen pitää muistaa että tyonantajan järjestämä pysyvä oleskelu lupa ei ole mitään hyväntekeväisyyttä. He hyotyvät siitä. Joten hänellä ei ole kiitollisuuden velkaa.



Yllätyin siitäkin miten moni venäläinen on juutalainen. Gorbatshov päästi venäjän juutalaisia pois joten ne jotka ovat olleet täällä yli 10 vuotta ovat useinmiten niitä joiden passissa kansalaisuus oli ' juutalainen' . Ja se juutalaisuus oli aina kansallisuus, kunnes muutti länteen missä siitä tuli uskonto.



Kerran sanoin että en ole niin varma voinko anoa uutta kansalaisuutta. Kun kerran olen koko ikäni ollut suomalainen joten en tunne olevani jotain muuta. Hän sanoi että venäläisenä ei ole tuollaista ongelmaa.

Mäkin olen törmännyt Suomessa Venäjän juutalaisiin. Ja muutenkin tuntuu, että täällä on paljon Venäjältä tulleita ja Venäjän kansalaisia, jotka kuitenkin on kansallisuudeltaan jotain muuta. Inkeriläisiä tietysti, mutta kaikkia muitakin, tataareja jne. Munkin mies on vaan puoliks venäläinen.

mar1anne:

...ovat kertoneet kulttuuri eroista. Ensinnäkin kaverini muistaa vieläkin sen ekan kerran kun meni ruokakauppaan ja rupesi voimaan pahoin. Ihmetteli sitä miksi kiinalaisen ravintolan keittioapulainen vilkuili hänelle tervehtien ja sitten vielä huusi perään ja heilutti kättä sanoen näkemiin.

Voitko selventää mar1anne, tätä sun juttua:-) Siis miks sun kaveri rupes voimaan pahoin?

Suurin osa munkin tapaamista venäläisistä viihtyy hyvin täällä, eikä oo suunnittelemassa takaisin muuttoa, mutta mun miehellä on ollut Suomessa aika vaikeaa:-/ Eniten sitä ahdistaa se, miten mediassa suhtaudutaan venäläisiin yleensä. Millonkohan jossain Helsingin Sanomissa tai uutisissa ois mitään posiitivista juttua Venäjästä tai venäläisistä??? Mun mies on ainakin kauheen ylpeä venäläisyydestään ja jos se joskus sais Suomen kansalaisuuden, se tekis sen vaan siks, että se helpottaa elämää (esim. matkustelua EU-maissa). Mut oon kuullu yhdestä semmosestakin venäläisestä perheestä, jotka puhuu lapsilleen vaan suomea, kun ne haluu kasvattaa lapsistaan suomalaisia. Ja molemmat on äidinkieleltään venäjänkielisiä:-@ Mun mielestä aika monet venäläiset Suomessa viettää semmoista hiljaiseloa yrittäen vaan kovasti sopeutua joukkoon, esim. meillä on naapurissa sellainen perhe. Ne ensin halus puhua mun miehenkin kanssa vaan suomea, mistä mies oli vähän ihmeissään. Onks teillä vastaavia kokemuksia?

Sori, siis ne tekstin kaks vikaa kappaletta ei pitäis olla kursiivilla, kun ne on mun omaa tekstiä

Ja voi pahoin kun oli niin suuri valikoima.



Oli tottunut siihen että jos kaupassa on juustoa niin se on yhdenlaista juustoa ja se on se mitä ostetaan ja kukaan ei sitä ihmetellyt.



Jopa maitoa ostaessa voi valita rasvattoman, 1%, 2% ja koko rasvaisen maidon välillä. Sitten on soijamaidot erikseen. Ja ostetaanko litra vai 1.5 litraa jne.

Ja leipäkin on valmiiksi viipaloitua.



Venäjä on suuri maa ja monta kansalaisuutta, joten aivan yhtä hyvin voisi puhua entisen itäblokin asukkaistakin.

Vappuna piti ostallistua paraatiin. Siellä tarkastettiin nimet että kuka oli paikalla ja kuka ei.

monilla niillä venäläisillä jotka ovat maasta lähteneet neuvostoliiton aikaan saattaa olla aika ei-päivitetty kuva kotimaastaan. Yksikin ystäväperhe lähti maasta 80-luvun lopulla eivätkä ole koskaan käyneet sen jälkeen siellä, asuvat siittä lähtien amerikassa ja heidän juttunsa venäjästä ovat puoliksi muistoja, puoliksi mielikuvitusta, ja osaksi vielä amerikkalaisten tiedotusvälineiden luomaa venäjä kuvaa, mikä ei todellakaan ole todellinen. Kuten suomessakin, tiedotusvälineet luovat venäjästä aika kaameaa kuvaa, ihan yhteistuumin, vaikka toki niin suuressa maassa täytyy tapahtua hyviäkin asioita...siltä se ei kuitekaan täältä näytä...

Uusin juttu on tuon karjalassa tapahtuneen jutun uutisointi, missään suomen tiedotusvälineessä ei kerrottu miksi siellä puhkesi mellakoita tsetseenejä vastaan! Siksi koska tsetseenit olivat juuri käyneet jengillä hakkaamassa yhden ravintolallisen venäläisiä, ja tappoivat siinä myös muutaman, kaupungissa alkoi pelko ja järjestivät mielenosoituksen heitä vastaan. Se että se riistäytyi käsistä, ei tietenkään ole hyvä, mutta uutisointi suomessa tapahuneesta oli kaikkea muuta kuin koko totuuden kertomista.

Kyllä, minuakin harmittaa venäjää koskeva uutisointi, saatikka sitten miestäni.

Harmi, jos tämän takia venäläisten pitää pitää suomessa matalaa profiilia. Tiedän, että venäläisvastaisia ihmisiä täällä riittää, mutta toisaalta myös niitä, jotka eivät ole.

No minä lähdin suomesta 80 luvulla ja haluan uskoa että suomi kuvani ei ole puoliksi mielikuvitusta tai puoliksi muistoja. Toisaalta media ei mitenkäälaista suomikuvaa luo. Ja suomessa ei ollut sosialismia.



Mutta olet oikeassa, aika isoja venäjän kielisiä yhteisoja on jo aika monessa suuressa kaupungeissa.

Yksi venäläinen sanoi että ei ole tarvetta mennä takaisin. Täällä on venäläisiä ja parempi elämä joten tuntee olevansa kuin kotonaan ja ei mitään ikävoi. Loytyy venäläisiä ruoka kauppoja, venäjänkielisiä aikakauslehtejä jne.

Ja hämmästyin miten moni oli suku kaupalla tulleet. Yksi pääsi pois ja sai kansalaisuuden ja sitten sponsoroi sisaruksensa ja vanhempansa.

Isrealissa asuu yksi kaukainen sukulainen, ja ne sukulaiset jotka ovat vielä Ukrainassa ovat kaukaisempaa sukua.



Yllätyin myoskin siitä miten olin aikaisemmin uskonut että venäläiset ovat ortodokseja. Olen tavannut monta jotka eivät ole.



Välillä on huolissaan miten ymmärtää lapsiansa jotka kasvavat täällä kun hänen nuoruudessaan oli niin erilaista. Sanoo että ei osta lapselleen autoa. Se on hänen mielestä kaiken yltäkylläisyyden huippu. Toisaalta ymmärtää miten se auto helpottaisi hänen elämäänsä - joten saa nähdä mitä tapahtuu, ostaako sitten parin vuoden kuluttua vai ei.

että missä sinä marianne nyt asut? Venäjällä siis? Sori, jos vastasit aiemmin... yritin selata viestiketjua kyllä.

Siis multakin korsi ketoon tohon arkieloon venäläisen miehen kanssa.

Mun mies ei tee juuri kotitöitä, mutta enpä tee minäkään - eli yhteistuumin siivotaan sitten, kun on ihan pakko. Ruokaa tehdään vuorotellen, samaan tapaan sujuu lastenhoito. Tuhlailevuutta en miehessäni ole huomannut: pikemminkin minä shoppailisin alvariinsa...

Kulttuurierot eivät kyllä tunnu arjessa. Ehkä siksi, että minäkin asuin niin kauan entisen NL:n alueella, olen tottunut moniin asioihin ja puhumme kotikielenä venäjää. Toisaalta mieheni on valtavan kiltti, humaani luonne. Ei mikään macho todellakaan (asian negatiivisessa mielessä siis).

Ainoa suuri ero omaan perheeseeni on siinä, miten läheisiä mieheni ja hänen vanhempansa ym. ovat. Kesällä oli anoppi täällä kylässä kokonaisen kuukauden - arvatkaa, mikä hammasten kiristys, kun ahtauduimme kaikki kaksioomme ja minä yksin kävin töissä (käyttörahaa ei anoppi ottanut mukaan yhtään). Mutta sujui sekin. Seuraavaa kertaa ei ihan heti tule, vaikka anoppi mukava onkin: kuukausi on liikaa.

Nyt ei tule mieleen muuta... kirjoittakaa pliiz - tai pozaluista - lisää : kiva kuulla muistakin!

kyllä meitä tällaisia pareja on, tosin huomattavasti vähemmän kuin toisin päin (=nainen venäläinen, mies suomalainen).



Me ollaan siis vielä pari, perheeksi muuttumassa (odotus lopuillaan).



Löytyyköhän palstan lukijoista vielä muita...?

Joskus aiemminkin oli samanlainen kysely ja siihen tuli useampia vastauksia eli kyllä meitä on! Meillä on kaksi lasta (toinen syntyi muutama pv sitten). Millaisia te muut perheet olette?

No, mun miehelle on ainakin tosi tärkeetä se, että se tuo ns. leipää pöytään. Tekee ihan hulluna töitä, tosin yksityisyrittäjänä pakkokin. Silloin alussa kun oli 4kk ilman töitä, niin masentui.



Sitten miehen mielestä mun äiti auttaa lapsenhoidossa vaan vähän, siis n. kerran viikossa ja poika on isovanhemmillaan yötä n. joka toinen viikko! Suomalaisittain toi on mun mielestä jo aika paljon! Mies jo ehdotti, et jos sen äiti tulis Suomeen hoitamaan poikaa (kun molemmat käydään töissä), mut mä kieltäydyin heti kohteliaasti. Eikä se sen äitikään ois varmalla tullut, jättänyt työtään jne. Vaikka niin kai Venäjällä yleisesti tehdään...

Hei,

varmaankin löytyy enemmänkin perheitä jossa on venäläinen vaimo, niinkuin meidän.

T.Elena

Suomalainen äiti, venäläinen isä, lapsi kohta 2v. Tiedän jotain vastaavia tapauksia, mutten oikeestaan tunne muita, joilla on näin päin, että mies venäläinen...