Miksi itsestä jotakin positiivista sanominen on toisten mielestä rehvastelua?

Sitä ei ole ollenkaan samassa määrin meidän ulkosuomaisten joukossa, vaikka olemme kaikki Suomessa syntyneet ja asuneet. Eli mistäköhän se johduu?

Millä mittareilla hän sitä arvioi, se kun on subjektiivista.



Jos joku pitää itseään kauniina, niin tulee heti mieleen, onko hänellä kaikki " marmorikuulat kasassa" . Sen sijaan voisi vaikkapa sanoa, että " minua kehutaan hyvännäköiseksi" .



Eli aika lailla on kiinni sanomisen tavasta.



Väitän, etteivät ne " ulkomaalaisetkaan" (mikä tietenkin on erinomaisen epäyhtenäinen ryhmä" kehu itseään kauniiksi. Johan sille jo tirskutaan vitsinä!

Mä olen sanonut ääneen, että oon mielestäni saavuttanut paljon. Avopuolisoni piti sitä jotenki ylpeilynä, että sanoi no etsä nyt niin... PÖYRISTYTTÄVÄÄ. Omalle avomiehelleni mun ei koskaan tarvi esittää mitään tai luulla olevani mitään. Omaan elämääni nähden min' ä olen saavuttanut tiettyjä asioita. Mä en ole pätkääkään ylpistynyt, päinvastoin, siksi minusta on niin vaikea ymmärtää miksi ei saa ääneen pitää jostain saavutuksestaan tms.

mä olen ruma, huono äiti, tyhmä - onhan sekin subjektiivista! ap

Tuo kauniiksi kehuminen liittyy av:hen...