Muita väsyneitä lapsettomien ystävien " hyviin neuvoihin" ?
Oletteko te muut saaneet näitä hyviä neuvoja läheisiltänne, joilla ei itsellään ole lapsia? Miten ne onkaan niin joka asiassa fiksuja ja varmoja!? Eihän siinä mitään, mutta kun ne ohjeet ei vois enempää enää mennä pieleen. Olen koittanut ymmärtää, mutta välillä olen loukkaantunut ja pahoittanut mieleni. Miten te olette " kauniisti" saaneet ilmaistua, ettei kannattais alkaa neuvoa asiassa josta ei ole harmainta haisua.
On helppo huomata nykyään ero lapsettomien ja lapsellisten ystävien välillä; kun kertoo omasta arjestaan, lapsellinen kuuntelee, mutta lapseton alkaa heti neuvoa.
No, nyt olen vihainen ja varmaat huomaatte sen sävystä. Kuulin juuri eilen taas idioottimaisen " hyvän" neuvon. En jaksa sitä tässä toistaa.
Anny
Kommentit (4)
Välillä tullut sellasii kommenttei et Huh huh!!!
Nyt kyl ihan mielenkiinnolla odottelen kun tämä tuttu, joka on aina laukonut näitä omia hyviä neuvojaan lapsen kasvatuksen suhteen, saa pian lapsen, et saapas nyt sit nähdä miten käy hyvien neuvojen... =)
Yleensä monet lapsettomat tuntuu kuitenkin tietävän, ettei tää elo lapsen kanssa oo mitään ruusuilla tanssimista. Jotkut ei.
Nyt tän vauvavuoden aikana, kun yks kaveri ei tajua tätä " kauheutta" , niin on pistäny kyllä ärsyttään. Se kun pitää tätä vauva-aikaa niin ihanana. Kaikkein eniten ärsyttää, kun se ei tajua, että mä en todellakaan jaksa heti toista lasta tähän perään!! Se kun on itse ainoa lapsi ja sen elämä ilman sisarusta on ollut niiiin tylsää, että täytyy sit painostaa mua!
Mutta kyllä sitä itekin nyt ymmärtää lapsellisia ihmisiä paremmin kuin aiemmin... Aiemmin kun helposti aatteli, että kyllähän sitä ehtii tehdä vaikka mitä, kun on kaikki päivät vain kotona lapsen kanssa... ehtii kokkailla kaikkee jne... ja että miten niin seinät voi kaatua päälle jo muutamassa päivässä, jos joutuu oleen sairaan lapsen kanssa kotona.....
Muakin ärsyttävät kaiken maailman neuvot, joita ihan pyytämättäni päälleni satelee, oli neuvoja sitten lapseton tai ei. Hömppäneuvojen sijaan ottaisin läheisiltäni mielummin tukea omalle tavalleni olla äiti.
Tällaista tukea olenkin saanut omalta äidiltäni. Hän ei ole ikinä neuvonut eikä arvostellut, sen sijaan hän ihailee ääneen kuinka hyvin hoidan lastani ja kertoo että sitä on kiva katsella. Tällainen varaukseton, sydämestä annettu tuki on mielestäni vahvistanut itsetuntoani, ja ehkä jopa tehnytkin minusta hippusen paremman äidin (?).
Aionkin yrittää kaikkeni, että voisin samalla lailla tukea ja kuunnella muita lähipiirissä oleviä äitejä. Varmasti he osaavat itse kysyä neuvojani jos niitä haluavat.
Tosin osaan jo heittää kaikenlaisen " tietämyksen" samantien menemään, kun sitä tulee.. Hyvä aloitus muuten!
Jep, kyllähän ne lapsettomien neuvot tuppaa rasittamaan, juuri tuon takia, että niissä ei usein ole sitä tietoa. Onpa jäänyt yhteydenpitokin joihinkin " ystäviin" , kun tapaamisen jälkeen on voinut todeta, että itse on lähinnä ärsyyntynyt ja tuota fiilistä en kaipaa väsymyksen höysteeksi. Voidakseen todella tietää jostain jotain, on oltava itsellä lapsia. Luulin itsekin tietäväni, kun olin paljon ollut lasten kanssa ennen omaani mutta oma on aina oma, mikään muu kokemus ei voi olla yhtä opettava. Eivät kaikki lapsettomat ole onneksi tuollaisia kaikkitietäviä ja heidän kanssa on edelleen kiva olla.
Laitanpa tähän erään ohjeen lapsettomille :-)
" Ennenkuin lopulta ryhdyt hankkimaan lapsia, etsi käsiisi pariskunta, jolla on jo jälkeläisiä. Arvostele ääneen heidän kasvatusmetodejaan, lyhyttä pinnaansa ja sitä, miten huonoja he ovat asettamaan rajoja kurittomille ja huonotapaisille lapsille. Neuvo, miten he voisivat korjata lastensa unirytmiä, tehostaa pottaharjoittelua ja parantaa villikkojensa pöytätapoja. Nauti täysin rinnoin, sillä tämä on viimeinen kerta elämässäsi, kun tiedät kaiken!"