***SYYSKUISET KESKIVIIKKONA***
Kommentit (17)
Emmuli: Juu kivaahan tämä on :DDD Ja jotenkin tästä tulee sitten tapa..Tyttö päikkärille ja kone auki, siinä missä kunnollinen " kotiäiti" tekis kotitöitä tämä äiti istuu koneen ääressä....*huoh*...Sitten välillä täytyy ottaa itseään niskasta kiinni, että saisi tämän " loman" aikana jotain muutakin aikaiseksi, kuin ison kasan enemmän ja vähemmän kiinnostavia tekstejä tälle " palstalle" ..;)
Tuohon hoidossa olemiseen. Meillä on myös jo oltu hoidossa niin lyhyitä kuin vähän pidempiäkin aikoja. Kerran on tyttö ollut yökylässäkin ja rehellisesti myönnän, että yllätyin kuinka kova ikävä tuota pientä voi tulla. En olisi uskonut...Mutta olenpa tämän lapsen myötä löytänyt paljonkin sellaisia puolia itsestäni, joita en olisi uskonut olevan olemassakaan. (Taas ajauduttiin vähän sivuteille...:)
Mutta siis Ida on ollut hoidossa niin siskoni kun vanhempieni luona joitakin kertoja muutamia tunteja ja hyvin on yleensä mennyt. Viimeksi kun vein hänet siskoni luokse pitkästä aikaa, oli huuto alkanut kuulemma lähes välittömästi, joten peruimme sitten menomme ja haimme neitosen kotiin :) Eli on tainnut oppia vierastamaan....
Tuo päivittäis pino voisi olla kyllä hyvä idea...Kun nyt nämä pinot tulevat aika pitkiksi...Tosin sitten voi käydä niin, että jäävät lyhyttäkin lyhyemmiksi :) Mutta voihan tänne tulla pikaiseen vaan ilmottautumaan ja jostain muustakin kuin noiden pienten elämästä kirjottelemaan...Siis vaikka sitten sitä kuuluisaa p****a jauhamaan...=D
Jep...Ja sitten ruoan laittoon vähitellen...(ja pyykit pitäis laittaa, imuroitu on viimeks joskus, telkkari on pölyn peitossa, ruokapöytä täynnä roinaa.......)
Päivän jatkoa...
maaly ja Ida-neiti 4kk1vko
ja yritän kirjoitella enemmän, usein tulee vaan luettua ja sitten jo neiti kutsuu tms. Nyt kun pikkuneiti nukkuu päikkäreitään parvekkeella ni ehtii jotakin...
Meillä ois ollu tänään kerhopäivä mutta kun kerho alkaa yhdeltä ja tyttö nukahti puoli yksi ja nukkuu vain yhdet pitkät päikkärit päivässä ni en raaskinu sitten lähteä ja häiritä unia. Huomaan kyllä että itse olisin aikuisseuraa kaivannut kun mies lähti töihin mutta ei voi mitään. Täytyis varmaan mennä tutustumaan tonne avoimeen päiväkotiin joku päivä, me ollaan vaan niin huonoja heräämään ja aamut menee täs kotosalla niin vikkelään ja iltapäivällä sit nukutaan. Muilla samanlaista " ongelmaa" ?
Meidän neiti on kerran 6viikkosena ollut mummollaan hoidossa kun kävin kampaajalla, mutta miehen kanssa ei olla päästy vielä minnekkään kahdestaan. Nyt on sovittuna että kunhan mummolaan seuraavan kerran mennään ni sit jää neiti vähäks aikaa hoitoon jotta päästään ulos syömään.
Meillä tämmöstä tänään, taidan mennä syömään eilisen mansikkarahkan rippeet.
Kuukkeli ja neiti 4kk1vk
Joo, ruvetaan kasvattelemaan näitä syyskuisten pinoja :)
Emmuli, olisit vaan raskausaikana kirjoitellu, se olikin mukavaa seurata kaikkien odotuksen vaiheita!
Meidän tytöllä on synttärit! 5kk täynnä tänään! Istuu tässä sylissä ja katselee kun äiti näpyttelee ja yrittää kovasti osallistua tähän hommaan.
Oltiin neuvolassa, nyt on neiti päässyt jo vähän kasvukäyrällä vaihteeksi ylöspäin. Viimeksi oli niin paljon miinuksella että terkka sai mut jo ihan huolestumaan. Pieni siro tyttö meillä kyllä on kun paino vaan 6245g. No ehtiihän tuo vielä kasvaa!
Sitten käytiin vauvajumpassa ja mukavaa oli. Ihana on huomata, että tyttö nauttii musiikista, tanssista ja loruista ym. Niin ja tietysti toisten vauvojen katselemisesta.
Kyllä tosiaan tuo IidaIlonan kirjoittama juttu pysäytti. Hirveitä asioita! Meillä tuttavapiirissä kuoli vauva kohtuun viikolla 39. Kuulin siitä noin viikko synnytykseni jälkeen, silloin en voinut kun katsoa vauvaani ja itkeä. Tuntuu kyllä tosi pahalta. Kyllä näistä lapsista on oltava kiitollinen! Onko muilla ollut kätkytkuoleman pelkoa? Mulla se alkaa helpottaa, mutta aluksi pelkäsin kovasti sitä.
Meidän lapset on muuten saamassa serkun kuukauden sisällä. Sitä odotellaan tässä kovasti!
Niin sitä piti vielä kysyä, että onko muita atoopikkovauvoja ja miten rasvaukset auttavat ja mitä rasvoja olette käyttäneet? Me kun oltiin allergiasairaalassa ja siellä iho hoidettiin tosi hyvään kuntoon. Sen jälkeen on pysynyt iho kotihoidolla melko hyvänä. Mutta huolenpitoa se vaatii.
Mukavaa päivänjatkoa!
Gerbera + tytöt
Hittolainen! :/ Poitsu ei enää nuku partsilla kun ½-1 tuntia...Ja silti on kuitenkin niin väsy..Ei tollaset pienet unet Micolle riitä.. :( Nyt nukku vajaan tunnin,jonka aikana kävin laittamassa 3kertaa tutin suuhun ja hytkyttämässä vaunuja. Loppujen lopuks sekään ei auttanu ja otin pojan sisälle.. Nyt nukahti sit sitteriin.. :)
Emmuli; Tervetuloa! :) En mäkään kirjotellu tänne odotusaikana, seurasin kyllä silloin tällöin sivusta..Mutta nyt oon sit ruvennu kirjotteleen minäkin..Ja oon koukussa muutenkin tähän masiinaan;)
Kyllä mun täytyy myöntää,että oon pelänny kätkytkuolemaa... :/
Nyt se on ehkä laantunut hiukan,mutta pelko on silti välillä persuuksissa...
Johtuisko tuo siitä,että Mico on esikoiseni..? ;)
Nyt taidan ruveta tekeen jotain järkevää.... ;)
Syysmami ja Mico.
Käytiin tänään neuvolassa ja olihan nuo sairastelut hiukan kasvua verottaneet, pituus oli tippunut -1 käyrälle. Onneksi kuitenkin paino ok, tosin tankattu on viime päivät siihen malliin että... ;) Öin ja päivin saattaa kahden tunnin välein olla tissillä, tosin viime yönä nukkui ekan pätkän 4 tuntia, jee! Ja nää pisimmät päikkärit on n. 3 tuntia. Mut muuten syöntiväli sen 2 tuntia. Tänään maisteltiin ekaa kertaa perunaa ja kyllä tuli pojulle hassu ilme naamalle ;-0 Toivottavasti alkaa soseet maistumaan, pikkuinen tämä meidän poju on: 4 kk 6,5 kg ja 63 cm.
Tämän enempää en nyt ehdi kirjoitella, palaillaan!
Noppis + tenavat
Poika nukkuu pihalla joten äkkiä kirjoittelemaan, oliskohan sen päiväunet vähän parantumassa, kun eilenkin nukkui pari tuntia. Se jäänee nähtäväksi....
Meidän poju ei oo ollu hoidossa kuin kaksi kertaa. Toisella kertaa oltiin miehen kanssa ostamassa vaatteita ristiäisiin eikä viitsitty lähteä pikkuista retuuttamaan pitkin kaupunkia. Oli siis mummolassa.
Toisella kertaa tuli mumma hoitamaan pariksi tunniksi, kun piti mennä yhtiökokoukseen. Tietysti poika on muutaman kerran ollut isänsä kanssa kahdestaan, kun olen käynyt parturissa, mutta miehen hoitamisia en laske hoitoon jättämiseksi, koska vanhampihan hänkin on.
En vielä malttaisi jättää poikaa yöhoitoon ja toisaalta siihen ei ole ollut tarvettakaan. Tissillä kun vielä on niin ei taitaisi edes onnistuakaan.
Onko muita vielä siirtynyt kaukalosta turvaistuimeen ? Meidän oli pakko hankkia turvaistuin kun pojan jalat ja pää tuli kaukalossa yli. Poika oli 68 cm pitkä 4kk neuvolassa ja painoi jo ruhtinaalliset 9750 g. 5kk neuvolassa ollaan jo varmasti yli 10 kg.
Kaupassa käydessä tulee nyt vaan ongelma kun ei kumminkaan vielä istu että sais laittaa ostoskärryyn ja ainakin prisman ostoskärryjen kaukalot on aika soukkia, ei poju niihin mahdu toppavaattteet päällä.
Tietysti mulla on liina johon voi laittaa, mutta kuinkahan siinä viihtyy koko ostosreissun ajan, pitänee kai vaan kokeilla....
Niin turvaistuimeksi ostettiin gracon cosmic duo. Sen pitäis mennä kuusivuotiaaksi asti...
Tartsalla ainakin oli iso poika, kuinka ootte mahtunu kaupan kärryihin ? Meillä rupeaa pian vaunutkin jäämään pieneksi..=/
Tuosta kätkytkuolemasta vielä, itse ainakin sitä oon pelänny ja muutenkin sitä, että jollain tavalla menettää vauvan. Ehkä siksikään en oo poikaa kauheasti muille antanu hoitoon, vaikka voihan se vahinko sattua itsellekin...
No, mutta mukavaa päivän jatkoa syysmammoille !!!
T: Jyyli ja poju 4,5 kk
Lunta sataa taivaan täydeltä. Kohta pääsee ulos huhkimaan kolan kanssa!
Monet kertovat nukkumisesta: meillä ollut noin kuukauden ajan ongelmana, että poika nukkuu päivisin vain ½-1 tunnin pätkiä noin kolmesti päivässä ja on sitten tosi väsynyt loppuillasta. Edes vaunuissa ja niitä kiikuttamalla ei suostu nukkumaan pidempään. Eilen sain sitten kainalossa sängyssä vetämään kokonaiset kaksi tuntia ja vaikutus näkyi heti: poika oli illalla paljon iloisempi ja jaksavampi, ei sellaista väsynyttä kitinää ollenkaan. Joskus nukkuminen onnistuu vain niin, että laitetaan harso silmille tai vaunujen peitoksi, niin vasta silloin poika malttaa nukahtaa! Yöunille taas käydään tosi helposti, paijailemalla omaan sänkyyn, mutta päivällä tästä ei ole puhettakaan!
Mä olen totaalisesti uupunut ja väsynyt. Tilanne vaihtelee päivästä riippuen enkä oikein itsekään tiedä mistä se johtuu. Asiaan vaikuttaa varmaan vielä sekin, että mies tekee niitä pitkiä päiviä ja vapaallakin on joutunut tiukasti olemaan remonttihommissa, talossamme on meneillään lämmitysjärjestelmän uusiminen ja aikataulut pukkaavat päälle. Joskus tuntuu, että seinät kaatuvat päälle, kun jään koko päiväksi vauvan kanssa kotiin, esim. mies lähtee aamukuudeksi töihin ja tiedän, että on tulossa vasta iltaseitsemältä kotiin. Vaikka vauva on tosi ihana ja nyt terve, niin silti ahdistaa välillä tosi kovasti. Tilanne kärjistyi meillä sitten niin viikon alussa, että nyt mies on sairaslomalla ja olen itse menossa neuvolapsykologin luokse. Tiedän itsekin, että kyse on jonkinasteisesta masennuksesta, ainakin lievästä ellei keskivaikeasta.
Nyt kun olen syitä ja taustoja miettinyt, niin ehkä osansa on silläkin, että ennen äitiyslomaa oli tosi rankka jakso töissä ja sitten jäin itse sairaslomalle raskausvaivojen takia, jonka jälkeen alkoikin äitiysloma. Missään vaiheessa en ole päässyt " nollaamaan" tilannetta, vaan sitten tulikin jo vauva, valvotut yöt, korvakierre. Nyt kun nämä alkavat olla taaksenjäänyttä, niin tämä mieliala vain menee alaspäin kuin lehmän häntä. Välillä on toki tosi hyviäkin päiviä ja esim. lapsen kanssa jaksan olla ja nauttia hänestä, mutta miehelle olen tosi kelju. Eli osittain varmaan uupumusta ja osittain ihan selkeää masennusta. Onko kellään muulla kokemusta?
Joka tapauksessa vasta nyt olen saanut asiasta puhuttua miehellekin, kun huusin hänelle naama punaisena, että " etkö tajua, että olen masentunut ja seinät kaatuu päälle" , riidan yhteydessä yksi ilta. Ja mies taisi tajuta, sanoi itse ihmetelleensä tätä oloani. Joo, on vain yksinkertaisesti tosi vaikea sanoa sitä ääneen. Ja " huvittavinta" on ehkä ollut, että työskentelen itse paljon lapsiperheiden ja masentuneidenkin äitien kanssa... joten tiedän mitä apua olisi saatavana, mutta mitään perhetyöntekijää en kotiin halua, siitä ei ole apua. Lisäksi tämän kaupungin perhetyöntekijät on mun työkavereita, joten en pystyisi heihin tukeutumaan, ovat liian tuttuja. Luulen, että psykologista se lähtee eteenpäin. Aikaisemmin oli ajatuksena, että tekisin loppuun niitä opintojani, mutta nyt en ole " opiskelukunnossa" , mutta vaihtoehtona on se, että mies jää vanhempainvapaalle ja minä sairaslomalle. Tästä menen lääkärin pakeille piakkoin.
Joo, tulipa taas vuodatusta, mutta näin täällä. Ja vaikka synkälle kuulostaakin, niin jännää on, ettei tämä paha olo ole kuitenkaan aina päällä, vaan osaan iloitakin, välillä. Mutta kovin toimintakykyinen en ole, saan lapsen kyllä hoidettua, mutta muut asiat sitten jäävätkin, esim. kotityöt.
Nyt päiväunille miehen ja pojan viereen, jaksamisia muille!
Terve vaan,
Ajattelin minäkin tulla täältä varjoista päivän valoon. Jonkun aikaa olen seuraillu teidän kirjootuksia ihan mielenkiinnolla. Mukava nähdä miten muut syysvauvat kasvaa ja kehittyy! Ja muutenkin kiva nähdä mitenkä muut päivänsä viettävät vauvojen kanssa.
Olen syyskuun lopulla syntyneen tytön 40+ äiti. Kaksistaan ollaan ja keski-euroopassa asutaan. Isovanhemmat ja muu suku asustelee Suomessa, joten omasta ajasta ei voi kuin haaveilla. Ystäviä meillä tietenkin on, mutten ole vielä hoitopaikkaa kysellyt kuin ihan hätätapauksessa eli lääkäri tai kampaaja (hätätapaus!:).
4 kk lääkärissä (paikallinen tapa, ei kunnon neuvolasysteemiä):
5700 kg
60,5 cm
eli pikkunen tyttö on kooltaan. Tuttia eikä tuttipulloa huoli eli imetyksellä mennään edelleen. Lisäksi olen antanut jo reilun kuukauden vihanneksia ja hedelmiä. Pikkasen huolettaa toi tuttipullon hylkiminen, kun hoitoon pitäisi mennä 2 kk:n päästä. Mitenköhän sitä maitoa siellä sitten juodaan? Nokkamukiakin olen kokeillut, ei tyttö ymmärrä siitäkään mitään. Onneksi tässä kuitenkin on vielä vähän aikaa.. ehkäpä se siitä järjestyy itsestään?
Mitenkä te muut mammat teette perunasosetta? Olen tehnyt kolmella eri tapaa eikä meinaa millään kelvata, kakoo tai yökkii tai molempia. Kaupan perunasose kelpaa kyllä. Olen haarukalla soseuttanut tai sihdin läpi painanut sekä tehosekoittajalla tehnyt, mutta siitä tulee liisteriä.. Eikä maistuis kyllä mullekaan. Mutta miten te saatte tehtyä perunasosetta ilman kokkareita?
Terkuin,
Kisuli
Uusille tervetuloa ja Jessiinalle jaksamisia ja voimia!!!!
Aloitan heti kommentoimalla lempiaihettani PÄIVÄUNIA ;) Meidän tyttö on lähes koko ikänsä (ekaa kk lukuunottamatta) ollut huono nukkumaan päikkäreitä, meillä normaali on sellainen 40 minuttia, joskus vähemmän ja joskus enemmän. Niitä tirsoja otetaan sitten 3-4 päivässä. Alkukuukausina tyttö oli tosi väsynyt iltaisin ja itki väsymystään :(( Mutta nyt jaksaa noilla tirsoilla hyvin iltaan asti. Äidille ei kauheesti jää vapaa-aikaa, mutta nykyään tehdäänkin kaikki kotityöt typyn kanssa: laitetaan ruokaa, imuroidaan, levitetään pyykit, siivotaan kaappeja ym., tyttö istuu sitterissä tai leikkimatolla ja katselee äidin puuhailuja ;)) Ei tietenkään jaksa tuntikaupalla katsella, mutta 1/2h menee mukavasti ja keittiössä kun antaa jonkun kauhan käteen, niin on aivan innoissaan. Ja sitten kun tyttö nukkuu teen ihan vaan omia juttuja, kirjottelen sähköpostia ym.
Mitäs vielä piti kommentoida...enpä nyt muista :((
Mukavat päivänjatkot kaikille ja yritetään tosiaan päivittäin kirjoitella edes jotain kuulumisia..ei sitä tietenkään ihan joka päivä kerkeä kirjoittamaan!!!
t.hope-a ja typy pian 5kk
Hoidossa olemisesta, typy on ollut tasan kerran mummulla 1 1/2h hoidossa...on kiinni äidin tississä, kun ei huoli pulloa ja kiinteitä ei vielä syö. Ja toistaiseksi en ole kaivannut omaa aikaa enempää...luksusta on joskus päästä YKSIN kauppaan, kun tyttö jää Iskän kanssa kotiin.
t. taas Hope-a
Sulle ja teille toivotan voimia! On varmasti paljon asioita tuon masentuneisuuden taustalla. Hyvä kuitenkin että olette sen tiedostaneet, toivottavasti psykologista on apua. Teillä ilmeisesti ensimmäinen lapsi? Luulen että itse kärsin ekan lapsen syntymän jälkeen masennuksesta, mutta tajusin sen vasta paaljon myöhemmin. Todella tuntui että seinät kaatuu päälle ja yksi kokonainen päivä " vain" vauvan kanssa tuntui tukahduttavalta. Toivotaan tosiaan, että apu löytyy, jaksamista! Vauvankin kanssa helpottaa kun vähän kasvaa ja saat vuorovaikutusta enemmän!
T.Gerbera
Kätkytkuolema on mua pelottanut koko ajan. Taustalla vaikuttaa vahvasti se, että ystäväni lapsi kuoli niin. Olen muutenkin vähän sellainen " chicken little" , joka pelkää taivaan tippuvan niskaan....
Masennuksesta: Tsemppiä vaan Jessiina, toivottavasti olo paranee, kun pääset juttelemaan. Mulla ei varmaan masennusta varsinaisesti oo, mutta stressi tuntuu pukkaavan päälle välillä niin, että itku tulee. Meinaan kun tämän meidän pojan lisäksi hoitelen meidän firman paperihommat ja niitä on koko ajan rästissä. Kotikin on ihan kaaoksen vallassa. Miehelle en viittis kauheesti valittaa, kun tiedän, että sillä on rankkoja työpäiviä (rakennusyrittäjä, isot vastuut). Mutta välillä tosiaan tuntuu, et seinät kaatuu päälle. Välillä taas on parempia päiviä. Noitten vaihteluitten takia tuntuukin välillä, että hulluko oon, kun mielialat vaihtelee välillä rajustikin. Ja tiedän, että monella on monta lasta ja koti kiiltää siistinä, niin ei kauheesti kehtais edes valittaa...
Turvaistuimesta: meilläkin siirryttiin jo turvaistuimeen, kun kaukalo jäi pieneks. 4kk poika siis myös 68 cm, paino tosin 6595g, mutta jalat otti penkkiin kiinni jo...
Mutta nyt suihkuun ja nukkumaan
tuiskuneiti79 + viikon vajaa 5kk poika
Laitoin Aleksin nukkumaan ja isukki lukee esikoiselle iltasatua, aah, nyt on mamman oma aika!:)
Me ollaan miehen kanssa käyty kerran Tapparan pelissä sitten Aleksin syntymän, silloin mun vanhemmat katsoivat lapsia ja hyvin meni. Itsekseni olin joulun alla pikkujouluissa pariin otteeseen ja mies kotona lasten kanssa, siihen ei varmaan tarvi lisätä menikö hyvin vai ei, tuo mies on yhtä pro ku minä :D Nyt la meen ystävän syntymäpäiville ja mies jää taas kotiin, kiva päästä näkemään kavereita ja sitten on iiiiiiihana tulla kotiinkin ja todeta ettei tämän parempaa olekkaan :) Meillä ei oo mitään " sä meet sillon ja mä sillon, mun vuoro" juttuja, mennään kun siltä tuntuu, yhdessä tai erikseen. Esikoisen aikana en oikeen käyny missään mutta nyt kun on kaksi on jotenkin helpompi mennä, tiedä sitten miksi :D Mutta jokainen tavallaan, me käydään tosin kuitenkin harvoin missään eli ollaan aikamoisia kotihiiriä.
kuuukkeli82: Meillä tismalleen sama homma tuon kerhon kanssa, meillä olis perhekerho ma klo 9-13 mutta eihän me hitto olla edes hereillä tuohon aikaan, meidän rytmillä ja verkkaisella elolla ei ehdi mukaan mihinkään kivaan :D Torstaisin ruvetaan nyt käymään iltakerhossa esikoisen kanssa ja isä on kotona Aleksin kanssa. Saa tuo esikkokin hieman muuta katseltavaa kun tämä oma pihapiiri.
Gerbera: Aleksin aikana en oikeastaan ole pelännyt kätkytkuolemaa, onhan se tietenkin mielessä käynyt mutta tosiasia on, että jos se tulee niin se tulee (kamalan kylmän kuulosta mutta se on vaan totuus!), itse en voi siihen vaikuttaa. Jennan vauva-aikana hain netistä paljon tietoa kätkytkuolemista ja ois pitänyt jättää lukematta...en suosittele, siinä alkaa mielikuvitus toimimaan aivan liikaa ja huonolla tavalla.
jessiina77: ihan ÄLYTTÖMÄSTI voimia! Sullon pitkä tie edessä mutta sä selvität sen, eka askel on jo takana, oot ottanu asian puheeks ja tajunnu et ei hitto kaikki ookkaan ihan ok. Mun ja Aleksin alku oli tosi vaikea, välillä mä rakastin poikaa sielusta asti ja välillä tuntu että ei *****, miks mä olen halunnut toisen lapsen? Meille ei kehittyny alussa vahvaa sidettä kun poika jäi sairaalaan LTOlle viikoksi ja itse tulin kotio hoitamaan esikoista että mies pääsi töihin. Typerämpää tekoa en ole koskaan tehnytkään, eli jos joskus saan vielä lapsia, olen siinä rinnalla sairaalassa mitä se ikinä vaatiikin. Ite aloin jossain vaiheessa puhumaan miehelle, äidille ja ystävilleni siittä että mua ahdistaa ja suututtaa, mä en kestä tätä myllerrystä! Eli mä selvisin pelkällä puhumisella, ihmiset kuunteli (KIITOS rakkaat sinne jonnekkin :)) ja tuki mua, mä en siis ollutkaan " tippunut" kovin syvälle kun selvisin niin helpolla. Oot rohkea kun olet uskaltanut avata suusi, jatka samaan malliin! Täältä mielettömästi onnea ja jaksamista tulevaan! Ja ajattele, kun tämä vaihe on ohi ei ihan pienet asiat enää hetkautakkan, nimim. kokemusta on (siittä sen enempiä) :)
Kisuli_Pupunen: Tervetuloa sieltä kaukaa jostain :) Esikoisen aikana (meillä oli kans perunan kanssa ongelmia) ja neuvolassa sanottiin että purkeissa oleva peruna maistuu erilaiselle ja on eri koostumuskin (ihan tosi hei? ;D) ja likka söi tosiaan vaan purkkiperunaa, vasta sitten vuoden iässä kun alkoi syömään samaa ruokaa muun perheen kanssa alkoi maistumaan " tavallinen" peruna. Aleksille olen kyllä saanut tosi silkkistä ja hyvää perunaa laitettua, soseutan perunat bamiksilla ja keitinliemellä ohennan, en laita ollenkaan korviketta joukkoon. Ei ole rakeista eikä liisteristä vaikka pakkasesta sitten sulattelen niitä.
Ja sitten omaa napaa: Me ostettiin nyt se hemmetin kuivausrumpu, mä olen lopen kyllästynyt noihin kamaliin telineisiin jotka valloittavat asunnon pe-su välisenä aikana. Mä lupaan nauraa ja kovaa kun voin heittää nuo huitsin nevadaan täältä,aaaah :D Hulluna syntynyt...:)
Eiku oikeesti, ei tätä kukaan enää lue eli lopetan jo, heippanit :D
JMMK
... mutta kirjoitan silti...
Palattiin just Helsingin reissulta ja on ihana päästä kotiin!!!!
Tosiaan oli tossa pinossa puhetta hoitoon viemisestä... no meillä ainakin on nyt sitten kokeiltu kunnolla, että mites Santtu ja mummu pärjää kahdestaan... Nimittäin vietiin sunnuntaina aamupäivällä hoitoon ja haettiin tänään illalla. Eli hoidossa melkein 4 päivää...
Mummu oli pärjännyt hyvin ja heillä oli ollut mukavaa. Kauhea ikävä mulla oli, että melkein itkeä tihrutin onnesta kun lähestyttiin mummulaa... =)
JYYLILLE ja tietty muillekin...
Meillä on kyllä ollut vähän ongelmia ostoskärryjen kanssa, ja varsinkin kun on ollut pakkasia ja pojalla paksummat vaatteet. Yleensä meillä kyllä Santtu on kulkenut siinä äitiyspakkauksen vanupuvussa, kun vähän hikoiluttaa noi paksummat talvivaatteet. Meillä tosiaan, kun Santulla on tuota " vararavintoa" . =)
No enpä kyllä jaksa nyt kirjoitella enempää, mutta huomenna sitten paremmalla ajalla...
- Tartsa ja Santtu kohta 5 kk -
Jessiinalle kovasti jaksamista!! Toivottavasti sinulla olo helpottuu ja asiat paranevat!
Ja tervetuloa uudet mammat!:)
Perunasoseesta oli puhetta. Ei ole kovin helpolla mennyt meidän tytöllä se alas, mutta bataatti sitten taasen mennyt oikein hyvin kaupaksi! Sehän on niin kuin peruna mutta makeampi, niin siksi varmaan maistuu! Nokkamukistakin juodaan oikein hienosti meilä vettä.:)
Kyllä saan olla ylpeä tuosta muksusta ja kiitollinen! Nyt sen oiken kunnolla ymmärtää miten onnellinen saa olla siitä että on terve ja iloinen lapsi (vielä aika helppokin). On kyllä viime aikoina tullut halailtua ja suukoteltua neitiä entistä enemmän. On se kyllä niiiiiin rakas! Kun ajattelee sitä miten paljon tuota pientä rakastaa tulee oikein itku kurkkuun.. mielentila on kyllä nyt aika herkkä.
Kätkytkuolemaa olen minäkin pelännyt, mutta kun ei ajattele asiaa ja ottaa päivän kerrallaan niin ei edes ajattele sitä. Haluaa kuitenkin nauttia joka hetkestä eikä se onnistu jos on koko ajan pelko pöksyssä.
Yhden kerran on typy ollut mun tädillä hoidossa kun kävin elokuvissa. Pitää saada se taas joku kerta hoitoon että pääsisin vähän tuulettumaan, se olisi kyllä tarpeen. Hoitajia kyllä olisi pilvin pimein mutta olen kai huono jättämään hoitoon ja pyytämään että joku hoitaisi, kai ajattelen alitajuisesti että itse osaan sen parhaiten hoitaa ja itse se pitäisikin hoitaa, oma lapsi kun on. Tyhmää se kyllä on, pitää vaan ottaa itseä niskasta kiinni ja pyytää sitä apua.
Vasta äsken sain tytön nukkumaan suuren huudon säestyksellä. Yleensä kun neiti on unten mailla viim. 20.30 ja tänään heräsi kun vein sitä sänkyyn eikä suostunut enää nukahtamaan niin siinähän se rytmi meni sekaisin ja suuri väsymys ja huuto! Onneksi nukkuu nyt!
Rytmi on tosiaan neidillä aika selkeä. 7-8.30 noustaan ylös, 10-11 vihannessose ja 1. päikkärit 11/12-13/13.30. marja-/hedelmäsose 15-16 ja 2. päikkärit 16/17-17.30/18. Iltapuuhat ja velli 19-20 ja yöunille 20-20.30. Yöllä sitten heräillään n. 3krt.
Olipas taas omaa napaa.. Mutta nyt hieman huolimaan ja sitten nukkumaan! Jaksamista kaikille syysmameille ja lapsille!:)
Iida-Ilona ja Amira 4,5kk
Nyt toista kertaa tänne syyskuisiin kirjotan ja tää onkin hauskaa.. miksköhän ei tullu raskausaikana kirjoteltua. Ois varmaan pitäny niin ois päässy kunnolla valittaan olotilaansa, vaikka ihanaa se loppujen lopuks oli.. ei jääny huonoja fiiliksiä, et kyl haluu uudestaankin..
Poitsu nukkuu päikkäreitä ja itse yritän valmistautua kaupungille lähtöön. Vien pojan mummulle hoitoon. Meillä poika on n. kerran viikossa hoidossa (ainakin..) ja se tekee äitsykälle hyvää! Miten muilla, joko ollaan oltu hoidossa vai ei ole vielä raskinu/pystyny viemään jostain syystä?
Huomenna 4 kk neuvolalääkäri ja jotenkin taas jännittää.. on niin uutta äidillekin. Mutta mukava nähdä paljon poika on kasvanut ym..
Nyt täytyy ruveta toimimaan että saa jotain aikasekskin!
Emmuli + poitsu 1 pvä vajaa 4kk