Mikä laihduttamisessa on vaikeaa?

Itsensä laihduttaminen on todellakin paljon helpompaa kuin oman lapsensa. Tuntuu kamalalta kieltää kylässä lasta ottamasta enempää karkkeja kun muut lapset syövät. Tuntuu kamalalta laittaa lapsen tuliaiseksi saama karkkipussi kaappiin odottamaan karkkipäivää. Toiset aikuiset kun eivät millään usko sitä, että meillä syödään herkkuja vain kerran viikossa. Lapsi ei ole ikinä käynyt mäkkärillä. Nyt lopultakin olen viimeisen parin vuoden aikana päästänyt lapsen kaksi kertaa Heselle. On ollut aivan ihastuksissaan. haluaisi uudestaan, mutta olen selittänyt kuinka epäterveellistä hampurilaiset ja ranskalaiset ovat. Miten sanot lapselle, että nyt et saa enempää ruokaa? Miten kerrot lapselle että hän on lihava? Olen yrittänyt kertoa asian positiivisesti että massu pienenee kun pituutta tulee lisää. Olen kertonut että meidän kaikkien pitää syödä terveellisesti oman terveyden takia ja liikkua myös. Muuten emme kohta jaksa liikkua ollenkaan.

On helppoa sanoa, että joko liikuntaa on liian vähän tai ruokaa liikaa. Liikuntaa on lisätty ja ruokaa vähennetty, mutta ei auta. Nyt ollaan sitten lopultakin monen vuoden jälkeen pääsemässä tutkimuksiin, jos vaikka kilpirauhasessa olis vikaa. Tutkimuksiin ei ol epäästy aiemmin. Lappusia terveellisestä ruoasta on jaettu ja punnittu ja mitattu. Muuta apua ei ole löytynyt. Itse alan olla todella väsynyt ainaiseen syömisen kontrollointiin. Olis kiva kun vois joskus unohtaa terveellisen ruoan ja ostaa kaupasta pari vanukasta ja sipsejä ja antaa lasten herkutella ja pistää itsekin poskeen mitä haluaa.

siis OMAN LAPSEN LAIHDUTTAMINEN ON ÄLYTTÖMÄNÄN RASKASTA JA VAIKEAA ja olen laihduttanut itsekin, joten vertailukohtaakin on.

Vierailija:

Itsenä saihduttaminen on vaikeaa mutta lapsensa laihduttaminen pitäisi olla helppoa.

Ainakin niin kauan kuin aikuinen on se, joka päättää milloin ja mitä lapsi syö.

Mutta ei niillä kylässä syödyillä karkeilla varmaankaan ole merkitystä, vaan sillä jokapäiväisellä syömisellä. Meilläkin muuten laitetaan tuliaiskarkit karkkipäivää odottamaan enkä ole kokenut sitä vaikeaksi.

Mutta on vaikea kieltää lasta syömästä karkkia, kun toinen aikuinen selittää, että avaa vaan pussi heti. Vaikka olen sanonut että älkää tuoko karkkia, niin " eihän siitä yhdestä pussillisesta haittaa ole" . Totta on ettei kylässä syödyillä karkeilla varmaankaan ole merkitystä. MUtta kun ruokailua tarkkaillaan koko ajan, niin kyläily tuntuu äidistä tosi vaikealta ja sielläkin on pakko yrittää hieman rajoittaa syömistä. Tämän takia sanoin että lasten laihduttaminen ei todellakaan ole helpompaa kuin oma laihdutus. Olisin itse mieluummin vaikka kokonaan syömättä, mutta kun se ei auta.

Jos te näkisitte minun lapseni kanssa Hesellä ajattelisitte heti että ei ihme että lapsi on lihava, kun äiti syöttää häntä Hesellä. Oikea tilanne olis kuitenkin se että lapsi käy Hesellä kerran vuodessa, jos silloinkaan. Tai näkisitten ostoskorissa karkkipussin, ajallelisitte taas että saa karkkia joka päivä.

On niin helppo arvostella toista pelkän ulkonäön perusteella. Kun ei tiedä kuinka tarkkaa meidän ruokailu on ja kuinka yritän jaksaa liikuttaa lastani, vaikka itse olisin kuinka väsynyt. Ulkonäön perusteella näyttää etteä lapsi syö karkkia joka päivä, eikö liiku ollenkaan.

EN toivoisi lapselleni kilpirauhasen vajaatoimintaa tai muutakaan vikaa, mutta välillä on käynyt mielessä, että olisi toisaalta helpotus jos jokin syy tälle painolle löytyisi, vaikka se merkitsisi elinikäistä lääkitystä. Ja taas tunnen olevani kamala äiti:(

Vierailija:

Mutta ei niillä kylässä syödyillä karkeilla varmaankaan ole merkitystä, vaan sillä jokapäiväisellä syömisellä. Meilläkin muuten laitetaan tuliaiskarkit karkkipäivää odottamaan enkä ole kokenut sitä vaikeaksi.

Alatte vaan tekemään kotona terveellistä ruokaa, välipalat säännöllisin välein ettei suurnälkä pääse yllättämään ja ulkoilua ja liikuntaa iltaohjelmaksi telkkarin ja pleikkarin sijaan. Älä palkitse lasta herkuilla. Pikkunälkään tarjoa naposteluporkkanoita. Vaihtakaa maito rasvattomaan ja leivän päällyset kevyemmiksi. Tehkää paljon YHDESSÄ, ettei laiskuus ja velttous valtaa.



Minä taas olen ravinnon tietäjä, oikea kävelevä tietosanakirja ja silti lihotan itseäni. Ai miksikö? Olen mielialasyöjä ja syön aina lohduksi, palkinnoksi, hyvitykseksi, väsymykseen jne jne. Enkä todellakaan ruokaa tai terveellistä vaan suklaata, karkkia, jäätelöä, pullaa, keksejä. Tieto ei yksin riitä vaan tarvitaan myös tahtoa. Siinä mielessä toisen laihduttaminen voi olla yhtä vaikeaa kuin itsensä - sitä antaa periksi saadakseen olla rauhassa.

Ei enää voida tehdä tuota, kun noin on toimittu viimeiset 5 vuotta, siitä asti kun neuvolassa huomattiin että lapsi on ylipainoinen.

Syödään terveellistä ruokaa. Vähärasvaista, salaattia aina puolet lautasesta (ei epäterveellisiä salaattikastikeita, esim ananas menua kastikkeena). Ei todellakaan palkita ruoalla. Välipaloiksi porkkanan/kurkunpaloja, omena tms. Maito on ollut koko ajan rasvatonta. Leivän päälle vähärasvaista kinkkua tai joskus juustoa (5%). Meillä on säännölliset ruoka-ajat

Touhutaan yhdessä. Nytkin viikon aikana hiihdelty 5 kilsan lenkki kolme kertaa, on käynyt kerran jumpassa ja lisäksi laskettu mäkeä yms.

Oeln lukenut asiasta paljon, mutta todellakaan tieto ei yksin riitä, mutta ei riitä tahtokaan. Jos vaan kertoisit minulle, miten teen asiasta vaikean. Ottaisin mielellään opiksi.

Ylipaino ei onneksi kasva, kiitos pituuden kasvun, mutta painoa tulee kuitenkin koko ajan lisää ja lapsi pysyy ylipainoisena. Tavoite on että painoa ei tulis lisää.

Vierailija:

Alatte vaan tekemään kotona terveellistä ruokaa, välipalat säännöllisin välein ettei suurnälkä pääse yllättämään ja ulkoilua ja liikuntaa iltaohjelmaksi telkkarin ja pleikkarin sijaan. Älä palkitse lasta herkuilla. Pikkunälkään tarjoa naposteluporkkanoita. Vaihtakaa maito rasvattomaan ja leivän päällyset kevyemmiksi. Tehkää paljon YHDESSÄ, ettei laiskuus ja velttous valtaa.

Minä taas olen ravinnon tietäjä, oikea kävelevä tietosanakirja ja silti lihotan itseäni. Ai miksikö? Olen mielialasyöjä ja syön aina lohduksi, palkinnoksi, hyvitykseksi, väsymykseen jne jne. Enkä todellakaan ruokaa tai terveellistä vaan suklaata, karkkia, jäätelöä, pullaa, keksejä. Tieto ei yksin riitä vaan tarvitaan myös tahtoa. Siinä mielessä toisen laihduttaminen voi olla yhtä vaikeaa kuin itsensä - sitä antaa periksi saadakseen olla rauhassa.

Vierailija:

Itse alan olla todella väsynyt ainaiseen syömisen kontrollointiin. Olis kiva kun vois joskus unohtaa terveellisen ruoan ja ostaa kaupasta pari vanukasta ja sipsejä ja antaa lasten herkutella ja pistää itsekin poskeen mitä haluaa.

Jos terveellisestä ja kevyestä ruuasta on tosiaan tullut niin normaalia, että se on jo elämäntapa, en ymmärrä miksi ihmeessä muka vielä mietit vanukkaita ja sipsejä. Ellei sitten asia ole niin, että todellisuudessa ostat ne vanukkaat ja sipsit, " ettei lapsiraukka vain kärsisi" ja kuvittelet syöttäväsi häntä terveellisesti.

Minä ajattelen että silläkin on merkitystä, ja nimenomaan luontaisella aineenvaihdunnalla. Meillä on neljä lasta, 8v, 7v, 4v, ja 7kk.

8v ja 4v ovat todella hoikkia ja 7v hieman pyöreä, ei siis ylipainoinen kuitenkaan. 7v on heistä ainoa joka syö puuroa, hän on jatkuvasti liikkeellä, luistelee, hiihtää, juoksee pitkin pihaa kavereiden kanssa. 4v ja 8v viihtyvät hyvin myös sohvalla maaten. 7v ei syö isompia annoksia kuin muutkaan, 8v taas syö paljon enempi kuin minä itsekkään.

Ero tulee siinä että 8v ja 4v istuvat päivässä ainakin kahdesti kakalla, 7v taas käy noin joka toinen päivä. Muuta selitystä en keksi heidän eroihinsa.

Vierailija:

Ei enää voida tehdä tuota, kun noin on toimittu viimeiset 5 vuotta, siitä asti kun neuvolassa huomattiin että lapsi on ylipainoinen.

Syödään terveellistä ruokaa. Vähärasvaista, salaattia aina puolet lautasesta (ei epäterveellisiä salaattikastikeita, esim ananas menua kastikkeena). Ei todellakaan palkita ruoalla. Välipaloiksi porkkanan/kurkunpaloja, omena tms. Maito on ollut koko ajan rasvatonta. Leivän päälle vähärasvaista kinkkua tai joskus juustoa (5%). Meillä on säännölliset ruoka-ajat

Touhutaan yhdessä. Nytkin viikon aikana hiihdelty 5 kilsan lenkki kolme kertaa, on käynyt kerran jumpassa ja lisäksi laskettu mäkeä yms.

Oeln lukenut asiasta paljon, mutta todellakaan tieto ei yksin riitä, mutta ei riitä tahtokaan. Jos vaan kertoisit minulle, miten teen asiasta vaikean. Ottaisin mielellään opiksi.

Ylipaino ei onneksi kasva, kiitos pituuden kasvun, mutta painoa tulee kuitenkin koko ajan lisää ja lapsi pysyy ylipainoisena. Tavoite on että painoa ei tulis lisää.

miettikää ensin elämäntapojanne. Ja tehkää se rehellisesti, muistakaa joka ikinen vanukas jonka syötitte omenan sijaan, joka ikinen videofilmi, jonka äärelle istutitte lapsen leikkipuistoon lähtemisen sijaan. Älkää huijatko itseänne, koska lapsenne kärsii siitä. Jos haluatte, voitte täällä valehdella tehneenne kaiken ihan oikein, mutta olkaa kuitenkin rehellisiä itsellenne. Siitä se lähtee.



Varatkaa sen jälkeen lapsellenne aika lääkäriin. Hän voi sulkea pois monia sairauksia, jotka aiheuttavat ylipainoa. Tehkää tämä, vaikka toteaisittekin itse, että syy on elämäntavoissa. Lääkäri voi yhdessä ravitsemusterapeutin kanssa laatia teille sopivan elämäntaparemonttipohjan, jota on helppo lähteä noudattamaan. Itse tehden se saattaa olla liian raskasta ja siitä lipsuu liian helposti.



Antakaa lastenne liikkua. Ylipainoinen lapsi saattaa vältellä liikuntaa, mutta hauskanpitoa hän ei välttele. Leikkikää lumisotaa, uikaa, luistelkaa, hyppikää narua, juoskaa kilpaa, leikkikää hippasta, pelatkaa palloa. Tehkää se yhdessä, jotta lapsi kokisi teidän olevan mukana hänen elämässään täysillä. Ja yrittäkää itse nauttia lapsenne kanssa liikkumisesta. Lapsi vaistoaa jos vanhempi kiipeää pulkkamäkeen hampaat irvessä laihtumista miettien.

Hirvee homma, että pitäisi itse suorittaa kaikki se liikunta jonka se ylipainoinen lapsi tarttee.



Onneksi mulla ei ole ylipainoisia lapsia.

Voihan koko homman sysätä lapsen vastuulle. Eihän lapsi oikeastaan tarvitse vanhempiensa apua vaippaiän jälkeen.

Voi myös jatkaa geenien, isojen luiden ja aineenvaihdunnan syyttelyä samalla, kun tunkee hampurilaista mikroon.

Vierailija:

Hirvee homma, että pitäisi itse suorittaa kaikki se liikunta jonka se ylipainoinen lapsi tarttee.

Onneksi mulla ei ole ylipainoisia lapsia.

Vierailija:

Voihan koko homman sysätä lapsen vastuulle. Eihän lapsi oikeastaan tarvitse vanhempiensa apua vaippaiän jälkeen.

Voi myös jatkaa geenien, isojen luiden ja aineenvaihdunnan syyttelyä samalla, kun tunkee hampurilaista mikroon.

Vierailija:

Hirvee homma, että pitäisi itse suorittaa kaikki se liikunta jonka se ylipainoinen lapsi tarttee.

Onneksi mulla ei ole ylipainoisia lapsia.

Alkoholisti luopuu alkoholista kokonaan.

Narkomaani luopuu huumeista kokonaan.

Tupakoitsija luopuu tupakasta kokonaan.

Laihduttaja ei voi luopua ruuasta kokonaan, vaan hänen täytyy rakentaa siihen uusi suhde. Siksi se on vaikeaa.

Ylipaino aiheuttaa sairauksia, jopa kuolemaan johtavia sairauksia.

Ylipaino aiheuttaa kiusaamista.

Ylipainoiselle ihmiselle tulee herkästi pakkomielteitä, joko ruuasta tai laihduttamisesta.

Ylipainoinen ihminen kokee itseinhoa päivittäin.



Kuka vanhempi haluaa lapselleen tällaista? Eikö jokainen äiti halua lapselleen hyvää elämää?

Ainakin niin kauan kuin aikuinen on se, joka päättää milloin ja mitä lapsi syö.

Jos joutuu paahtiksella laihduttamaan, saattaa vähän kestää. Toki suklaan päivittäinen syöminen myös hidastaa painon pudotusta.

" Tuntuu kamalalta kieltää kylässä lasta ottamasta enempää karkkeja kun muut lapset syövät. Tuntuu kamalalta laittaa lapsen tuliaiseksi saama karkkipussi kaappiin odottamaan karkkipäivää. Toiset aikuiset kun eivät millään usko sitä, että meillä syödään herkkuja vain kerran viikossa"



Meillä nuo ovat TÄYSIN normaaleja käytäntöjä TÄYSIN normaalipainoisten lasten kanssa. Ei lapset itse opi vetämään rajaa herkkujen syömisiin, jos ei näytetä mallia ja auteta siinä.

Vierailija:

Älkää huijatko itseänne, koska lapsenne kärsii siitä. Jos haluatte, voitte täällä valehdella tehneenne kaiken ihan oikein, mutta olkaa kuitenkin rehellisiä itsellenne. Siitä se lähtee.

Jos ei halua muille tunnustaa olevansa syypää lapsen ylipainoon, jääkööt tunnustamatta. Kunhan tunnustaa sen itselleen ja tekee asialle jotain. Huono äiti ei ole se joka on tehnyt virheen, vaan se joka ei yritä virhettään korjata.

Muuta mietin johtuiskohan se esim. siitä,etteä laivatuliaskarkit on kiltisti laitettu odottamaan karkkipäivää, eikä kukaan kapinoi? Kylässä en ole antanut " syödäyksin kaikkia karkkeja" . Ja sipsejä meillä on tooosi harvoin eikä niistä edes pidetä. Sama pätee mäkkäreihin. Lapselle voi sanoa, ettei siellä hampurilaisella voi jatkuvasti käydä. Se ei siitä rikki mene.



Jos ruokaa on mennyt jo tosi paljon voihan sitä antaa niitä kasviksia yms. päälle. Oppivat kyllä niistäkin pitämään(jos eivät muuta naposteltavaa saa).



Dokumentin isä oli kai siinä oikeassa, että ihminen lihoo vain yhden reiät kautta?

" Mutta on vaikea kieltää lasta syömästä karkkia, kun toinen

aikuinen selittää, että avaa vaan pussi heti. Vaikka olen

sanonut että älkää tuoko karkkia, niin " eihän siitä yhdestä

pussillisesta haittaa ole" ."



On kuule ihan yksi ja sama, mitä muut aikuiset sanovat, he kun eivät ole lapsestasi vastuussa. Vastuussa olet sinä (ja miehesi, jos sellainen on) ja siksipä teidän sananne painaa enemmän kuin kenenkään vieraan vakuuttelut. Tai ainakin pitäisi painaa. Sääli, jos ei kanttisi kestä.