****Kesäkerttusten keskiviikko*****

Ajattelinpa minäkin kantaa korteni kekoon.



Ei kyllä oikeestaan oo tapahtunutkaan yhtään mitään, kun esikko on edelleen sairas, eilen kuume taas nousi. Eli missään ei olla päästy käymään.. Tänään ei kyllä haluta lähteäkään mihinkään, kun on noin surkea ilma.



Masuvauva potkii hurjasti, enkä tiedä mihin se välillä osuu, mut käy tosi kipeesti. En muista edellisestä raskaudesta tuollaista. Paljon se kuitenkin vaikuttaa, että istukka on edessä, vaimentaa huomattavasti potkuja, eikä liikkeitäkään näy ulospäin niin selvästi. Kyllä varmaankin sitten loppuraskaudesta tuntuvat samalleen.



Mulla paino on noussut ehkä hädin tuskin kilon, sen verran rankkoja ovat olleet nuo mahakivut. Ei kyllä haittaa yhtään vaikkei nousiskaan, mut saa nähdä.



Rosa rv 22+5 ja Eeli-poika 03/05

äsken kävin vaaalla ja viimeksi kun olin neuvolassa näytti vaaka siellä 48.1kg ja nyt näytti 49.7 (enkä ole edes syönyt vielä) huh...

alkupainoon on tullut tähän mennessä lisää tuommoiset 4.9kiloa



noista vaunuista en oikeen osaa sanoa mitään...meillä ollut tuommoiset ikäloput emmaljungat rattaat ja nyt vielä lisäksi brion twinetet.

Moi! Ajattelin kirjoittaa sinulle, koska itse olen ollut samassa tilanteessa. Meidän vauvalta löytyi marraskuussa rv rakennepoikkeama ultrassa. Tulevalla poikavauvalla on laajentuneet munuaisaltaat jonkin verran, ja kontrollikäynnillä joulukuussa meille ehdotettiin punktiota. Se piti tehdä siinä samalla koska raskausviikot olivat jo yli 22. Keskeytyksenhän saa tehdä ainoastaan rv24 asti lääketieteellisistä syistä. Saimme FISH-pikatestin tulokset jo kahdessa vuorokaudessa, koska joulua pukkasi päälle ja aika kävi vähiin..... Tulos oli normaalit pojan kromosomit:). Itse valitsin punktion siksi, että oma mielenrauhani ei järkkyisi. Sitä tilannetta ei voi tietää ja tuntea kukaan muu kuin sellainen, jolla on omakohtaista kokemusta. Nyt elämme rv 28+2 ja käymme kuukauden välein ultrassa kontrollissa. Pojan tilanne on edelleen sama, mutta vaiva on operoitavissa, jos on tarpeen. Kolme punktioitua neljästä saa iloisen vastauksen! Ja te kuulutte siihen iloiseen ryhmään! TOIVON SINULLE VOIMIA JA JAKSUA:)!

terv:kassu31 ja samppa 28+2

Hehee...En ossoo käyttää tätä, oon hätäinen:)!

Quest: Aika monella on ollut noita plexus-kystia ja suurin osa niistä on osoittautunut ihan vaarattomiksi ja on syntynyt terveitä lapsia. Omalla siskolla löydettiin rakenneultrassa pikkuaivoista kysta ja se oli taas huonompi juttu. Hän on kehitysvammainen, ei down, vaan hieman pahemmin. Kaikkea pystyy kyllä melkein tekemään, mutta ikinä ei tule täysin yksin pärjäämään. Itse mietin pitkään, että jos rakenneultrassa todettaisiin samanlainen kysta, niin keskeyttäisinkö raskauden. Jos olisi varmaa, että vamma olisi vakava, niin olisin keskeyttänyt. Onhan se rankkaa elää koko elämänsä sidottuna toiseen kiinni.



Pidin toissapäivänä itselleni hemmottelupäivän. Kävin kampaajalla ja manikyyrissä. Kyllä teki hyvää. Jos vertaa että ennen kävi pari kertaa baarissa, niin noi maksoi saman verran. Eli ihan hyvällä omalla tunnolla voi vähän tuhlailla.



Nyt tuntuu, että mullakin on alkanut se energiakausi. Eilenkin olin 6 tuntia koko ajan liikkeessä, kävelin ihan tolkuttomasti. Mihinkään ei nyt kolota eikä suppareitakaan ole ollut paljoa. Katsotaan kauan tästä seesteisestä vaiheesta saa nauttia.



Vauva potkiskelee paljon masussa. Yöllä siitä on hirveän hauskaa herättää äiti potkimisella. =) Nyt ei muuta uutta taivaanrannan alla!



Tytteli-83 rv 22+0

Ihan ensinnäkin voimia Questille! Luin eileen pinoa ja ihan sydäntä rutisti, kun ajattelin tilannettasi. Lähetän sinulle lämpimiä ajatuksia ja voimia! Meistä kertuista varmaan jokainen on kanssasi vaikka et meitä näekään.



Olin eileen ensimmäistä kertaa lääkärin tarkastuksessa neuvolassa ja kyllä jännitti! ihan samalla tavoin kun silloin kun menin ensimmäistä kertaa ultraan. Sitä pelkäsi kamalasti jos jokin on vialla. Onneksi kaikki oli hyvin sekä pikkuisella että minulla. Tosin rautatabletit sain, kun Hb oli laskenut 120:stä 106:een. Pikkuinen oli jo kääntynyt synnytysasentoon, mutta lääkäri meinasi, ettei siitä ole haittaa, kun kohdun kaula on kuitenkin hyvässä kunnossa (kiinteä-kiinni-3cm). Taitaa vaavista tulla samanlainen hätähousu kuin mammansakin :)



Nimen valitsimme mieheni kanssa jo heti, kun saimme tietää, että olin raskaana. Pojasta tulee Veeti ja tytöstä Nea. On kyllä niin vahvasti poika olo, että välillä pitää muistuttaa itseään siitä, että voi sieltä tyttökin tulla, että osaa sitten suhtautua. Mies toivoo poikaa ja minulle käy kumpi tahansa.



Sitten haluaisin kysellä sellaista asiaa, että tuntuuko teistä muista, että jotenkin eristäytyy muusta maailmasta ja vanhoista ystävistä? Ei siis sillälailla konkreettisesti, mutta huomaa vain, että ajatukset liikkuvat lähes koko ajan vauvassa ja tulevaisuudessa. Minulla esim. motivaatio kouluun on ollut aivan kateissa sen jälkeen, kun sain kuulla olevani raskaana. No ehkä se on ihan normaalia, kun odottaa esikoistaan. Muutos äidiksi on kuitenkin henkisesti suuri asia.



Tulipas taas kirjoiteltua :) Nyt lähden hakemaan santsikupin kahvia ja käyn herättämässä ukon sängyn pohjalta :)

Quest: Voimahalaus!!! En oikein osaa mitään fiksua sanoa :/



Itse juuri kotiuduin ultrasta ja meinasi siellä paniikki iskeä. Kätilö ultraili ja jutteli koko ajan kovasti, mutta sitten kun lopetti niin sanoi että

käy näyttämässä mittoja vielä lääkärille... Mä sanoin miehelle ettei tuo kyllä ole ihan normaalia, ei ne yleensä näihin lääkäriä sotke!?

Sitten jonkin ajan kuluttua kätilö tuli takaisin, selitti jotain ja sanoi että ylilääkäri tulee itse ultraamaan. Siinä vaiheessa meinasin pyörtyä!!!



Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin, ainakin tämän ylilääkärin mukaan. En edes kysynyt mitä he etsivät tms. sillä tieto lisää tuskaa ja sain kuitenkin lääkäriltä lausunnon että kaikki on hyvin. Lapsi on terve ja liikkuvainen, kaikki löytyy mitä tarvitaankin. Istukka on etuseinässä, joten se selittää etten kovin hyvin liikkeitä tunne.



Hiukan oli isompi vauva viikkoihin nähden, mutta eivät muuttaneet laskettua aikaa edelleenkään. Eli siis mulla viikot nyt 19+5, mutta ultran mukaan 20+5.



Paras juttu... Saatiin tietää sukupuoli!!! Kätilöillä on kielto sitä kertoa, mutta kun paikalla oli ylilääkäri, niin hällä se lupa on :D :D :D

Meillepä syntyy POIKA, iik!! :) Mä olin jotenkin kuitenkin asennoitunut tyttöön, mutta poika se nyt on :)))

Iskä on onnessaan kun pääsee hankkimaan kauko-ohjattavan ja autoradan jne :)



Mä olen nyt niin sumussa etten muista mittään mistä on puhuttu, vai onko edes :)



Kaikille oikein hauskaa päivää!



Helmis, tyttö 04/04 ja Nuusku 19+5 (20+5)

itekkin makaan aika hiljaisena silloin kun ultrataan ja välillä vilkuilen ultraajan ilmeitä...kun pelottaa niin että löytyy jotain...

onnittelut pikku pojasta :DDD



saakos Warman pojan lisäillä tuonne esittely listaankin?

[color=blue]Mutta sehän on tietenkin vaan kiva asia!



Quest: Täällä ollaan kädet ja jalat ristissä huomisen punktion takia! Eiköhän sieltä vielä iloisia uutisia tule! :) Vaikka odottavan aika on pitkä...



Krisse ja muut painon kanssa tuskailijat...Just ite kauhistelin aamulla, että reilu 5kg on tullut painoa. Melkein 6kg. Selasin sitten kuopuksen neuvolakorttia ja tässä vaiheessa painoa oli tullut jo toista kiloa enemmän, vaikkei sitä yhteensä tullutkaan " kuin" 12 kg. Eli toiveita on, että pysyisin silti lähempänä tuota kymmentä kiloa kuin kahtakymmentä... Ja näköjään viimeksikin näillä viikoilla lisäystä tuli 660g/vko ja samaa tahtia on tullut nytkin. Toivottavasti vauhti ei kauaa pysy näin kovana. Makea kyllä maistuu vähän liian hyvin.



Lilli: Mukava, että sullakin vähän supparit helpottaa ja pääset liikkeelle.



Sitä piti vielä kysymäni, että ootteko te kaikki saanu neuvolasta Vau' kirjan tekemän oppaan odottavalle äidille/isälle? Minusta se on ollut älyttömän kiva kun sieltä voi viikoittain seurata vauva kehitystä. Kolmas raskaus ja vasta nyt tällainen kirja...parempi myöhään kuin ei milloinkaan. ;)



mirju ja pikku-pööpöti 20+3

quest: olen tosi pahoillani. toivotaan kuitenkin, että kaikki menee hyvin! mä luulen, että mäkin oisin päätynyt punktioon. en ois kestänyt olla koko loppuraskautta huolissani, kun ei tiedä edes, että tarviiko olla. voimia teille, koko perheelle!



magdalena: mäkin tilasin meidän perhe -lehden. taitaa toimia niiden kampanja. oon kyllä jo aiemmin miettinyt sen tilausta. vauva-lehteä en tilaa, kun on hirveä kasa vanhoja. niissä kuitenkin pyörii samat aiheet vuodesta toisen. ostan sit, jos on jotain kiinnostavaa.



krisse: harmi, kun sullakin supistelee. olen kuullut, että vauvan potkut saattaa aiheuttaa supistuksia, jos on herkkä kohtu. mulla taas tuntuu olevan niin, että vasta supistusten jälkeen vauva innostuu kunnolla potkimaan. musta se on aika hauskaa. ajattelen, että vauva viestittää huolestuneelle äidille, että on kunnossa :)



Lilli: eilen jo oli puhetta noista lääkärikäynneistä. harmi, kun sä et ole päässyt neuvolalääkärille. mäkään en eka päässyt. omalääkärille pääsin kahden viikon odottelun jälkeen, ja sekään ei osannut tehdä sisätutkimusta. tai ois kai se osannut, mutta sanoi, että edellistestä kerrasta on niin pitkä aika, ettei osaa arvioida kohdunkaulan pituutta. se onneks sai toisen lääkärin tutkimaan. nyt eilen sit oli vihdoin se neuvolalääkäri. toivotaan, että sulla ei kohdunkaula lyhene enää ennen synnytystä! rytmistä ja nukkumisesta kirjoitit myös. mullakin on ollut vaikeuksia nukahtaa iltaisin. nyt oon parina aamuna herännyt jo kasilta, jos se uni vaikka alkais iltaisinkin maittaa. tuntuu vain, että minimi sängyssäpyörimis määrä on 2 tuntia. ennen sitä ei uni tule, vaikka ois kuinka väsynyt.



mammu: mullakin on aika eristäytynyt olo. sitä varmaan pahentaa sekin, kun olen kuukauden ollut pääasiassa kotona supistusten takia. mutta muutenkin tuntuu, että ajatukset pyörii vain vauvassa. varmaan kaveritkin kyllästyy, kun puhelimessa puhuu jatkuvasti oma napa -juttuja. oilen kuitenkin yrittänyt kuunnella niitäkin :) vaikka mulla on jo yksi lapsi, niin tuntuu, että muutos yhden lapsen äidiksi on melkein yhtä suuri kuin kahden lapsen äidiksi. ainakin asioita pitää miettiä yhtä paljon :)



(.) mua jäi eilen vaivaamaan, kun ei se lääkäri ultrannut ollenkaan rakenteita. katsoi vaan että vauva on kasvanut, ja jalkoväliä näytti mun pyynnöstä. varsinkin kun nyt on ollut noita löytöjä muilla, niin itsellä tuli olo, että pitää käydä varmistamassa. varasin sit yksityiseltä ajan rakenneultraan perjantaiksi. onhan se kyllä aika kallista, mutta mies oli sitä mieltä, että mennään, ettei mun tarvii koko ajan sitä miettiä. paitsi jos sieltä löytyy jotain huolestuttavaa. mutta tietääpähän sitten, että on aihetta huoleen. huh. ja onhan se kiva nähdä pikkuinen kunnolla :)



siitä unohdin eilen mainita, että lääkäri sanoi istukan olevan ihan kohdusuun vieressä. kuulemma on todennäköistä, että se vielä siirtyy, mutta jäi se vähän mieltä painamaan. häiritseekö se synnytyksessä, jos sää siihen viereen? voiko se esim. sit tukkia kohdunsuun, kun se aukeaa? ja sitkö on sektio edessä? jos joku tietää, ois ihana saada valaistusta asiaan. lääkäriltä en älynny kysyä.



mukavaa päivänjatkoa kaikille kerttuleille! mä lähden kohta käymään koululla ja kaupungilla. ekaa kerta pitkään aikaan! pitää kattoo supisteleeko sit illalla ihan älynä.



gabriela rv 20+5

Questille *rutistus*. Toivottavasti punkito menee hyvin ja todetaan Minni terveeksi lapsoseksi. Voimia teille..



Mammu kyseli kavereista eristäytymisestä. Tuossa alkuraskaudessa, kun alkoi jo näkymään mutta ei haluttu kertoa kenellekään, niin tuli vähän välteltyä. Puhelimitse kyllä juttelimme parhaan ystäväni kanssa, mutta ei tullut käytyä. Nyt taas sitten ollaan vierailtu useammin. Voi olla, että kun lapsi syntyy, niin tulee linnoittauduttua oman kodin suojiin..



Meillä rääpäle taas liikkuu aktiivisesti, ehdin jo säikähtää kun oli niin rauhallinen tuossa.. Nimittäin lauantaista asti monotti ja pyöri ihan kiitettävästi, ja sitten maanantai-illasta tähän päivään vain pari hassua tönäisyä. Säikäytti hieman, mutta ei kai niiden liikkeiden vielä pidäkään olla säännöllisiä, vai?



Olen muuten huomannut, että nyt alan ajattelemaan itseäni äitinä, en ainoastaan naisena. Vaan että todellakin minusta tulee äiti, tai paremminkin olen jo äiti. Hmm.. Asennemuutos. Onko muut ensimmäisen odottajat huomanneet samaa? Tai jo äitiintyneet muistatteko ensimmäistä odottaessanne milloin ajatusmaailma muuttui?





Mrs.Marple & Rääpäle, rv 21+4

Me saatiin myös se Vau-kirja, todella hyvä, viikkoseuranta ja artikkelit eri oireista ym.

Mies sitä taitaa kyllä tarkemmin tavata kuin minä, sitten se tietävänä aina kertoo mikä on vialla.

Toki meidän pojun saa listaan lisätä varmana poikana :) saatiin ihan kuva niistä munista mukaamme :)





Gabriela: Mulla oli viime raskaudessa istukka ihan siinä kohdunsuulla, ja silloin sanottiin just rakenne ultrassa että se siitä kyllä siirtyy. Ja mulla kyllä siirtyikin. Mutta silloin sain myös käsityksen että se pitäsi tarkastaa vielä siellä loppuvaiheilla että on oikeesti siirtynyt. Koska sitten olis just pitänyt miettiä sitä synnytystapaa. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta näin siis mulle sanottiin pari vuotta sitten.



Helmis

Periaatteellisista syistä olen välttänyt liian ahkeraa pinoutumista. Eilenillalla ja taas, huhhuh, mihinköhän tämä minua vielä ajaa.:)



Mrs.Marple kyseli äitiydestä tai mielen muuttumisesta kohti äitiyttä. Vaikka olenkin hyvin nuori ja hyvin usein ajatellut, ettei minusta koskaan äitiä ainakaan tule, niin mieli kyllä onneksi taipuu kaikkeen. Vuosi sitten vielä pelkäsin raskautta ja äitiyttä, mutta nyt ei tunnu ollenkaan pahalta. Monesti asioihin sopeutuminen on niin tiedostamatonta, ettei ymmärräkään kuinka hyvin on jo valmistautunut tulevaan asiaan. En tiedä olenko hätiköijä, mutta hyvin aikasin aloin ajattelemaan Emppua ihmisenä (siis kokonaisena ja elävänä yksilönä, ei vain sikiönä) ja samalla meitä kolmea perheenä. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta ajattelen meitä olevan kolme, mieheni, minä ja mahassani riehuva olento. Verrattuna vuodentakaiseen ajatus perheestä tuntuu äärettömän onnelliselta. Olosuhteiden pakosta yksi meistä vain kulkee aina minun mukanani niin pelaamassa, saunassa kuin luennoillakin. Eniten nautin siitä kun koko pieni perheemme lähtee yhdesäs pelaamaan sulkapalloa :). Naurattaa itseänikin tällainen ajatusleikki. Tosiasiassa minusta vain tuntuu tältä.



Joku kommentoi painosta. Purin tuntojani eilisen pinon ihan lopussa. Ahdistaa painonnousu, mutta luin Vau' kirjaa eilenillalla ja huomasin, että painonnousu on suurinta viikoilla 17-24, joten eihän tämä sitten niin kamalaa olekaan, vaikka 5-6kg lisää on mittarissa. Jos makeanhimosta tulee tyttöjä niin meille syntyy äärifeministi. Ainakin jos salmiakkia voi kutsua makeaksi (suurimmat himot onkin salmiakkiin ja ruisleipään). Kesäkuntoon päästään kyllä kesän loppuun mennessä, jos vaan jotenkin raskaudesta selvitään, mutta yritän ajatella, ettei se ehkä ole kaikkein tärkein asia. Kesää ajatellen pahimmalta tuntuu kaapupukeutuminen ja se, että biitsipelit saattavat jäädä vähiin. Kun en kesässä mitään muuta niin kovasti rakasta!



Nyt opiskelija aloittaa työpäivänsä että ehtisi tänään jotain muutakin kuin jumppaan



Ottilja ja Emppu 21+2

mammu81:

Sitten haluaisin kysellä sellaista asiaa, että tuntuuko teistä muista, että jotenkin eristäytyy muusta maailmasta ja vanhoista ystävistä? Ei siis sillälailla konkreettisesti, mutta huomaa vain, että ajatukset liikkuvat lähes koko ajan vauvassa ja tulevaisuudessa. Minulla esim. motivaatio kouluun on ollut aivan kateissa sen jälkeen, kun sain kuulla olevani raskaana. No ehkä se on ihan normaalia, kun odottaa esikoistaan. Muutos äidiksi on kuitenkin henkisesti suuri asia.

[color=green]juu eristäytyy väkisinkin...ainakin minä.

ja mitä enemmän on nuita lapsi tullut nin sitä vähemmän on ns. kavereitakin...tai oikeestaan vois sanoo että kaveri piiri on muuttunut täysin.

valmistautuminen äidiksi tulee kait sitten ihan itsestään...ekaa odottaessani pelkäsin olevani todella huono äiti ymym...enkä voinut ymmärtää mitä juttuja nekin ovat olleet että äiti tunnistaa vauvan itkusta milloin sillä on nälkä tai sattuu johonkin...

kuvittelin oikeasti että sen tunnistaa heti ekoista viikoista lähtien :D noh tosiasiassahan näin ei ole! tarkkaan en tiiä missä vaiheessa sen oppii mutta kait se vossain siellä vuoden vaiheilla on.

oho lähti näköjään menemään vähän aiheen vierestä :)

moro taas

krisse rv20+4

mulla todettiin kanssa pari viikkoa takaperin rakenneultrassa että istukka on taakse kaareutunut, mutta vielä täysin kohdunsuun päällä. Lääkäri sanoi ultraavansa vielä uudestaan n. viikon 30 tienoilla. Yleensä istukka ehtii vielä hyvinkin nousta, mutta jos käy niin ettei muutosta tapahdu, ei voi synnyttää alateitse.

En ole asiasta huolissani; uskon ja toivon että kaikki menee parhain päin. Ja pääasia että vauvalle ei koidu mitään harmia.



satu-sini 21+3

Jospa minäkin tänne jotain rustaisin näin ruokatunnin päätteeksi.



Quest:lle -olen todella pahoillani, että joudut tuollaisten asioiden eteen. Olisin itse päätynyt aivan samaan ratkaisuun. Minäkin pidän peukkuja huomisen osalta ja tietysti tulostenkin osalta.



Gabriel oli menossa yksityiselle ultraan, menetkö minne? Me käytiin Maternassa ja siellä itselle jäi maksettavaksi vähän vajaa 65 euroa. Ruuskanen suoritti ultrauksen ja käytti kyllä koko 20 min siihen hommaan ja sukupuolenkin kertoi, kun niin selvästi sen näki. Minäkin sitten pysäytys kuvasta vehkeet pojalla näin.



Nimistä on ollut puhetta ja meillä kun on tiedossa, että poika tulee niin nimipolitiikkakin on siltä osin selvä. Meillä oli pojan nimi jo kakkosta odottaessa niin selvä, että sama nimi on nytkin mielessä ja tytöille ja lähes kaikille muillekin puhutaan yleisesti, että Lasse meille on tulossa. Saa nähdä sitten, kun poitsu syntyy, onko hän yhtään Lassen näköinen.



Oma(.): Vilkas poitsu on mahassa, kun liikkuu ihan alvariinsa. Toki joskus on hiljaisempaa, vaan en kyllä voi sanoa, että ois mitään erityistä rytmiä, ehkä sitä sitten aina havahtuu, kun menee tunti ettei mitään ole kuulunut, mutten lähes tauotta siellä melskataan.

Minulla kanssa nuo liitoskivut on välillä niin älyttömiä, että sitä miettii miten loppuaikana pääsee edes liikkeelle. Miehelle yritin niitä kuvailla ja sanoinkin, että olo on kuin ois peuhattu sängyssä useampi päivä... Liekö sitten saanut mitään käsitystä miltä se tuntuu. Toinen mikä vaivaa on alavatsan särky/kipu, en sanoisi että supistelee, koska se on niin paikallista, mutta vähän saman tyyppiseltä se tuntuu. Kaitpa ne on niitä kohdun kasvuun liittyviä juttuja.

Painoa minulle on tullut 10 kiloa, joten ei teillä muilla hirveesti hätää noitten kilojen kanssa ole, oli täällä joku muu " onnekas" minun lisäkseni joka tuntui liikkuvan samoissa lukemissa. Olen vähän sitä mieltä, että jokaisella on se oma määrä minkä paino nousee riippumatta mitä teet tai olet tekemättä. Ekasta ja tokasta painoa tuli kummaltakin se 18 kg ja ekalla kerralla en tarkkaillut sitä yhtään, söin kaikkea ja paljon. Tokalla kerralla teinkin sitten kaiken toisin ja koitin tossani vahtia ettei painoa tulis liikaa vaan niin sitä kuitenkin tuli samat 18 kiloa. Niinpä olenkin ajatellut että 18 kg sitä taas tulee, vaikkei mitään söis tai söis kuin hevonen.



Semmoisia täältä Kainuun itärajalta, nyt taas hommiin.



-Magpie rv.22+5-

Sain tuossa nukuttua pari tuntia aamupäiväunia ja alkaa taas näyttää vähän valoisammalta.. Päätös on tehty ja huomenaamulla olis aika klo 8.00. Mies saa viedä lapsen hoitoon ja tulla sitten mua hakemaan, kun ei saa ite punktiossa olla mukana. Toimenpiteen jälkeen mun pitää kulutella aikaa sairaalassa noin tunnin verran mahdollisten komplikaatioiden varalta. Onneksi on loppuviikkokin saikkua. Lauantaina olis työpaikan pikkujoulut (vähän myöhäiset tai aikaiset miten sen nyt ottaa;)), mutta taitaa kyllä jäädä väliin. Jotenkin ei ole nyt kauhee bilemeininki päällä...



Kiitos kaikille kesäkertuille ja muillekin tuesta. Naapuruston/ työkavereitten kanssa kun asiasta en ainakaan tässä vaiheessa juuri halua keskustella, niin on ihanaa kun on joku paikka oman ja miehen pään lisäksi missä asiaa voi käsitellä. Ja näin " hengenheimolaisten" kesken tää juttu pysyy asiallisella tasolla, toisin vois olla tuolla aihe vapaa palstalla. Teidän kaikkien tuki ja lohdutus on ollut mulle aivan valtavan tärkeetä!!!! KIITOS SIITÄ!



Tästä päästiinkiin tohon päivän aiheeseen eli kavereista/ ystävistä vieraantumiseen... Me asutaan mun ja miehen kotipaikkakuntien välissä (kumpaankin suuntaan matkaa n.300km) Ja suurin osa ystävistä löytyykin niiltä seuduilta. Yhteydenpito jää väkisinkin vähälle ja rajoittuu lähinnä puhelin keskusteluihin. Naapurustossa asuu kyllä paljon samanhenkisiä ihmisiä/ lapsiperheitä, mutta eivät ne kyllä ystäviä korvaa, vaikka kuinka ollaan tekemisissä lähes päivittäin. Esim. tästä kystajutusta en halua heidän kanssaan keskustella ainakaan tässä vaiheessa. Katotaan nyt ensin miten tässä käy...



SItten pitäis lähtee ettimään jotain ruokaa pakastimen kätköistä, kun jääkaappi ammottaa taas tyhjyttään. Mieli ei tee syödä, mutta pakko kai se on että jotenkin pysyy tolpillaan. Onneksi mies lupas käydä kaupassa töistä tullessaan.



Quest ja Minni 20+5 (jonkin ajan sisällä selvinnee sekin et onko Minni sittenkin Mikki;)