Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sinun ollut helppo tehdä elämäsi isot päätökset?
31.01.2006 |
Olenko ainoa, jolle ne ovat helkkarin vaikeita? Puolison valinta vei vuosikausia. Viimein, 28-vuotiaana eräs vihdoin kolahti. Yhteenmuutto teki tiukkaa. Kihloihin en ole uskaltautunut, enkä naimisiin. En ole uskaltanut ajatellakaan lasten tekemistä. Asuntolainaa en vielä ole rohjennut ottaa. Koko ajan ajattelen, että mitä jos tässä vielä paljastuu jotain.. jos jokin menee vikaan.. tai jotain muuta vastaavaa.
Normaalia vai olenko tavallista epävarmempi yksilö?
Kommentit (6)
ostamaan talon, menemään naimisiin, tekemään lapset jne. Ja jos on joskus jokin asia jännittänyt, niin olen ajatellut, että kyllä asiat hoituu ja kyllä minä selviän sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asuntolaina, lapset, työpaikan vaihtdokset, naimisiinmeno ym...
jos ei mitään uskalla tehdä niin ne jää, elämää on vaan tää yksi!!!
Mitä hittoa mäkin odotan ja odotan.. elämää ja tulevaa pelkään. Mitä mäkin oon sillä voittanut, kun oon odottanut sitä oikeaa ja kaikkia päätöksiä. Elämä on todellakin vasta alkanut nyt, kun olen uskaltanut ottaa riskin ja siirtyä suhteeseen! Pitäiskö pistää hösseliksi ja antaa mennä.. esim. vauvan suhteen?! Meillä todellakin on vain tämä yksi elämä!
terkuin ap
No, mitään tiettyä uraa en ole vielä valinnut, vaan hapuillut aikalailla työmaailman suhteen.
Aika monet elämän tärkeistä päätöksistä olen itseasiassa tehnyt uskomattoman " kevytkenkäisesti" , mutu-tuntumalla, sen kummemmin miettimättä: asuinmaan, kun sattui mahdollisuus pikalähtöön; elämänkumppanin, kun mies jonka kanssa olin pari kuukautta seurustellut sattui kosimaan; koulutusalani, koska tuli kiirus täyttelemään hakupapereita ja tuo sattui kuulostamaan mielenkiintoiselta...
olen kaiken miettinyt todella perusteellisesti ja tuhanteen kertaan :) ap
Alue: Aihe vapaa
Aika varovaisesti olen minäkin elänyt, enkä osaa pitää sitä huonona. Kukin tavallaan. Olen nyt 35 ja on aviopuoliso, lapsi ja asuntolaina (noista sinun mainitsemistasi asioista) mutta ne ovat kaikki niin isoja ratkaisuja, ettei niitä ole mitään velvollisuutta tehdä ennen kuin tuntee olevansa valmis.