Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten selvitä uhmaiästä?
31.01.2006 |
En tiedä kuinka kauan enää jaksan uhmaikäisen lapseni temppuilua, ja uhmaa ei ole vielä edes pitkään ollut.
Hän suuttuu joka asiasta, ei suostu pukemaan nätisti, ei syömään, ei leikkimään. On koko ajan tekemässä pahojaan ja sitten kun kielletään niin rupee karjumaan. Ja päiväunille tuskin suostuu joten pientä hengähdystaukoa kesken päivää on turha toivoa. :(
Tuntuu että kaikkien muiden lapset on kilttejä enkeleitä, minunkin oli ennen mutta nyt se on muuttunut rääkyväksi kiukkuajaksi. :(
Miten tästä voi selvitä hengissä??
Voimat on vähissä ja tätä ei ole vielä edes kestänyt montaa viikkoa. :´(
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta kaikki on kiinni omasta asenteesta. Jos tuntuu että oma pikkunen on kersa joka ei muuta tee kuin huuda ja kiukuttele niin sitten sitä ajattelee niin, joka kerta kun lapsi hiukan huutaa sitä ajattelee että TAAS!
Lapsi kuitenkin opettelee elämää, turvalliselle vanhemmalle on hyvä kiukutellakin.. Mikä onkaan parempaa oppia kuin selviytyä väsyneenä aamulla kengistä jotka ei mene jalkaan? Huutava ja väsynyt äiti tai isä tekee vaan hallaa kun kurkku suorana karjuu lapselle jolla on muutenkin hankalaa! Onhan aikuisillakin välillä vasen ja oikea sekasin, miksei vaipoistaan juuri päässyt voisi olla ihanan epätäydellinen?
- Anna vaihtoehtoja (kaksi, ei enempää). Esim. pukemisessa: laitatko sinisen vai punaisen paidan, puetko ensin sukat vai paidan jne.
- Pidä rajat selkeinä. Esim. kiukutella saa, mutta toisia eikä itseä saa vahingoittaa.
- Selkeät rutiinit aamu- ja iltatoimissa. Kun olette kotona, järjestä aikaa lapselle. Juttelette mukavista asioista, kuuntele, mikä lastasi kiinnostaa, tehkää yhdessä lapsen mielestä mukavia juttuja.
- Järjestä itsellesi omaa aikaa edes kerran viikossa, jolloin teet jotain ihan muuta kuin olet uhmaikäisen seurassa. Sitten taas jaksat paremmin uhmaa.
Mitenhän sen asenteen saisi muutettua kun tuntuu että on kurkkua myöten täynnä huutoa?
Niin alas en ole vielä vajonnut että huutaisin lapselleni takaisin, no ehkä muutaman kerran on pinna palanut ja vähän tullut korotettua ääntä.
Laske pinnan palaessa kymmeneen, ettet muutu itse tahtoikäiseksi.
Anna lapsen välillä raivota ja selvittele tilannetta vasta vähän myöhemmin.
Oma huone on hyvä rauhoittumispaikka, mutta sänkyä ei kannata siihen käyttää. Se on nukkumista varten.
Pidä kiinni asettamistasi selkeistä ja tiukoista säännöistä, jotka ovat jokaisessa vastaantulevassa tilanteessa johdonmukaiset. Samat säännöt toimivat koko ajan, vaikka olet kuinka uupunut.
Älä anna kiukkukohtauksissa periksi, sillä muuten lapsi kokeilee kiellettyä seuraavallakin kerralla.
Toista sääntöjä kerta toisensa jälkeen. Jopa 1500 toiston tekeminen on kaikille uuvuttavaa.
Fyysisten rangaistusten käyttäminen ei ole koskaan oikein. Mikään lapsen teko ei oikeuta niihin. Fyysinen koskemattomuus on jokaisen perusoikeus.
Kun lapsi ei vielä osaa hävitä kovin hyvin, kaikenlainen kilpailu kannattaa minimoida.
Keskustele lapsen kanssa siitä, ettei aina voi eikä tarvitse voittaa.
Muista, että lapsen keinot ilmaista itseään ovat rajalliset. Jos lapsi ei saa riittävästi huomiota hyvällä, kiellettyä tekemällä hän tietää saavansa huomion itseensä.
Anna lapselle mahdollisuuksia leikkiä usein ikäistensä kanssa. Se ehkäisee ainakin jonkin verran ”turhia” kiukkukohtauksia.
Viestitä, etteivät äiti ja isä hyväksy huonoa käytöstä. Pihalta lähteminen, tai jonkin kivan kielto joksikin aikaa voivat auttaa.
Kiittävä palaute auttaa lasta olemaan kuuliaisempi. Kiitä, kun asiat sujuvat hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Ja luottamalla siihen kuluneeseen lauseeseen, että " kyllä se vielä helpottaa" ...
T: 2v7kk uhmaikäisen väsynyt, mutta onnellinen äiti ;)