Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miten voikin olla näin vaikeeta

Vierailija
30.01.2006 |

Olen ollut mieheni kanssa naimisissa nyt 4,5v, sitä ennen asuttu yhdessä 4 vuotta. Meillä 1,5v lapsi ja toinen tulossa.



Ollaan asuttu asumuserossa syksystä. Miehellä todettu masennus (mitä kyllä epäilin jo aikoja sitten, mutta hoitoon hakeutui vasta kesällä ja nyt oikeestaan aloitti vasta hoidon).



Melkein tähän asti toivoin että mies palaisi takaisin kotiin, tosin ehtona oli että lupaa myös osallistua enemmän perhe-elämään.



Mutta nyt viimeaikoina olen alkanut haaveilla oikeasta erosta. Olisi kiva oikeestaan olla " sinkku" . Mies taas on nyt ihan viimeaikoina muuttaa käytöstään. Ainoa vaan että nyt tuntuu etten halua miestä enää takasin, nyt kun käytöksessäkään ei ole mitään vikaa.



Surettaa miehen puolesta mutta haluaisin kokeilla yksin elämistä ja vieraita miehiä (sitten kun voin vauvan jättää, tällä mahalla tuskin olen se illan tavoitelluin).



Mitä ihmettä pitäisi tehdä?



Mitä ihmet

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
30.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

siinäpä lapsiaan ja perhettään ajatteleva äiti. " Haluaisin kokeilla vieraita miehiä" ... Huhhuh! Näköjään todella joillakin hormonit ihan oikeasti sekoittaa pään, jollei ole jo synnynnäistä!

Vierailija
2/4 |
30.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä minä sen tajuan, että kun seksuaalielämä on olematonta ja ulkonäkö muistuttaa ryhävalasta, niin sitä LEIKITTELEE kaikenlaisilla fantasioilla.



Mutta ota nyt ihminen järki käteen ja mieti, mitä oikein haluat elämältäsi! Ettei mene sitten loppuikä sen valitteluun, että mites tässä nyt näin kävi, että jäin kahden lapsen yh-äidiksi...



Mitä luulet voittavasi sillä, että karkotat lastesi isän ja alat hurvitella? Luuletko oikeasti edes sitä jaksavasi pian synnytyksen jälkeen, kun sinulla on kaksi pientä lasta hoidettavana?



Ja mitä luulet lastesi isän ajattelevan? TUSKIN jää seuraamaan sivusta.



Ja ne mahdolliset uudet miehet kyllä ottavat irtopanon, kun sellaista tyrkytetään, mutta oikean elämänkumppanin löytäminen kahden pienen lapsen yksinhuoltajana on todella vaikeaa.



Joten mieti, mihin elämässäsi tähtäät: hetkelliseen irtokivaan vai pysyvämpään parisuhteeseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
30.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä tulkitsen nuo tuntemuksesi myös niin, että tunnet olosi epävarmaksi miehesi paranemisen suhteen. Sitä et voi etukäteen tietysti tietääkään, paraneeko hän masennuksestaan ja onnistuuko teidän parisuhteenne kohentaminen.



Mutta varmaa on, että sen uudelleenrakentaminen käy aina vain vaikeammaksi, jos annat miehellesi kenkää. Eli sinuna kohentaisin huonoa itsetuntoa ja epävarmuutta jollakin muulla tapaa.



-5-

Vierailija
4/4 |
30.01.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai haluatko vain siksi hänet takaisin että olisi joku apu kotihommissa?

Miten olet tullut raskaaksi jos olette syksystä asti olleet asumuserossa?

Kuinka pitkällä olet?



Tee niinkuin sydän sanoo. Jos et ole varma onko miehesi sinulle se oikea, kenen kanssa haluat loppuelämäsi viettää, niin älä ainakaan nyt heti ota häntä takaisin.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kuusi yhdeksän