Ohhoh, viikonloppu hupsahti niin ettei huomannutkaan

...vaikka kyllähän se yleensäkin suht nopeasti kuluu.



Tiitiäisen hyvät uutiset huomasin ensimmäisenä, onnea paljon!! Kun nyt siirryt tuonne plussapuolelle, niin vedäthän meitä muitakin mukaan ;-)



Voi sua Suvis, kurja kuulla matalapaineistasi. On kuitenkin luonnollista, että jossain vaiheessa se suruvaihe tulee. Että sikäli ei kyyneleet tule silmiin " ihan ilman syytä" . Taidat kyllä tietää jo valmiiksi, että tulee parempia ja kurjempia kausia ja molemmat on mentävä läpi :-´( En osaa oikein mitään rohkaisevaa sanoa, mutta jos yhtään lohduttaa, niin meitä on täällä monta, jotka sinua lämmöllä ajattelevat!



Mitäs sitä nyt muilla olikaan... muistuttakaa mua palstasiskot ja päivittäkää tilannettanne!



Oman navan kanssa taas ällistelyä. Kp 17 ja terot piti aloittaa kp 15, melkeen unohdin! Enpä olis uskonut... tämä ehkä siksi, että tässä on muutakin murehtimista taas vaihteeksi. Muutaman viime pupuilukerran yhteydessä on tullut verta, ihan kirkasta ja ekalla kerralla aika paljonkin. Mies oikein pelästyi, koko heppi veressä... kipeää ei ottanut, paitsi kaksi päivää sen jälkeen jomottaa???? En oo ikinä kuullut tuollaisesta ja pelottaa ihan hirvittävästi. Positiivinen mieleni on jo vakuuttunut, että mulla on suunnilleen kohdunkaulasyöpä tai vastaava ja mitään ei oo tehtävissä ja kuolen puolen vuoden sisällä... että näin reippaana maanantaihin.