tulipa paha mieli miehen ilkeistä kommenteista;
sori, tyhmää valittaa tälläisestä aiheesta tänne ja kait olen sitten liian herkkä, kun pahoitin mieleni todella pahasti seuraavasta;
Halusin laittaa paikalliseen lehteen vauvan kasteessa saaman nimi-ilmoituksen. En kysynyt mieheltäni, mitä mieltä hän on, koska eskoisen ilmoituksestakaan hän ei juuri kommentoinut; tyyliin ihan sama.
Ajattelin, että se olisi kiva yllätys, vaan toisin kävi.
Hän otti siitä hirveät " pultit" , että mitä menen laittamaan tuollaisia ilmoituksia.... plaa plaa plaa. Ja sata muuta tyhmää kommenttia, että olisi niitä muitakin rahareikiä ym ym. Olenkin koko aamun itkeä pillittänyt. Kiitos, että jaksoit lukea tämän vuodatuksen. Oli pakko purkautua tänne. Ukko lähti hiihtemään eskoisenkanssa ja minä pillittämään kotiin.
Kommentit (10)
Onhan se ainutkertainen tapahtuma. Kallista tietty, mutta mun mielestä rahan arvoista. Me on aina laitettu: kihlat, häät, ristiäiset eli suht harvoinhan tuo tilaisuus on, ja hinnan voi jaksottaa usealle vuodelle. Ota ilmo irti vaan ja liimaa lapsen muistokirjaan.
Olen myös sitä mieltä että miehesi ylireagoi asiaan. Jokaisessa lapsiperheessä on menoja (paljon) ja rahaa kuluu tärkeisiin asioihin. Mutta tuo ilmoitus on tärkeä, ainutkertainen-minusta ainakin!
Jospa miehesi suuttui enemmän siitä ettei tiennyt etukäteen, ollut mukana päättämässä ym. Miehet on sellaisia että heillä on tarve olla perheenpää, ainakin monet.
Älä hyväksy tuota käytöstä. Puhukaa illalla asiasta. Myönnä sinä vaikka että olisi pitänyt ensin puhua asiasta miehesi kanssa mutta tahdoit yllättää. Ja odota anteeksipyyntöä sillä sen sinä ansaitset!
Yritettiin keskustella asiasta ja ilmoituksen ulkonäöstä ennen lehteen ilmoittamista. Mieheni ei ollut kiinnostunut ja piti sitä turhana. Itse sen sinne halusin, niinpä laitoin ja hän näki sen sitten lehdessä. En onneksi saanut hirveää haukkumavyöryä päälleni muuta kuin kommentin: " Itsepähän maksat! Kylläpäs ne osaakin rahastaa!" Niin olin alunperin ajatellukin, ei ole tapana laittaa miehen laskuun yleensäkkään mitään kysymättä.
No, sitten aloin puhua ristiäisten kiitos-korteista.. Miestäni ei voinut taaskaan vähempää kiinnostaa ja ne sitten vasta turhia hänen mielestään ovatkin. Itsekkin luovuin ajatuksesta, koska hän sai mieleni latistumaan... Harmittaa vieläkin etten tehnyt niitä.
Miksi miehet saavat ihan kummallisia " kohtauksia" joihinkin vauvaan liittyvistä asioista? Meillä puuhataan nyt uuden turvaistuimen ostoa ja mieheni etsiskelee niitä sieltä halvimmasta päästä. Taitaa jäädä sekin minun hankittavakseni ettei tarvitse turvallisuudesta tinkiä ja ettei tule meidän lapselle mitään p...kaa. Markalla saa markan tavaraa!
Itse ajattelen juuri päinvastoin kuin mieheni ja olen valmis pistämään viimeisenkin sentin pojan tarvikkeisiin ja olematta itse ilman jotakin, jos ei ole varaa. Sellaista ei ole sattunut sillä olen jäänyt ätiyslomalle hyväpalkkaisesta työstä ja haluan etttä poikani saa vain parasta.
Toinen juttu: aina kun olen saanut pojan unille, niin minulle on ainakin ihan luonnollista että puhutaan vähän hiljaisemmalla äänellä eikä kolistella mitään ylimääräisiä. Voi että minua raivostuttaa kun mieheni ei voi edes yrittää olla hiljempaa! Hän puhuu ihan normaalilla äänellä ja joskus tuntuu että hän oikein tahallaan kolistelee. Tiedän ettei poika herää, mutta jonkinlainen kunnioitus uutta perheenjäsentä kohtaan täytyisi olla. Onko se jotenkin häneltä pois jos vähän yrittää? Vai mitä se on , mustasukkaisuuttako?
Loppu meni vähän asian vierestä, mutta kun kerran aletaan avautua niin avaudutaan sitten kunnolla ;D.
ja taitaa olla naisetkin kun niitä siedetään...
Meillä ei ollut nimiäisiäkään kun mies ilmoitti, ettei hän sellaisiin tule eikä hänen vanhempiakaan kutsuta. Tuntuu yhä vauvan puolesta pahalta koska vauvanhan juhlat ne olisivat olleet eikä hänen. En sitten järjestänyt vaikka oma sukuni kyllä olisi saapunut, olisi tuntunut vaan niin todella pahalta kun vauvan isä ei olisi tullut lapsensa juhliin. Näytä siinä sitten kuviakin moisesta tilaisuudesta ja kerro, että eipä isäsi siellä ollut kun ei halunnut. Itkettää vieläkin...
Siinä asiassa myönnyin.
Nimiäiset sain " tapella" , että pidettiin. Mies oli sitä mieltä, että ne on pönötysjuhlat, joissa on kaikilla hankala olla, kun on niin paljon eronneita isovanhempia. Jälkikäteen kyllä vieraat kiittelivät ja tykkäsi loppujen lopuksi itsekin, että oli ihan kivat juhlat (osallistui järjestelyihin).
Se on miehille suurin huoli tuo, miten pärjätään taloudellisesti. Ja hyvä niille on välillä osoittaa arvostusta ihan sanoen ja kiittäen huolenpidosta. Toisaalta välillä voi kysyä, että paljonko on esim. " mäyräkoiriin" sijoitettu noin vertailumielessä ;).
Laita tänne, jos sattuisit täällä vielä pyörähtämään kommentin tuosta äänenkäytön tasosta vauvan unien aikana. Tiedän sen sata perhettä, joissa esikoisen päikkäreiden aikana joudutaan laittamaan puhelimetkin äänettömälle, kun lapsi on totutettu hiljaisuuteen! Miehesi tekee siinä mielestäni täysin oikein, ettei hissuttele unien aikana. On varsinainen karhunpalvelus arkielämälle, jos kaikkien pitää olla kuin huopatossutehtaalla lapsen nukkuessa. Anna miehesi käyttää ihan tavallista elämän ääntä, vaikka ymmärrän myötätuntosi nukkuvaa kohtaan.
Alkuperäiseen keskusteluun kommentoin, että ap:n mies todellakin vähän tökerö, varsinkin jos esikoiselta laitettiin lehteen samanlainen ilmoitus. Olisi sitten parinkymmenen vuoden päästä selittämistä lapselle, joka kyselee, missä minun ilmoitukseni on, kun sisarukselta säästettiin tuollainen. Tasapuolista kohtelua kaikille! Mutta väsyneenä ja taskut kolikoista tyhjinä sitä päästelee suustaan sammakoita. Itse kukin.
Mä olen ajatellut sen niin, että kyllä voi olla vähän hiljempaa, kun lapsi on nukkumassa, puheen volyymi hieman alemmas, samoin kolistelut minimiin. Eihän kukaan mölyä tahallaan silloinkaan, kun joku aikuinen on päiväunilla tai mennyt aikaisemmin yöpuulle, vai kuinka. Kyllä meillä esim. pyykkikone ja astianpesukone pyörivät ja radio on päällä, kun lapsi on päiväunilla, mutta puhelimen laitan hiljaiselle ja pahimmat kolistelut jätän tekemättä.
- Se on totta, että kaipa mieheni sitten " loukkaantui" kun häneltä ei kysytty asiasta. Vaikka olisin kysynyt asiasta, hän olisi sen kuitenkin tyrmännyt, joten ... keskusteltiin asiasta ja sovittiin pusujen kera, ja mies kyllä sitten myönsi, että ihan hyvä ilmoitus ja minä, että sen piti olla yllätys.
- Voi mulla on paha mieli niiidn puolesta, ketkä ette ole pitäneet nimiäisjuhlia. Joskus täytyy tehdä vaan niin kuin itse haluaa. Mutta onko niissä nimiäisjuhlissa mitään aikarajaa. voihan ne pitää vähän myöhemminkin ?
- kovalla äänellä puhumisesta; meillä kanssa mies on tosi kovaääninen. Tuntuu, että kun tulee töistä, että melkeinpä huutaa. Mä olen itse sellainen, että kun olen väsynyt en millään kestäisi kovaa ääntä ja melua, ja päivittäin joudun sanomaan miehelleni, että laittaisi esim tellkarin pienemmälle. Tämä on ihan mun takia. Onneksi ukko osti kuulokkeet telkkarin katselua varten, joten saa huudattaa urheiluohjelmia ihan niin kovalla kuin haluaa, hih.
- Kun meillä on vauva nukkuu, niin kyllä hän herää useinkin kun esikoinen huutaa ja kiekuu, vaan eipä sille mitään mahda. Yritän kyllä hillitä hänen kovaäänistä meluamista, jos se on tahallista, muuten en, koska pitäähän hänen olla ja saada leikkiä normaalisti.
kyllä mä sanon että miehesi oli tosi ilkeä!!!!!!!!Ilmoituksen laittaminen on tosiaan ainutkertanen jutttu ja koko rahan arvonen.Musta toi oli outo reaktio mieheltäsi ja toivottavasti pyytää anteeksi!!!!!!!
mieheltäsi. Minusta tuommoiseen pitää ottaa tiukka linja ja sanoa, että minulle et noin rumasti puhu! Voit myös sanoa, että sinusta ilmoitus ei ollut kallis siihen nähden että tilanne on ainutkertainen. Ilmoituksenhan voi leikata talteen ja laittaa vauvan muistokirjaan, ehkäpä hänestä on hauska katsoa sitä 20 vuoden kuluttua! Tosi kurjia tuollaiset tilanteet, kun mukavasta jutusta tuleekin paha mieli, toivottavasti miehesi palaa ulkoilemasta anteeksipyyntöjen kera.