Paavo Väyrysen kolumni vaalista

Millon tää vaali hössötys oikein loppuu...Ite en o äänestänyt ketään,enkä äänestä.

http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=60



On todella harmi, ettei keskustalainen ehdokas päässyt toiselle kierrokselle. Toisaalta olen sitäkin iloisempi, että saamme pitää Matti Vanhasen pääministerinä. Hän on Suomen kansalle paras johtaja.

Olisi hyvä, jos saisimme Paavo Väyrysen takaisin politiikkaan. Hän uhrasi itsensä viime vuosikymmenellä estääkseen demarien Koivisto-johtoiset keplottelut.





" 13.01.2006

Historian tulkintoja ja tulevaisuuden suuntia



julkaistu Suomenmaassa ja Lallissa





Presidentinvaalien yhteydessä tarjoutuu oivallinen mahdollisuus keskustella sekä lähihistoriamme tapahtumista että kansakuntamme tulevaisuudesta. Loppusuoralla olevat kampanjat ovat kuitenkin keskittyneet päivänpolitiikan kysymyksiin.



Sekä historiasta että tulevaisuudesta on vaikea keskustella.



Tulevaisuutta koskevien keskustelujen esteenä näyttää olevan poliittisen toiminnan perusluonteen muuttuminen.



Tulevaisuuskeskusteluissa tulisi paneutua yhtäältä elämän ja politiikan arvoihin, ja käsitellä toisaalta näihin arvoihin perustuvia tavoitteita. Tällaisia puheenvuoroja ei ole juurikaan kuultu ennen muuta sen vuoksi, että yhteisten asioittemme hoitamisessa ei ole nykyään kovin paljon päämäärätietoisuutta ja johtajuutta. Politiikka on pikemminkin olosuhteisiin sopeutumista ja yleisen mielipiteen myötäilemistä.



Näistäkään lähtökohdista käsin tulevaisuudesta ei ole helppo keskustella. On yhä vaikeampi ennustaa, kuinka olosuhteet ovat muuttumassa. Vielä hankalampaa on ottaa kantaa siihen, millaisia sopeutumisratkaisuja tulevina vuosina olisi toteutettava.



Lähihistorian käsittelyä vaikeuttaa puolestaan se, että Suomessa on viime vuosina ollut vaihtelevia hallituskoalitioita, joten ehdokkaat ja heidän tukenaan olevat puolueet ovat olleet vuorollaan hallitusvastuussa. Politiikan suunta ei ole toisaalta hallituspohjan vaihduttua merkittävästi muuttunut. Lähihistoriasta väiteltäessä syntyy siten helposti uskottavuusongelmia.



Yksi esimerkki tästä on Sauli Niinistön yritys virittää keskustelua turvallisuuspolitiikasta. Jossakin puheenvuorossaan hän on arvostellut sitä, että Suomi on mennyt mukaan EU:n taistelujoukkoihin, mutta ei ole saanut tämän vastapainoksi turvatakuita. Oikein arvosteltu, mutta Niinistö on ollut itse tätä päätöstä tekemässä.



Hieman vanhemmasta historiasta löytyy aitoa vastakkainasettelua, johon vaaliväittelyissäkin voidaan nojautua. Tässäkin keskustelussa voi kuitenkin trampata pahasti klaveeriin. Näin kävi Bjarne Kallikselle TV 1:n haastattelussa.



Kallis kiitteli Mauno Koivistoa vuoden 1987 hallitusratkaisusta, jossa Koivisto hänen mielestään turvasi eduskunnan enemmistön tahdon toteutumisen kaatamalla salaisen hallitussopimuksen. Toisaalta Kallis syytti vuosina 1991-1995 toiminutta Esko Ahon johtamaa sinivihreää hallitusta tuon ajan konkursseista ja suurtyöttömyydestä.



Keväällä 1987 Mauno Koivisto rikkoi räikeästi parlamentarismin pelisääntöjä, kun hän esti eduskunnan keskustaoikeistolaista enemmistöä muodostamasta haluamaansa hallitusta. Kokoomus runnottiin sinipunaan. Tällä tavoin toteutettiin Harri Holkerin ja SDP:n johdon välinen salainen hallitussuunnitelma.



Holkerin hallitus puolestaan romutti Suomen kansantalouden vahvan markan politiikalla, jota valtiosääntömme periaatteiden vastaisesti johti taustalta Mauno Koivisto. Ahon hallitus joutui korjaamaan Holkerin hallituksen talouspolitiikan tuhoisia seurauksia. Tässä sen toimintaa vaikeutti Koiviston manuaalinen ohjaus, jolla vahvan markan politiikkaa jatkettiin vielä noin puolentoista vuoden ajan.



Kalliksen tulkinta 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun tapahtumista ei siis perustu tosiasioihin eikä se muutoinkaan kestä lähempää tarkastelua. Lisäksi Kallis unohtaa oman puolueensa ja sen puheenjohtajien aseman ja roolin noissa tapahtumissa.



Kristillinen liitto olisi ollut mukana sinivihreässä hallituksessa, ja puheenjohtaja Esko Almgren oli mukana siihen tähdänneissä neuvotteluissa. SKL oli toisaalta mukana Ahon hallituksessa, ja puheenjohtaja Toimi Kankaanniemi kantoi ministerinä vastuuta sen toiminnasta.



Nyt vaalikeskustelut on käyty. Vaalista tulee äärimmäisen tiukka. Äänestäjillä on todellisen vaikuttamisen mahdollisuus. Demokratian ritarit ratkaisevat, käydäänkö vaalissa toinen kierros ja keiden kesken. Viime päivien uutiset viittaavat siihen, että toiselle kierrokselle mennään ja että Matti Vanhasella on kaikki mahdollisuudet olla siinä mukana.



Jos toinen kierros käydään, keskustelujen luonne muuttuu. Siinä vaiheessa on mahdollisuus päästä sekä lähihistorian syvempiin tulkintoihin että todelliseen tulevaisuuskeskusteluun."

http://www.vayrynen.com/kolumnit/kolumni.php?id=56

" 20.11.2005

Hyvän elämän edellytykset



Euroopan parlamentin jäsen Paavo Väyrynen Nivalassa





Filosofit kiteyttävät usein omaksi tehtäväkseen kahden kysymyksen pohtimisen: millainen on hyvä elämä ja millainen on hyvä yhteiskunta.



Vielä sata vuotta sitten nämä kysymykset olivat tasavertaisesti esillä.



Tuolloin yhteiskunnan päätöksillä oli vain vähäinen vaikutus ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tuolloin yhteiskunnallisen toiminnan painopiste oli siinä, kuinka itse kukin saattoi omalla toiminnallaan parantaa sekä omaa että läheistensä elämää. Niinpä myös puolueiden piirissä harjoitettiin itsekasvatusta ja kehitettiin yhteisöllistä toimintaa. Samasta maaperästä versoivat mm. ammatilliset järjestöt, osuuskunnat sekä lukuisat nuoriso- ja raittiusseurat. Ihmiset kehittivät itseään opintokerhoissa ja osallistumalla muihin elämää rikastuttaviin harrastuksiin.



Hyvää elämää tavoiteltiin käytännön toiminnan kautta samaan aikaan kun toimittiin paremman yhteiskunnan rakentamiseksi ¿ kukin omien ihanteittensa pohjalta.



Viime vuosikymmeninä pääpaino on ollut yhteiskunnallisessa: on keskusteltu erilaisten yhteiskuntajärjestelmien paremmuudesta, ja niiden välillä on käyty melkoista taisteluakin. Olemme luoneet yhteiskunnan, joka puuttuu yksityiskohtaisesti ihmisten arkielämään. Hyvän elämän etsiminen on jäänyt sivummalle.



Nyt tilanne saattaa olla muuttumassa. Viime vuosina kehitys on vienyt siihen suuntaan, että yhteiskunnallisen päätöksenteon merkitys on jälleen vähenemässä. On tullut tilaa ja kasvava tarve ihmisten omaehtoiselle toiminnalle hyvinvointinsa parantamiseksi. Tästä syystä meidän on viriteltävä jälleen keskustelua hyvän elämän edellytyksistä ¿ siis keskustelua elämän ja yhteiskunnan arvoista.



Jos kysymme ihmisiltä, millaista elämää he pitävät hyvänä, saamme vastauksia, jotka osoittavat useiden arkielämän olevan monessa suhteessa kaukana tästä ihanteesta.



Varmaankin useimpien ihmisten mielestä hyvään elämään kuuluu turvattu lapsuus rakastavien vanhempien huomassa, virikkeellinen koulu- ja opiskeluympäristö, kestävä avioliitto ja hyvä perhe useampine lapsineen, turvallinen työpaikka ja mielekäs työ sekä turvattu vanhuus mieluimmin kotioloissa ja läheisessä vuorovaikutuksessa omien lasten ja lastenlasten kanssa.



Ihmiset ovat toki sopeutuvaisia ja pyrkivät näkemään asiat parhain päin. Useimmat eivät yleensä valita elinoloistaan. Ristiriita ihanteen ja todellisuuden välillä on silti ilmeinen. Se johtuu ennen muuta kahdesta syystä.



Yhtäältä ihmiset tekevät joskus henkilökohtaisia valintoja, jotka saattavat johtaa onnettomiin seurauksiin heidän omassa elämässään ja/tai heidän läheistensä elämässä.



Tämä ongelma voidaan nähdä laajemminkin sen valossa mitä Georg Henrik von Wright kirjoitti teoksessaan ¿Tiede ja ihmisjärki¿: me ihmiset haluamme paljon sellaista mitä emme tarvitse ja toisaalta tarvitsemme paljon sellaista mitä emme halua.



Tässä voi olla kysymys esimerkiksi aineellisten arvojen liiallisesta korostumisesta ihmisten arkielämässä, yksityiselämän uhraamisesta ammatillisen urakehityksen alttarille tai epäterveellisten elämäntapojen omaksumisena.



Toinen olennainen syy ihanteiden ja todellisuuden väliseen ristiriitaan on yhteiskunnan luomissa olosuhteissa. Myös yhteiskunnallinen päätöksenteko on irtautunut kestävistä arvoista ja ihanteista. Tarvitaan siis edelleen keskustelua myös siitä, millainen on hyvä yhteiskunta.



Nuorisoseuraliikkeessä tämä kahtiajako yksityiseen ja yhteiskunnalliseen on kiteytynyt yhteiseen tehtäväämme: hyvien ihmisten ja kelpo kansalaisten kasvattamiseen. Nuorisoseuraliikkeessä tarjoamme ihmisille mahdollisuuden omaehtoiseen henkiseen kasvuun. Toisaalta hyvä nuorisoseuralainen on myös yhteiskunnallisesti valistunut, ja hän osallistuu yhteisten asioiden hoitamiseen. Kysymykset hyvästä elämästä ja hyvästä yhteiskunnasta ovat olleet aina meille tärkeitä."