Sinä, ONNELLINEN ja elämään tyytyväinen! Mitkä asiat ovat vaikuttaneet siihen, että olet onnellinen?

Mutta se mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Se ei enää muuksi muutu. Vaikeudet opettaa, vaikka ne olisivat miten pahoja asioita tahansa. Ihmisellä on oikeus surra, masentuakin, mutta elämä kuitenkin jatkuu ja kun elämän syrjään pääsee kiinni, voi yrittää olla onnellinen sen hetkisistä asioista. Ei kovienkaan kolhujen kokemisen tarvitse merkitä loppuelämän mittaista katkeruutta tai onnettomuutta. Onnellisuus syntyy niistä eväistä mitä kullakin milloinkin on.



Oman " filosofiani" ja elämänkokemuksieni mukaan elämä on vaikeuksista selviämistä, ja kun niistä vaikeuksista sitten selviää, niin siinä on syytä onnellisuuteen.

Ei siihen oikotietä ole,ne tragediat on kohdattava. Itkettävä, vihattava, surettava- ne on käytävä läpi. Sitten tulee se hetki jolloin voit todeta että olet valmis antamaan anteeksi ja unohtamaan. Se ihme mikä tässä tapahtuu on se että huomaat vihdoin pystyväsi hengittämään, olet vapaa keksittymään nykyhetkeen ja nauttimaan siitä. Sinulle jää tilaa ja energiaa rakentamaan elämääsi sellaiseksi kuin haluat!



Nimenomaan omat tragediani ovat kannustaneet minua kohtaamaan itseni, oppimaan elämästä ja etsimään jotakin merkityksellisempää.



Kirjaston hyllyt notkuvat hyviä kirjoja tästä aiheesta- sinne siis! Itse aloitin aikoinaan lukemalla Wayne W. Dyerin kirjoja.



Muista ettet anna pelkojesi lannistaa matkallasi vaan ole niitä rohkeampi!

Mutta oleellisimmat minun onneni syyt ovat tuolla lastenhuoneessa lukemassa Myyrä-kirjaa eli 2 lastani isänsä, ihanan mieheni, sylissä.

Ja tämä oma koti sekä niin rakas ja tärkeä pikkusiskoni ja pari muuta suvun jäsentä.

Elämässä ollut paljon myös surua ja pahaa mutta ne asiat täytyy käydä lävitse, surra kun on surtavaa, itkeä itkut ja nauraa kun naurattaa. Nauttia elämän pienistä asioista kuten saunomisesta ihan vain yhden esimerkin sanoakseni. Tehdä itselle ja muille hyvää oloa elein, teoin ja sanoin.

Yrittää ajatella positiivisesti kurjimmallakin hetkellä, niinkuin sanotaan niin synkimmälläkin pilvellä on se kultareunuksensa.

Sen huomaaminen ja hyväksyminen on vain joskus kovin vaikeaa.

...olen saanut hyvän miehenkanssa lapsen ja meillä on kiva koti ja töitä kummallakin =) sekä ystäviä!

Vanhempien riitaisa avioero, isän kaappijuoppous, koulukiusaaminen, abortti, pari inhottavaa suhdetta, kroonisesta limakalvojen haavautumisesta johtuva frigidiys, köyhyys... En ole joutunut läheisiäni hautaan saattamaan, mutta inhimillisiä ongelmia on ollut ihan riittävästi mielestäni. En tarkoittanutkaan, että olisin konkreettisesti unohtanut mitään, vaan nuo tapahtumat ovat mulle nykyään niin merkityksettömiä, että ei niitä kannata miettiä. Ne asiat taas, jotka ovat edelleen " päällä" , noh, niiden kanssa vaan pitää oppia elämään. :/

Vierailija:

" Onnellisuus on todellakin pitkälti asenteesta kiinni.

Jos joku kysyisi multa, onko mulle ikinä tapahtunut mitään ikävää, vastaisin ensin, että ei, ja vasta mietittyäni tulisi mieleen asioita, jotka olisivat voineet viedä jonkun toisen masennuksen syövereihin. Elän niin, että menneet on menneitä, niitä surraan silloin, kun on sen aika, ja sitten jatketaan elämää"

Ihan ensimmäiseksi tuli kyllä mieleen, että sinulle ei sitten varmaankaan ole tapahunut mitään todella ikävää, jos noin vastaat. Vai onko tosiaan olemassa ihmisiä, jotka osaavat melkeinpä kokonaan menneet vaikeutensa unohtaa? No, tietenkin riippuu vaikeuksien laadustakin.

t.ap

Paljon siihen varmaan on syitä mutta suurin syy on että en jaksa tälläistä parisuhdetta...

Enkä kylläkään tiedä mikä siinä nyt oikeesti mättää, sekö että olen nuorena perustanut perheen ja mennyt naimisiin? vai se että rakkaus miestä kohtaan on vähentynyt, ja paljon.

Vai kaipuu " nuoruuteen" minulta on jäänyt menot menemättä ja tätä olen tässä vuosien aikana pelännyt että koska se sitten iskee...

Olen todella onneton ja miettinyt eroa, mutta muuttaako se sitten mitään se ero. Muuttaa se sen että olis jokatoienne vkonloppu vapaata edes silloin saisi hengähtää kun tällä hetkellä tilanne se että minä hoidan meillä KAIKEN, mies käy töissä kuin myös minä... sellaista en kauaa enää jaksa... ja kyllä olen puhunut miehen kanssa asiasta ja hän on luvannut parantaa tapojaan.

Mutta toivoisin myös että minun ei tarvitsisi olla mieheni " äiti" tuntuu siltä tosiaan kun kaikki sen asiat yleensä hoidan...

Mutta onko tämä oikea syy erota?

Toisaalta kyse on MUN elämästä pitääkö mun olla onneton loppu ikäni vai lähdenkö jossain vaiheessa ja olen ehkä onnellinen ja vapaa???

Tää on niin vaikeeta tehdä päätöksiä...



=(

Mikset ole vapaa suhteessasi?

Tuskin miehesi sinua sinne kotiin kuitenkaan sitoo.

Paras tapa millä miehesi voisi oppia vastuunottoa on se että annat sille tilaa- vetäydyt itse.



Mikset aloittaisi uuden harrastuksen? Mikset lähtisi kylpylälomalle? Tapaisi ystäviäsi? Menisit ystävien kanssa keilailemaan,syömään? Nauti omastakin elämästäsi. Tee asioita joista nautit. Asetat liian isot paineet perheellesi jos odotat että he ottaisivat vastuun onnellisuudestasi. Sinun on tehtävä se itse.

Vierailija:

Mikset ole vapaa suhteessasi?

Tuskin miehesi sinua sinne kotiin kuitenkaan sitoo.

Paras tapa millä miehesi voisi oppia vastuunottoa on se että annat sille tilaa- vetäydyt itse.

Mikset aloittaisi uuden harrastuksen? Mikset lähtisi kylpylälomalle? Tapaisi ystäviäsi? Menisit ystävien kanssa keilailemaan,syömään? Nauti omastakin elämästäsi. Tee asioita joista nautit. Asetat liian isot paineet perheellesi jos odotat että he ottaisivat vastuun onnellisuudestasi. Sinun on tehtävä se itse.

Eipä sitä minnekkään kauheesti uskalla lähteä jos saa koko ajan pelätä kuinka kiukkunen mies odottaa kotona... =(

mutta kuule ihan turha toivoo että kaverin kanssa mihinkään kylpylään pääsisin... tai mihinkään elokuvia pidemmäks aikaa...

- miehen kanssa ollaan kuin vastarakastuneita, ei tapella ja kaikki sujuu kuin ajatuksesta. Kotityöt jaetaan sovulla, huumori samaa jne.

- ihana pieni lapsi

- ollaan terveitä

- päästään matkustelemaan

- rahaa on tarpeeksi (jos ikinä), asutaan mukavasti ja ei lasketa pennosia

- töissä molemmat ollaan ns. " uraputkessa"

- vanhemmilla ja ystävillä myös asiat hyvin



Mitkä ovat mahdollistaneet tämän?

- hyvin hoidetut pohjat (tasapainoinen koti molempien taustalla ja hyvät ammatit opiskeltu)

- hyvä kumppanin valinta

- satumainen onni!

ilman tragedioita. Valitettavasti.



Me länsimaalaiset olemme jo niin hyvään tottuneet, että pidämme " huonona onnena" jos tulee jotakin oikeata elämän murhetta.



Ei tarvitse mennä kuin vähän kauemmas huonomman elintason maihin tai muutama vuosikymmen historiaa taaksepäin kun omassakin maassamme niitä tragedioita on riittänyt ihan kaikille.



Ensimmäisenä askeleena on siis tajuta miten turha on sanoa " miksi juuuri minulle käy näin?" ..

Ei kai kukaan ole sellaista väittänytkään?!!

Sen sijaan se on totta että joillekin se elämä " jakaa" aika anteliaalla kädellä niitä vastoinkäymisiä ja joillekin hyvin vähän jos lainkaan.

Siinä on sitten vain luovittava niillä eväillä mitä se elämä on itse kullekin antanut.

Vierailija:

Mitkä ovat onnesi syyt?

Mitkä asiat ovat mahdollistaneet sinulle onnellisen elämän?

Onneni syyt: 1: 12 vuotta sitten löysin uskonnon jonka avulla löysin vastaukset elämän tärkeimpiin kysymyksiin. Silloin lähtivät kuoleman yms. pelko. (Ja vastaukset löytivät niinkin läheltä kuin Raamatusta, piti vain saada joku joka osaa selittää asioita ymmärrettävästi) Sen jälkeen elämässäni on vallinnut perusturvallisuus.

2: Rakas aviomieheni jonka löysin myös uuden uskonnon kautta.

3: 2 ihanaa lasta joita rakastan enemmän kuin mitään maailmassa. (Ja ennenkuin joku ehtii valittamaan järjestyksestä, laitoin ne asiat siinä järjestyksessä kuin ne ovat elämääni tulleet.

4: Huippumahtava ystäväpiiri

Monta hienoa viestiä ,paljon viisaita ajatuksia. Luettuani viestit, ajatukseni alkoivat jiertää toisiaan takkuun. En tiedä mitä sanoa tai mistä päästä aloittaa. Tuntuu, kuin ajatuksissani kiihdyttäisin kahteen sataan ja törmään puuhun joka kerta, ennenkuin ehdin kirjoittaa sanaakaan tähän. Luulen, että minun täytyy vihdoin varata aika terapeutille ja alkaa selvittämään menneisyyteni mörköjä.





7, Sanot, että et ole elämässäsi suuria tragedioita kohdannut. Ilmeisesti olet sen sorttinen ihminen, että et tarvitse suuria vastoinkäymisiä kasvaaksesi viisaaksi. Kuulostat viisaalta ja lämpimältä ihmiseltä.



Olet oikeassa. Olen katkera ja se on ehkä suurin este onnellisuuteni tiellä. Mutta en voi antaa anteeksi.







Sinä, jolla on " liiankin täydellinen paketti" (32?)



Täytyy myöntää, että hiukkasen olen sinulle kateellinen. Sinulla on loistavat puitteet elämään ja kuulostaa, että osaat sitä vieläpä arvostaa :)





ap

asenne on ratkaiseva lähtökohta onnellisuudessa.Haluaisin kuitenkin sanoa,että jos ihminen kärsii masennuksesta joko tietämättään tai tietäen ,asenteella ei ole mitään merkitystä,masennus ei ole sellainen asia johon voisi asenteella vaikuttaa,vaikka moni joka ei ole itse ollut masentunut niin luuleekin.

Minun elämäni onnellistuttajat ovat usko,lapset(11) ja juuri minulle sopiva ihana mies:)ja se asenne!!!

t.ONNELLINEN SUURperheen kotiäiti.

Meillä on taloushuolia, pitkään kestänyttä lapsettomuutta ja urakaan ei oikein suju niinkuin toivoisi, mutta oikeasti olen aina vain perusonnellinen ihminen.

Asiat

saattavat usein ottaa päähän, mutta itse

elämä

tuntuu aina mukavalta ja kauniilta ja mielenkiintoiselta. Mistä nyt sitten johtuukaan...?

Minulla oli ihanan hauska ja onnellinen lapsuus ja vanhemmat, jotka kannustivat seuraamaan omia haaveita ja unelmia. Niin olenkin sitten tehnyt. Nekin valinnat, jotka eivät ehkä jälkikäteen näytä parhailta, olivat silloin omia valintojani, enkä märehdi " kaatuneen maidon" kanssa. Olen aina kai ollut hyvin anteeksiantavainen itselleni. Varmaankin elämä olisi onnettomampaa, jos sitä aina olisi murehtimassa omia virheitään. Minun ei myöskään koskaan tarvitse syytellä muita ihmisiä mistään elämässäni tapahtuneesta, koska olenhan aina itse saanut vapaasti tehdä omat valintani.

Mistähän tämä minun onnellisuuteni nyt sitten oikein koostuu...? Saan todella paljon nautintoa niistä elämän pienistä asioista: kävelystä luonnossa, taideharrastuksesta, musiikin kuuntelusta, kiintoisasta kirjasta, rakastelusta, hyvästä ruoasta jne. Samoin isot asiat jaksavat aina sykähdyttää: luottamus Jumalaan, rakkaus mieheeni, elämän ja maailman ihmeellisyys ja kummallisuus ihanuudessaan ja kipeydessään...

Oikeasti, maailma on niin kaunis, että en voi oikein itse ymmärtää, kuinka kukaan jaksaa murjottaa.

Jos perusasiat on hyvällä mallilla, ei kai onneen taikatemppuja tarvita, vain oivallus ja se oikea asenne :)



Uskaltaisin väittää, että minullakin tuo paljon mainostettu " oikea asenne" on, vaikka en onnellinen elämässäni nyt olekaan. Mutta olen lähtenyt elämään eri asetelmista kuin suurin osa muista lapsista. Asenne ja positiivisuus on auttanut minua pysymään jotenkuten järjissäni, hengissä sekä irti huumeista.



Vaikka olen perusluonteeltani positiivinen ja tulevaisuuteen katsoja, silti selvittämätön menneisyyteni ja ihmiset ympärilläni saavat minut alakuloiseksi ja onnettomaksi.



ap

" Oikeasti, maailma on niin kaunis, että en voi oikein itse ymmärtää, kuinka kukaan jaksaa murjottaa."







Sinä et ole kohdannut tarpeeksi maailman rumuutta, voidaksesi ymmärtää. Minä olen nähnyt ihmisten pahuutta liian paljon, että voisin nähdä maailmaa kauniina.



Mutta jos ajatellaan positiivisesti :), ole onnellinen siitäkin, että sinä et ymmärrä murjottajia. Sinä olet saanut puitteet rakentaa oman onnesi ja olet niin tehnyt. Et ole joutunut näkemään pahuutta, ja se jos joku on onni.(meni aika teatraaliseksi, mutta en osaa sitä fiksumminkaan kirjoittaa...öh.)



ap

2.Vapaa kasvatus

3.Koulutus

4.Sosiaaliset suhteet (myös perhe)

Sinä et ole kohdannut tarpeeksi maailman rumuutta, voidaksesi ymmärtää. Minä olen nähnyt ihmisten pahuutta liian paljon, että voisin nähdä maailmaa kauniina.

Ei kai tämän ketjun tarkoitus ollut, että kaikkien on ensin lueteltava kaikki kokemansa paha ja inhottava, ja sitten vasta saa sanoa mielipiteensä? Ei minun elämäni ole aina ollut helppoa ja ihmiset ympärillä mukavia - minutkin on mm. teininä raiskattu, perheeni uhattu tappaa, olen joutunut petetyksi ja pettynyt ihmisiin; olen asunut suurkaupungissa alueella, jossa murhat olivat lähes jokapäiväisiä - jos tämä nyt jotenkin tekee ajatuksestani oikeutetumman. Ei se, että näen maailman kauniina, tarkoita sitä, että en koskaan olisi nähnyt kolikon toista puolta, taikka kerro pelkästään kokemattomuudesta, vaan myös siitä, että

valitsen

nähdä maailman kauniina.