Jakkaralla synnyttäneet, annatteko vinkkejä? Itsellä kohta edessä...
Olettaen että tilanne sallii jakkaralla synnyttämisen. Kertokaa kaikki, en itse tiedä aiheesta vielä mitään.
Mikä on miehen rooli, mitä hänen tulee tietää/ tehdä?
Kommentit (12)
ja piti kiinni, " halasi" takaapäin. Minä roikuin siinä kaulassa ja ponnistin. Minulla ainakin helpoin, jos nyt niin voi sanoa, tapa. En osannut kohdistaa ponnistusta kontallaan enkä selällään. Jakkaralla kaikki meni putkeen.
Mies tietysti kannusti ja heitti typeriä kommentteja tyyliin " Levitä nyt niitä jalkoja, eihän se vauva mahdu muuten ulos..." . Hoh hoh.
MUTTA alapään kuntoutuminen kyllä kesti paljon paljon kauemmin, oli pitkään paineen tunnetta alapäässä. Johtu ehkä siitä, että supistukset loppui kun istahdin jakkaralle. Siinähän ei saisi olla kuin pelkän ponnistusvaiheen juuri siitä syystä että paine alapäässä on suuri.
t:toisen lapsena siinä synnyttänyt, kolmen lapsen äiti
ps. en suosittele
ympärillä. 4.1 kiloa ja risat, ponnistusvaihe yli puoli tuntia.
Kuopuksen sain synnyttää jakkaralla. Reilu 4,5 kiloa, ponnistusvaihe muutamia minuutteja (alle 10).
Mies siis istuu tuolilla jakkaran takana jalat haralla. Minä nojaan siihen jaljkojen väliin, kädet miehen reisien yli niin että kainalot tukevat reisiin, pää nojaa miehen syliin (supistusten välissä oli valtavan ihanaa levätä siinä miehen sylissä). Sain uskomattomasti voimaa sekä siitä ponnistusasennosta (alaspäin) ja siitä että sain nojata mieheeni.
Lopulta kuitenkin käskivät minut sängylle,kun oli jo voimat niin vähissä. Muistan että välillä piti korjata asentoa ja jakkara tuntui kiikkerältä. Miehestä oli jakkaralla suuri apu, hän kannatteli ja ennenkaikkea tsemppasi aivan valtavasti!
Minuakin kiinnostaisi kokeilla jakkaraa mutta todennäköisesti menen synnyttämään yksin, löytyykö henkilökunnasta sitten joku johon nojata vai pitääkö mun jättää väliin tällaisen takia? :(
Vierailija:
Minuakin kiinnostaisi kokeilla jakkaraa mutta todennäköisesti menen synnyttämään yksin, löytyykö henkilökunnasta sitten joku johon nojata vai pitääkö mun jättää väliin tällaisen takia? :(
Ja siis jos kätilöistä on vapaana paljon niin varmasti joku voi auttaa, mutta jos on kiire niin sitten ei ehdi koko ponnistusvaihetta olemaan tukena.
Oletko tietoinen, että synnytykseen voi ottaa tukihenkilöksi myös jonkun läheisen (hyvä ystävä, sisko, äiti, isä)... Tai sitten voi saada doulan joka on vapaaehtoinen synnytystukihenkilö. Häntä tavataan muutama kerta ennen synnytystä ja hän tuleee mukaan tueksi. Olisi ihan kiva, että se johon nojaa olisi ihminen johon tuntee voivansa luottaa, ettei ihan vaan joku kätilö joka viime hetkellä paukkaa sisään ovesta...
Vierailija:
Minuakin kiinnostaisi kokeilla jakkaraa mutta todennäköisesti menen synnyttämään yksin, löytyykö henkilökunnasta sitten joku johon nojata vai pitääkö mun jättää väliin tällaisen takia? :(
Täällä yksi, joka on ollut synnyttämässä ilman tukihenkilöä. Jakkaralla synnytin, en nojannut mihinkään enkä kehenkään. Hyvin sujui.
Ja voihan se olla että tuo mieskin vaikka pääsee mukaan, katsotaan nyt. Mutta kiva kuulla että yksinkin voi onnistua :) T: 7
Mun mielestä jakkaralla oli helppo synnyttää. Toisella kertaa olisin myös synnyttänyt siinä, mutta kätilö suositteli kontalleen menoa. En tiedä mikä oli syynä, mutta ratkaisu oli hyvä.
Onnea matkaan!
Eka synnytys kesti 17 h, ponnitus 17 min ja eppari leikattiin. Toinen synnytys kesti kaksi tuntia, ponnistus kaksi minuuttia ja oli helppoa! Ei edes nirhaumia. Meno oli niin kovaa, että ehdin pyytämään synnärille tullessani jakkaran ja kätilö just ja just sai tavarat valmiiksi, kun tyttö syntyi. Pelkkiä hyviä kokemuksia. Paitsi mies joskus sanoi minun huutaneen suoraan korvaan ;-)
Toisessakin synnytyksessä olisin halunnut synnyttää jakkaralla, mutta kaikki tapahtui niin nopeasti, että tunsin pyörtyväni jakkaralla ollessa. Niinpä JOUDUIN sänkyyn makuulleni. Kyllä jakkaralta synnyttäessä jäi parempi mieli vaikka kestikin paljon pitempään.
Suosittelen!
-I-