Tietoa psykoosista

äitini sairastui.

aika rankka paikkahan se oli lapselle, varsinkin kun nuorimpien sisarustenkin vuoksi minun oli vain pysyttävä vahvana.

mutta kyllä se siitä ajan ja hoitojen kanssa. tosin ikuiset arvet siitä kokemuksestä jäi sieluun kaikille perheessä, ja potilaalle itsellekin.

voimia.

Mistä ja miten äitisi sai hoitoa? Suostuiko hän itse hoitoon, tajusiko tilansa?



Ap

masennus. Elinikäinen estolääkitys on päällä, söin lääkkeitä myös raskausaikana, enkä saanut imettää. Olen nyt kuitenkin toipunut täysin työkykyiseksi ja kykenen hoitamaan lapseni. Tosin kotiäitiys ahdisti ja hommasin lastensuojelun avustuksella lapselle päiväkotipaikan ja palasin itse pikkuhiljaa työmarkkinoille.



En koskaan alistunut avohoitopotilaaksi ja lopetin MTT käynnit ja sairasloman alle vuosi psykoosista ja palasin työnhakijaksi psykiatrin vastusteluista huolimatta. Sen jälkeen olen opiskellut ammatin hyvin arvosanoin ja työllistynyt.



Eli yksi psykoosi ei ole vielä lopullinen mielisairaustuomio. Ja tiedoksi, tuomitsijoille, että myös ns terveet synnyttäjät voivat sairastua vakavaan lapsivuodepsykoosiin. Minulle ei tullut edes synnytysmasennusta.

sairastaa lievää psykoosia, sekä masennusta. Meidät huostaanotettiin, koska ei kyennyt pitämään huolta, eikä isäkään kyennyt...



En muista millainen hän oli tuolloin, mutta nykyään on edelleen oireita, hän kuvittelee asioita, näkee omalla tavallaan monet jutut...

en tiedä tajuaako äitini oikeasti tilansa, tuskin. Hän kyllä on ihan itse suostunut menemään hoitoon, mutta välillä puhuu siihen sävyyn, että ei hänessä mitään vikaa ole...

joka ei tilaansa näe. Hän on nyt myös hyvin aggressiivinen ja vainoharhainen.



Ap

Jos tilanne on akuutti, voit soittaa hätänumeroon ja kertoa tilanteen sinne. Tarpeen tullen lähettävät paikalle sekä ambulanssin että poliisin virka-avuksi. Jos läheisesi on todella psykoottinen ja vaaraksi itselleen tai muille, hän pääsee psyk. päivystykseen ja toivottavasti sieltä suoraan hoitoon.



Lapsivuodepsykoosi on sitten ihan eri juttu, nyt ei ilmeisesti ole kyse siitä?

ja sitten kun tarpeeksi taloudellisia huolia ja muita paineita kasaantui, kamelin selkä katkesi ja iski psykoosi. 4

ja hoitoa yritän hänelle nyt järjestää. Muut omaiset eivät hänen tilaansa näe - tai halua nähdä.



Ap

ei tajunnut itse tilaansa eikä koskaan ole myöntänyt ongelmaa olevankaan.

oireina oli sulkeutuneisuus, vainoharhaisuus, näki ja kuuli omiansa, naureskeli itsekseen olemattomille asioille jne. fyysisesti kroppa meni myös huonoon kuntoon kun ei tajunnut pitää huolta itsestään.

pakkohoitoon jouduttiin laittamaan pariin otteeseen, onneksi isäni kuitenkin oli järjissään ja hoiti asioita, vaikka kova paikka se änellekin oli.

avohoidossa hän kävi sitten kun sen katsottiin riittävän, mutta muista kuinka hän kiletäytyi ottamasta lääkkeitään kun ei usko koko psykoosiin itse. vieläkin on herkempi suistumaan samaan tilaan ja esim. alkoholi ei sovi sitten pätkääkään kun se tuo se sekopään seltä esiin.





toivon vaan ettei olisi kovin perinnöllistä.

vielä suht normaali ja ihan fiksu, toisissa aivan sekaisin. Ja sellaista patoutunutta valtavaa raivoa tihkuva - tai sitten yltiökiltti. Kaikki heittää laidasta laitaan, käyttäytymisessä ei ole mitään rajoja.



Ap

kyllä kuuluu hyvin kuvaan. ja nytkin vieä tavallaan "parantuneena" perusluonteesta on tullut sellainen pessimistinen, eikä oikein ikinä tiedä mistä olematomasta asista vedetään herneet nenään yhtäkkiä. epäsosiaalisuus kuuluu myös kuvioon.