kokemuksia huutokohtauksista taaperolla?
Meidän itsepäinen neiti 1v3kk on aloittanut tahdonilmaukset huutamalla - murisee/ärisee lähinnä siskolle tai muille kun ei saa tahtoa läpi tai sisko yrittää viedä lelun kädestä tms.
Tänään meillä on ollut kaksi raivoista huutokohtausta, joissa lapsi tuntuu olevan kaiken kommunikaation tavoittamissa useita minuutteja - syli tai muu lohtu ei kelpaa, ei kuulu sanat ei silittelyt tyttö vain raivoaa, makaa lattialla/sängyllä kierii, potkii, sätkii, on välillä jopa ' sillassa pää ja jalkaterät maassa' ... ja sit yhtäkkiä jokin jo aiemmin yritetyistä keinoista tavoittaa neidin (toisella kerralla syli ja juttelu, toisella siskon tulo näköpiiriin + toi tutin... kohtauksen jälkeen neiti on väsynyt, eka kerralla aamutuimaan joi pullon maitoa ja lepäili ennen leikin aloittamista, toisella kerralla nukahti 5 min kuluttua syliin vaikkei ollut uniaika oikeastaan vielä.. MEinasi itselle tulla paniikki tilanteessa ja siksi kyselen kokemuksia / toimintavinkkejä!!
Kommentit (3)
Meillä kaksosista tyttö saa noita raivareita harva se päivä ja yö. Ikää on nyt 1v10kk. On ollut tosi tempperamenttinen jo ihan vauvasta asti. Huutaa helpostikin sen puoli tuntia, parhaimmillaan on tainnut parikin tuntia mennä neidin raivotessa. Yleensä nuo raivarit alkavat yöllä, jolloin vaan herää ja alkaa huutaa, eikä lopeta millään. Hakkaa päätänsä, pyörii ja rimpuilee aivan holtittomasti. Sylissä saa oikein lisäpuhtia kiukkuunsa. Minä en enää edes kauaa jaksa pitää kiinni, kun omat voimat loppuu. Ja mikään ei tuohon huutoon auta, ei unipupu ei juominen. Tutit meillä jätettiin jo ajat sitten pois, samoin pullot. Tosin ei haluttu antaa sitä maitoa pullosta kiukutteluun, koska olisi sitten aina sitä vaatinut. Nyt haluaa mukista vettä, kun alkaa rauhoittua, sitä on sitten annettu.
Joskus viedään omaan sänkyynsä huutamaan (pinnasängyssä vielä nukkuu), siellä saattaa rauhoittua paremmin. Monesti vaan lattialle karjumaan ja vähän vierestä katsoa, ettei satuta itseään mihinkään. Sylin ottaminen ja puhuminenkin vaan tuntuu ärsyttävän entisestään. Välillä tuntuu, ettei tyttö ole enää edes tässä maailmassa, kun on huutanut niin paljon. Kerran alkoivat silmät pyöriä päässä ja meni tosi kummallisen näköiseksi, säikähdin tosi paljon ja siinä menikin sitten aikaa rauhoitellessa.. Onneksi se jäi yhteen kertaan, että meni niin pitkälle.
Itselle on vaan todella rasittavaa tuon huudon kuuntelu, varsinkin, jos on väsynyt. Päiväkodissa ei ole saanut noita raivareita, kotona vaan. Odotan innolla sitä päivää, kun suuttuu hoidossa.. ;-)
On kyllä vaan ihana kuulla, että muillakin on ärhäkkäluonteisia lapsia!! En ole koskaan tavannut vastaavaa raivoajaa missään.
Jos jollain on hyviä vinkkejä, miten sen huutamisen saisi loppumaan, niin otan enemmän kuin mielelläni vastaan!!
lohdullista kuulla että näitä tempperamenttilapsia on muillakin ;-)) meidän neiti on ollut sitä ihan syntymästään asti, niin että siinä mielessä laitoinkin tämän heti tempperamentin piikkiin enkä ajatellut mitään sairautta tms. mutta voimille ottaa nämä taistot erilaiset aina välillä kyllä. Eikä lohduta ollenkaan kun alusta asti on diagnostisoitu ' että on tempperamentikas lapsi' -itse asiassa inhoan koko termiä kovasti!
temperamenttisella tytöllä 1 v 10 kk on tällaisia huuto/itku/kiukkukohtauksia muutaman kerran päivässä ja saattaa huutaa yli puolikin tuntia putkeen (lisääntyivät nyt vielä kun vieroitimme tutista). Aluksi tuli itselle kauhea olo, kun lapsi vaan huusi ja jos yritti mennä lähelle, niin huitaisi vaan pois tai yritti lyödä ja tekee myös sitä, että kun makaa lattialla, niin kolhii itseään huonekaluihin. Mutta nyt olemme vaan tehneet niin, että kun tyttö aloittaa huudon, poistumme paikalta (tietysti varmistelemme ettei tyttö satuta itseään mihinkään) toiseen huoneeseen emmekä kiinnitä mitään huomiota. Näin kohtaus menee parhaiten ohi ja lopulta tyttö tulee itse luoksemme. Jos yritän mennä liian aikaisin tyttöä lohduttamaan, huuto alkaa kahta kauheampana, joten parempi olla huomioimatta. Nyt kohtaukset ovatkin alkaneet vähän lyhentyä, onneksi.