Raskaana Dusseldorfissa: Geburtshaus vs. sairaalasynnytys
Menossa 15.viikko ja kätilönmetsästys :-) Tähän saakka olen ollut aika varma, että haluan sairaalaan synnyttämään (tuntuu jotenkin turvallisemmalta kun äkillisessä hätätilanteessa on apu lähellä). Juttelin juuri yhden kätilön kanssa jonka pelottavat puheet saivat miettimään toista vaihtoehtoa :-(( Hän työskentelee Geburtshaus:ssa joten saattoi olla myös puhdasta markkinointia...hänen mukaansa sairaaloissa asiat menevät pieleen jos jossakin, sinut jätetään yksin synnytyshuoneeseen kunnes pää näkyy jne. Olisiko kenelläkään kokemuksia sairaaloista Dusseldorfissa tai yleensä Saksassa ja Geburtshaus-synnytyksistä? Ovatko saksalaiset sairaalat oikeasti niin kamalia :-) ? Osaan saanee oman kätilön mukaan synnytykseen?
Kommentit (11)
Raskauden aikana minua " hoiti" gynekologin ohella ihana kätilöni, mutta synnytin lapseni sairaalassa (mikä olikin ihan hyvä, molemmat vähän vaikeampia tapauksia ja nuorempi oli tehollakin ensimmäiset päivät). Jos olisimme asuneet Münchenissä, olisin kyllä varmasti harkinnut myös Geburtshausia esikoista odottaessani (siellä kun on sellainen), mutta olen enemmän kuin tyytyväinen sairaalaan missä synnytin. Frauenkliniken kätilötkin tapasin melkein kaikki etukäteen tutustumiskäynneillä ja akupunktuurissa siellä. Luulen että oman kätilön voi ottaa mukaan aika harvoin (?).
Minusta tuntuu että Hebammet hyvin herkästi lähettävät sairaalaan synnyttämään, jos jokin tuntuu vähänkään normaalista poikkeavalta.
Suosittelen lämpimästi muuten Ingeborg Stadelmannin " Die Hebammen Sprechstunde" -nimistä kirjaa kaikille (Saksassa) odottaville!
Alles Gute!
Sanna
PS: asumme tätänykyä Suomessa enkä missään tapauksessa halua tulla raskaaksi (saatikka synnyttää!) täällä, missä kaikki tuntuu niin kylmältä - Baijerin jälkeen. Heimweh, oh weh oh weh!
Hei,
Epäilen vahvasti, että olen synnyttänyt juuri tuon mainitsemasi kätilön avustuksella!
Synnytin siis viime keväänä Düsselin lähellä olevassa kaupungissa ja suomalaisen kätilön avustuksella. Kyseisen kätilön " geburtshaus-markkinointi" on erittäin voimakasta ja saattaa aluksi hämmentää, mutta meillä ainakin kaikki meni enemmän kuin hyvin. Alunperin olin varma sairaalasynnyttäjä, mutta loppujen lopuksi kaikki meni jotenkin luontevasti niin, että synnytin geburtshausessa. Itse synnytystapahtuma kesti minulla 1,5h (mukana isä ja viereisessä huoneessa leikkinyt esikoinen) ja jo 3h päästä olimme takaisin kotona. Kipulääkkeenä nenäsumute (vastaa kai ilokaasua) ja puudutteita sitten jälkivaiheessa, vauvan synnyttyä.
Jos haluat jutella kanssani tästä enemmänkin, niin laita yhteystietosi tänne. Tunnen myös erään, jolla on parikin kokemusta sairaalasynnytyksistä Düsselissä.
No joka tapauksessa, minä olen synnyttänyt kaksi lasta Düsseldorfissa, Florence Nightingale - sairaalassa. Ei ole mitään valittamista siitäkään mutta en tietenkään voi verrata Geburtshausiin koska sellaisesta ei ole kokemusta.
Sairaala oli hyvä ja siellä olemme muutenki käyneet. Ainakin kun itse olen synnyttänyt, on kätilöitä ollut paikalla tarpeeksi ja kummallakin kerralla jopa lääkäri, jota tosin ei synnytyksiin tarvinut.
Jos haluat kysellä ihan " privaatisti" niin mäkin voin kirjottaa s-postia.
Ehdin jo " mainostaa" sinua ystävänä, joka saattaisi kertoa kokemuksia Düsselin synnytyssairaalatoiminnasta!
Kerrankin eksyn näille sivuille ja nappaat minut itse teosta :-)
t: eteläisen Düsselin suomiäippä
Minulla ei ole vielä kokemusta synnyttämisestä, mutta olen itse päättänyt synnyttää tämän wurmelini ehdottomasti sairaalassa. Ajatus kipulääkkeettömästä synnytyksestä kauhistuttaa, varsinkin jos tulee synnyttäessä olo, että kyllä hitto olisikin hyvä saada jotakin ja sitten se ei olekkaan mitenkään mahdollista. En siis aio joksikin sankarinaiseksi ryhtyä ja väkisten ilman puudutuksia ponnistaa, kun kerta on mahdollisuus päästä vähän helpommallakin.
Mutta vielä isompi pointti on se ensiavun läheisyys, jos vauvalla ei olekkaan kaikki ok. Geburtshauset on yleensä muutaman minuutin päässä sairaalasta, mutta kriittisellä hetkellä sekin voi olla liikaa. Miksi riskeerata?
Ystävien kokemukset sairaaloista on loistavia, varsinkin pienempien sairaaloiden.
Seirana rv7 +4
mutta pakko tuohon kipulääkejuttuun... Olin nimittäin vakaasti ennen kakkosen synnytystä päättänyt ottaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat puudutukset ja paperitkin olin jo valmiiksi täyttänyt ettei sitten h-hetkellä tarvi mitään allerkirjotuksia väsätä. Vaan miten kävi, poika-pieni päätti tulla sellasella vauhdilla maailmaan että hyvä kun housut ehdin ottaa pois eli " luomuna urhoollisesti" jouduin synnyttämään vaikka sairaalassa olin. Ja niin sitten kävi tuon kolmosenkin kohdalla.
Mutta mä olen myös niin huolestuvaista sorttia että siksi valitsin sairaalan, ja vieläpä sellasen missä pitäisi olla kaupungin kattavin lastenteho-osasto.
Hei vielä,
Lisäisin vielä geburtshaus-synnyttäjänä sen, että baby-ambulanssi olisi geburtshausessa paikalla muutamassa minuutissa. Eikä lääkärin saanti sairaalassakaan ihan samassa sekunnissa tapahdu (esimerkiksi epiduraalia voi joutua odottamaan tuskallisen pitkään). Riippuu niin kovasti kätilön ammattitaidostakin, milloin ymmärtää tehdä diagnoosin, että lääkäriä tarvitaan. Eikä geburtshauseen pääse synnyttämään, mikäli raskaudessa on jotain ongelmaa tai aiempi synnytys on ollut ongelmallinen.
Kipulääkityksestä vielä. Olin 3cm eteenpäin epiduraali-puudutettuna ekassa (käynnistetyssä) synnytyksessä. Se tapahtui siis suomalaisessa sairaalassa ja kokemuksena ihan hyvä. Toisella kerralla sain kätilöltäni etukäteen akupunktiohoitoa (viikolta 36 lähtien kerran viikossa 20min) ja ymmärtääkseni senkin vuoksi avautuminen tapahtui niinkin huomaamattomasti, että vaikka hyvissä ajoin mentiin muka synnytyskotiin, olin jo 8cm auki. Sairaalassakaan en olisi ehtinyt saada mitään kipulääkettä. Synnytykseni ei siis eronnut normaalista sairaalasynnytyksestä muuten kuin että amme oli synnytyshuoneessa (Suomessa voi olla 1 amme 8 huonetta kohden) ja pääsin kotiin 3h vauvan syntymästä. Kätilö kävi kotona meitä hoitamassa 8 päivänä synnytyksen jälkeen ja vaikka 2 kertaa päivässä, jos tarve olisi vaatinut. Ja toki, jos jotain hälyttävää olisi tullut, olisi kätilöni järjestänyt meidät sairaalaan.
Kukin valitsee mieluisensa vaihtoehdon, sehän tässä saksalaisessa systeemissä on hienoa! Mihinkään valmiiseen muottiin ei pakoteta. Kuten aiemmin mainitsin, olin minäkin ehdottomasti alkujaan sairaalasynnytyksen kannalla, mutta ajatus 2-3 vuorokaudesta tosi huonolla saksan taidolla saksalaisessa sairaalassa ei tuntunut hyvältä meille ja kun suomalainen kätilö oli tarjolla, otin sen ilolla vastaan.
Vielä yksi pointti: riippuen missä päin Düsseldorfia asutte... jos geburtshaus sijaitsee normaalisti 20-25 minuutin päässä, voi se ruuhka-aikaan viedä paaaaljon kauemmin.
Ja toki, on tosi tärkeää, että luottamus kätilösi ja sinun (+miehesi) välillä toimii!
t. se suomalaisen kätilön avustuksella synnyttänyt (joka voi kertoa enemmän sähköpostitsekin)
Eli kylla sairaalasynnyttajallakin kay katilo kotona 8 paivan aikana kotiutumisesta (Krankenkasse maksaa) jo han sen haluaa, tosiaan vaikka useammankin kerran paivassa ja ainakin meilla oli pitkankin aikaa kerrallaan. Olisi kaynyt muistaakseni joitakin kuukausiakin jos oltaisiin haluttu imetystukea antamassa (edellytyksena tietysti etta imettaa). Tama oli musta tosi hyva palvelu, ei tarvinnut rahjustaa itse vauvan kanssa jonnekin ja katilo naki myos kotiolot, tarvikkeet jne ja osasi vinkata mika toimii parhaiten. Omakin saksantaitoni oli silloin viela puutteellinen mutta " onneksi" vietin viikon ennen synnytysta sairaalassa pakkolevossa ja pakkohan sita oli oppia, laakarit puhuvat kokemukseni mukaan yleensa englantia, katilot ja hoitajat (saati huonekaverit!) valttamatta eivat. Eli synnytin sitten lahinna " saksaksi" vaikka mies kaansikin tarvittaessa. Itse ajattelen etta jos mulla ei olisi naita komplikaatioita kaikissa raskauksissani niin saattaisin hyvinkin synnyttaa kotona, tuttu ymparisto, heti " omissa oloissaan" jne. Ystavani joka on saksalainen katilo on synnyttanyt kaikki kolme lastaan kotonaan, ja hanelle se sopi.
Kivunlievityksen tarpeesta ei tosiaan voi tietaa ennen synnytysta ja niinhan se on epiduraali voi olla liian myohaista antaa. Itsekaan en ollut etukateen varma otanko sita vai en esikoisen kohdalla. Meilla olisi kuitenkin tullut ehdottomasti reissu sairaalaan esikoisen kanssa tuon tarjontavirheen takia vaikkei muuta ongelmaa olisi ollutkaan (ei ollut peratila vaan lapsi oli ikaankuin sivuttain kanavassa, eli ei tiedetty ollenkaan etukateen etta nain voisi kayda); kuten sanoivat siella olin taysin " yhteistyokyvyton" todella kovan kivun takia, onneksi oltiin viela vaiheessa josa epiduraali pystyttiin antamaan, muuten oltaisiin varmaankin tehty keisarinleikkaus.
Hei
kuulisin mielelläni kokemuksistasi enemmänkin; tähän osoitteeseen voit laittaa viestiä: sirpa.h@arcor.de
Moi Kent,
tosi mielelläni kuulisin lisää sairaalakokemuksistasi, postia voit laittaa osoitteeseen sirpa.h@arcor.de
...en kuitenkaan Dusseldorfissa mutta lahella siella kuitenkin. Eivat tosiaankaan ainakaan tassa sairaalassa katilot jattaneet yksin vaikka oli monta synnytysta kaynnissa samaan aikaan, laakari tuli sitten paikalle vasta lahempana h-hetkea, ja sita ennen kavi laittamassa epiduraalin. Tietysti ennen ihan varsinaista aktiivivaihetta eivat paapo niinkuin eivat varmaan muuallakaan, eli kavelimme miehen kanssa sairaalan pihalla jne. kunnes tilanne eteni sen verran etta mentiin itse synnytyshuoneeseen. Tassa sairaalassa oli amme, palloja, koysia katossa jossa olisi voinut roikkua, en muista oliko jakkaraa. Naita ei kuitenkaan tullut kaytettya koska vauvalla oli kivulias tarjontavirhe joten ulisin lahinna poydalla kivusta sikioasennossa ennen epiduraalia (en tieda voiko Geburtshausissa saada epiduraalia kun laakariakaan ei ole paikalla?). Itse en ole oikein ymmartanyt koko Geburtshausin pointtia, mieluummin synnyttaisin reilusti kotona (jos olisin toissynnyttaja ilman raskauskomplikaatioita) tai sitten ensisynnyttajana tai komplisoituneen raskauden seurauksena sairaalassa (saksalaisissa sairaaloissa nykyaan usein aika samat pelit ja vehkeet kuin Geburtshauseissa, _plus_ mahdollisuus puuttua heti mahdollisiin komplikaatioihin). Kay nyt ainakin katsomassa sairaaloita alueellasi ja kysy mita tarjoavat ja vertaa sitten Geburtshausin tarjoamaan. Muista myos etta kaikkia komplikaatioita ei voi ennakoida, eli jos olet yhtaan " risk-averse" niin synnyttaisin kylla sairaalassa. Viela viimeinen vinkki: minusta kannattaa varmistaa etta sairaalassa jossa synnytat on lasten teho-osasto, jos nimittain lapsesi tarvitsee syntyman jalkeen teho-hoitoa (esim. mekoniumaspiraation takia, se voi sattua kenelle tahansa eika ole ennakoitavissa), saatat olla itse yhdessa sairaalassa kun lapsesi viedaan toiseen, eli et ensimmaisina paivina valttamatta nae lastasi ollenkaan, varsinkaan jos kuntosi ei riita sairaalasta poistumiseen. Tsemppia, ala anna niiden Hebammejen pelotella liikaa! :-)