Miten opetan neljävuotiaan nukahtamaan yksin?

Oon huono neuvomaan, koska oma poika on vasta vähän yli vuoden, mutta tässä juuri oman äidin kanssa juttelin, että minä ja sisarukseni ollaan opittu nukahtamaan yksin vasta noin 6 vuoden iässä (ei äiti ja isä varmaan kovin kovasti yrittäneetkään). Ajattelin vaan tässä oman nukutusrumban keskellä, että jos nelivuotiaasi kuitenkin nukahtaa alle 15 minuutissa, niin ei kai se läsnäoleminen kovin rasittavaa voi vanhemmillekaan olla. Voisiko ajatella, että lykkäisitte asiaa vaikka vielä kevään valoisiin iltoihin, jolloin ei ehkä pimeäkään pelota enää?

Niin se jäi sanomatta, että ns. unikouluohjeissahan kehotetaan vanhempien lasten kanssa siirtymään vuoteen vierestä metri metriltä kauemmaksi ensin huoneessa sisällä ja sitten ovenraossa ja sitten ulkopuolella ja lapsellehan voi sanoa, että makailee sängyssä rauhassa ja äiti käväisee aina parin minuutin välein katsomassa. Saattaahan siinä hämärässä makaillessa uni tulla ja ei ehkä pelota, jos tietää, että äiti on tulossa katsomaan ihan pian.

En tiedä, ei olla sitä ongelmana koettu, kun kerran nukahtaa noin nopeaa. Kokemusta on myös vähän toisenlaisesakin nukahtamisesta... Mutta joskus aina tuntuu, että pitäiskö jo opettaa nukahtamaan yksin, kun on jo noin " iso" . Tai siis onhan vielä pieni. Mutta voi olla ihan hyvä idea siirtää vähän valoisampaan aikaan, kun niin kovasti tuossa iässä tuo mielikuvitus laukkaa.

Meillä alkoi itsellämme loppua puhti ja vauva oli tulossa. Varsinkin kun mies on iltatöissä, arvelimme että minun olo olisi ollut aika tukala, kun ois pitänyt pitää vauvaa puolisen tuntia hiljaisena pimeähkössä huoneessa ilta-aikaan.



Joten aloitimme siitä itsekseen nukahtamisesta. Esikoinen oli n. 3v2kk, kun teimme hänelle nukahtamisruudukon. Eli paperille ruudukon, jossa oli muistaakseni 15 ruutua. Joka kerta kun nukahti reippaasti ilman turhia vaelteluja (vessassa sai käydä ja sai muistaakseni kerran/kaksi kurkata oveltakin), sai lapsi merkin ruudukkoonsa. Kun ruudukko oli täys, ostettiin hänelle kirja. Seuraavaan ruudukkoon tehtiin 20 ruutua ja sääntöjä vähän kovennettiin; turhia reissuja ei saanut olla, vessassa sai käydä kerran/kaksi. Ja kun ruudukko tuli täyteen ostettiin toinen kirja. Sen jälkeen itsekseen nukahtaminen sujuikin jo hienosti.



Pitkään meni tosi hyvin, mutta jostain syystä nyt on ollut vaihe, että esikoinen (melkein nelivuotias jo), käy meidän luona yöllä x kertaa. Siis enimmillään kahdeksan kertaa ja joka kerta hänet palautetaan omaan sänkyynsä takaisin. Joo, tiedän, voi olla kyse läheisyyden tarpeesta, mutta hän ei yksinkertaisesti osaa nukkua meidän välissä taikka lattialla patjalla. Joten vaihtoehtoja ei oikeastaan ole.



Nyt on sitten meillä hieno yöruudukko käytössä. Siinä on 30 ruutua. Jos yöllä ei käy kertaakaan meidän luona, saa kaksi merkkiä aamulla, jos käy kerran saa yhden. Jos käy useammin, ei saa merkkejä. Ja kas kummaa, esikoinen on alkanut nukkuun paremmin. Ihan joka yöltä merkkejä ei tule, mutta aika usein kuitenkin.



Meillä on siis lahjonta kuvioissa mukana. Emme muuten jaksaisi millään. Miehen on käytävä töissä. Ja minun on jaksettava imettää kuopusta (6kk, ei vielä valmis yövierotukseen) öisin ja oltava lasten kanssa päivisin.



Kukin tehköön tavallaan. Meille on sopinut tämä tapa. Esikoinen nukahtaa hienosti iltaisin yksinään nykyään. Me vanhemmat ehdimme katsoa nauhalta Kolmas kivi auringosta ja vähän keskustella. Kuopus nukahtaa iteksiään tai pienten rauhoittelujen avulla. Ja me vanhemmat saamme suhteellisen " katkeamattoman" yöunen.

paitsi että lapsi on parin kuukauden päästä jo 5v. ja nukahtamiseen menee yleensä se puoli tuntia. Välillä on käynyt mielessä, että pitäisi opettaa nukahtamaan yksikseen, mutta ei olla saatu aikaiseksi aloittaa sitä touhua. Olen ajatellut, että ei kait tässä nyt niin kiire ole. Jossain vaiheessa sitten...

lapset 3 ja 5, nukkuvat samassa huoneessa.

Ovi jätetään auki kun vähän " pelkäävät" täysin pimeää huonetta,

jätän vessaan valon ja oven auki niin hiven loistaa valo huoneeseen,mutta ei ole liian valoisaa.

Ja muutaman itselauletun iltalaulun jälkeen laitan mankan soittamaan myös näitä hiljaisia ja hitaita lasten " tuutu-lauluja" .

Eipä aikaakaan kun muksut nukkuu...

Ja olen tullut siihen tulokseen,että se on täysin meidän vanhempien vika,koska ollaan opetettu poika siihen. Nukutin ensinnäkin syliin vuoden ikään asti ja siitä lähtien on pitänyt vieressä olla,että nukahtaa. Kuopuksen oon opettanut alusta asti,että yksin nukahdetaan ja hyvin on mennyt. 5 vuotiaallamme kanssa vilkas mielikuvitus ja keksii kaikkia syitä,miksi ei voi yksin olla. Ehkä sitten viimestään kouluiässä...

Omaa kokemusta ei asiasta ole muuta kuin, että muistan omasta lapsuudestani miten KAMALAA oli nukahtaa yksin. Pelotti niin, että painoin naamaa tyynyyn senkin uhalla, että oli tosi vaikea hengittää. Tämä muistikuva on niin vahva, että olen päättänyt, ettei oman lapseni (kohta 2v.) tarvitse nukahtaa yksin jos ei halua. Nukahtakoon vaikka armeijaan asti niin, että pidän kädestä kiinni :) Ei mieheni kouluikäinen tytärkään halua välttämättä nukahtaa yksin. Nukahtaa kyllä, mutta yleensä haluaa jonkun viereensä.



Ei oikeasti 4-vuotias ole niin " iso" , että olis jotenkin epänormaalia nukuttaa hänet. Ja kun se nukahtaminen käy noin nopeasti, niin anna olla vaan asiat niinkun ovat olleetkin. Ja mun mielestä lasten kanssa ei juurikaan ole " saavutettuja etuja" , eli jos olet saanut jonkun jutun opetettua, ei ole mitenkään täysin varmaa, että loppulapsuutensa osaa tämän taidon eli esim juuri tuon yksin nukahtamisen.

toimi meillä hyvin. Sitten vähitellen kävin vaikka vessassa ja palasin takaisin ja pidensin poissaoloaikaa ilta illalta.



Kuopusta opetettaessa nukkumaan omassa sängyssä istuin lasten huoneessa nojatuolissa ja katselin oven raosta telkkaa (tosin vain tekstitetyt ohjelmat tulivat kysymykseen ;-)) tai venyttelin lattialla.



Meillä taas pimennysverho on hyvän unen ehto ;-) Ei näy kummallisia varjoja eikä näe leikkiä sisaruksen kanssa.

sitä ennen oltiin nukutetty kädestä kiininpitämällä. meillä kikkakolmosena toimi kirjojen lukeminen eli laitettiin huoneeseen sen verran hämärä valo että esikoinen näki lukea kirjaa. ja sitten vain jossain vaiheessa hän nukahti itsekseen, joskus oli kirja kädessä ja joskus oli laittanut kirjan pois ennen nukahtamista.

Alettiin hiljalleen juttelemaan että monet neljävuotiaat ja pienemmätkin nukahtaa itse. Pyysin lasta miettimään koska hänen mielestä olisi hyvä aika alkaa itse nukahtamaan. Jokusen päivän päästä tyttö sanoi että kolmen yön päästä ei tarvii enää nukuttaa. Niinpä alkoi nukkumaan itsekseen. Kaikki mahdolliset valot on huoneessa päällä ja ovi auki että kuulee ääniä olkkarista. Usein haluaa lukea lehteä ennen nukahtamista.



Joskus on tietysti niitä huonoja iltoja jolloin ramppaa useasti olkkariin toimittamaan jotain asiaa mutta lopulta rauhoittuu kuitenkin. Meillä pelot on tulleet mukaan kuvioihin joten kaikki valonheittimet päälle vaan kun alkaa nukkumaan niin ei ainakaan pelko estä itse nukahtamista :) kannattaa myös kehua niin lapselle itselleen kuin kaikille tuttaville ja kylänmiehillekin että lapsi osaa nukahtaa itse, että miten onkin niin reipas...



Meillä nukutetaan nyt kuopusta, 1v, kun ei myöskään nukahda itse. Se on ihan luonne kysymys miten lapset nukahtaa, opettaa sitä ei voi, on kyllä yritetty. Toisaalta en ole pitänyt rasitteena 5-15 minuutin yhteistä iltahetkeä joten massiivisiin huudattamisiin en ole koskaan alkanut.

kokeilin tuota unimusiikkia, eli iltasadun ja pienen jutteluhetken ja pusujen jälkeen tuutulauluja soimaan ja AVOT! poika jäi heti ekana iltana nukahtamaan yksin, ovi raollaan! Ja nyt jo mennyt 4 iltaa putkeen, että on nukahtanut ihan itsekseen!! Ja selvästi on ylpeä saavutuksestaan. Iskän kanssa ollaan kyllä kovasti kehuttU, kuinka reipas hän on!