PIIITKÄ huono vaihe suhteessa vai häämöttävä loppu? Auttakaa! ov
Taas on pari päivää mennyt niin, että kumpikaan ei puhu toisilleen. Paska fiilis koko ajan ja mies on jo perusluonteeltaan niin pessimistinen, että yleismeininki on tosi masentavaa. En tiedä kuinka jaksan enää. Itku on herkässä useita kertoja päivässä kun olo on niin apea :(
Toista lasta olisin halunnut-mies ei nyt. Seuraava mahdollisuus onkin sitten varmaan 6-7 vuoden päästä, kunhan pääsn koulusta pois (nyt olisi ollut paras sauma. Miehellä ei varsinaisia esteitä, mutta kun ei vaan halua. Esikoinen on nyt 1,5v.
Olen alkanut usean otteeseen eroa, mutta en haluaisi pienen lapsosemme takia hajottaa perhettä. Emme riitele lapsen nähden, tai emme lähes ollenkaan, mutta silti tämä kalvava hiljaisuus vaikuttaa lapsee aivan varmasti.
Mitä pitäisi tehdä? olen ihan poikki. täällä kotonakin jo pelkkä ukon näkeminen ärsyttää.
:' ( auttakaa...
Kommentit (3)
Kyllä tollanen hiljaisuus on paha asia. Taustalla pakko olla jotain isompaa ehkä tiedostamatonta kaunaa. Suosittelen ulkopuolista apua, kuten eka vastaaja.
Tuo lapsitilanne on ilmeisesti alkujaankin aiheuttanut tämän eripuraisuuden meidän välillä.
Mulla on vauvakuume niin kova, samoin myös järkisyistä kun tämä elämä nyt välillä tuntu olevan semmosta laskemista ja ajoittamista, olisi lapsen saaminen paras vaihtoehto. Mies vain lykkää ja lykkää asiaa, eikä osaa ajatella päivääkään pidemmälle elämässään. Kohta tämä asia on jo myöhäistä.
Kuulostaa hirmu itsekkäälle, mutta miksi miehen sanan täytyy painaa niin paljon? taloudellinen tilanne ei ole huono. Mä jaksaisin ja haluaisin olla nyt hetken vielä kotona lasten kanssa, kunnes lähtevät tarhaan ja minä voisin suunnata kouluun tai töihin. Mutta kun EI.
Olen ihan umpikujassa. Ja nyt on alkanu kaikki muukin vituttaa.
Ap
Usein helpottaa kun saa ulkopuolisen mielipiteen asiaan ja sitten itsekin näkee asiat toisella tavalla