Omantunnonkysymys: tyrkytänkö rahaa, jos työn tekijä ei laskuta?

Meillä on seuraavanlainen dilemma: Reilu vuosi sitten eli joulukuussa 2004 saimme pianon. Tilasin kotiinkuljetuksen ja virityksen puhelinluettelosta löytyneeltä virittäjältä, joka teki hyvän tarjouksen. Hän kuljetti pianon meille, mutta laskutuksesta sopiminen jäi toimituspäivänä, koska emme olleet pianon tullessa itse kotona, vaan mummu oli hoitamassa lapsia.



Niinpä soitin miehen perään ja sanoin haluavani maksaa ja koetin sopia myös virityspäivästä. Mies suhtautui asiaan äärimmäisen löysin rantein. Hän valitteli kiireitä ja sanoi ottavansa minuun yhteyttä muutaman viikon sisällä. Jäin odottelemaan, mutta mitään ei kuulunut. Noin kuukauden kuluttua tämä virittäjä oli nähnyt lasten mummun hänen työpaikallaan ja sanonut muistavansa minut ja luvannut soitella.



Kuten arvata saattaa, tuosta lupauksesta on nyt 11 kk eikä mies ole vieläkään soittanut! Pitkään ajattelin että eiköhän yhteydenottoa jossain vaiheessa kuulu, mutta nyt olen luopunut toivosta. Piano on edelleen virittämättä, olemme ilmeisesti jo tottuneet epävireisyyteen. ;)



Varmasti useimmat ihmiset ajattelevat että omapa on ongelmansa jos ei kerran raha kelpaa, unohda koko juttu. Näin minäkin periaattessa ajattelen. Olen jo kerran soittanut tyypille vuosi sitten ja tarjonnut rahaa. Ei paljon kiinnosta soitella enää. Tuskin saisin edes koko miestä enää kiinni, koska jo silloin kun ekan kerran soitin hänen peräänsä, hän ei millään meinannut vastata puhelimeen ja joku ilmoitettu numero ei ollut edes voimassa. Kuitenkin toinen puoli minusta haluaisi maksaa tehdystä työstä, vaikka työn tekijä olisi millainen huithapeli. Se on kuitenkin vissiä, etten tätä tyyppiä enää halua pianoamme virittämään, vaikka sellainen ihme tapahtuisikin että hän vielä lähettäisi laskun.



Unohdanko koko jutun? Jos ette minuna unohtaisi, niin mitä ihan käytännössä tekisitte?