Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joita vauvavuoden loppuminen surettaa?
23.06.2008 |
Olenkohan jotenkin epänormaali, kun vauvavuotta muistellessa tulee melkein itkuinen olo=niin haikea mieli? Lapsi on nyt 1 v 3 kk ja tietenkin on ihana seurata hänen kasvua ja kehitystä. En siis mitenkään pidä lapsesta nyt vähempää kuin ennen. Silti nautin vauvavuodesta niin paljon, että tekee välillä ihan pahaa muistella niitä aikoja tai nähdä valokuvia siltä ajalta.
Kaikki hokevat, että sitten vaan seuraavaa lasta kehiin, mutta en oikein usko, että se auttaa, sillä sitten kysesesä on eri vauva ja toiseksi kahden lapsen äitinä olo on varmasti 10 kertaa raskaampaa. Vauvavuoden hohto oli nimenomaan sen uutuudessa ja helppoudessa.
Kommentit (6)
(isommat lapset nyt 5v ja 6v) mutta tämän kuopuksen kanssa suren jo etukäteen, miten nopeasti tämä vauvavuosi tulee menemään. Vauva nyt 2kk ja vastahan hän syntyi!! Ja tiedän, että ihan liian pian jo konttaa ja käveleekin. Tiedän, että kyseessä viimeinen vauvani, joten siksi yritän nyt nauttia vauvasta ihan täysillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopa niin typerä asia kuin se että joutui siirtymään vaatekaupoissa vauvojen osastolta 86-128-senttisten osastolle tuntui isolta luopumiselta... Vauvakuume oli valtava.
Musta vauvavuosi oli myös paljon helpompi kuin sitä seuraava vuosi. Yksivuotias kun ei vielä puhunut kovin sujuvasti eikä kuunnellut järkipuhetta vaan oli koko ajan juoksemassa ja kiipeilemässä jossain missä piti pelätä että se halkaisisi kallonsa. Uusi "kuherruskuukausi" tuli lapsen ollessa kaksivuotias, se oli vielä parempaa kuin vauvan kanssa oleminen.
Oli helppo vuosi noin yleisesti ottaen mutta minulle henkisesti raskas koska sairastuin pahasti. Nyt kun vauva alkaa olemaan "iso", kaikki on helpompaa; hän ymmärtää jo vähäsen puhetta (kiellot ym. eivät tietenkään mene kerrasta perille), kävelee itse, tutkii ja leikkii, pääsee joka paikkaan. Odotan innolla että hän on vielä vähän vanhempi ja osaa puhua kunnolla! :)
on kans aivan sama haikeus noiden vauvan vaatteiden kanssa eli tuntuu pahalta, kun joutuu siirtymään "isojen" puolelle :) Ihana kuulla, että jollakin muullakin on ollut haikea olo. En taida olla ihan epänormaali.....
ap
Meillä molemmat lapset ovat valvottaneet rankasti ensimmäiset kuukaudet. Esikoisen kanssa valvottiin 5 kk ja kuopus on nyt tuon 5 kk ja edelleen on öisin meininkiä.
Tämä kuopus on vaativa, hän ei tosiaan tyytyväisenä kölli sängyssä, ehei.
Toisaalta kaihoisa olo, onhan tuo vauva niin suloinen. Mutta toisaalta olen aika väsynyt tähän univelkaan ja ainaiseen itkuun ja kitinään. Vuoden vanhana se tuskin enää jatkuu.....
Nautin lapsista sitä enemmän, mitä isommiksi he tulevat. En YHTÄÄN ikävöi raskaita alkuvuosia.
t. 6- ja 5-vuotiaiden äiti