Joko 7 kk ikäinen osaa kiukutella? :(
Poika 7kk kinissyt ja känissyt jo monta viikkoa. (Ei johdu hampaista, ei sairaudesta.) Aina kun joku lelu tms. ei ole hänen mieleensä, kissa juoksee karkuun tai ei huvita olla rintarepussa jne. silloin tyytymätöntä huutoa tulee. Ja tätä kovaäänistä huutoa tulee USEIN.
Olen yrittänyt sekä huomioida, keksiä muuta kiinnostavaa hänelle, ottanut syliin - ja vastaavasti myös ollut huomioimatta. Kumpi parempi strategia - kenellä kokemusta?
Joko 7 kk ikäinen kiukuttelee oikeasti, vai onko huutoon aina joku " oikea" syy?(Reagoidako jokaiseen kitinään - voiko jo komentaa olemaan hiljaa?)
Kokeneet?
Kommentit (7)
Se on jotain muuta. Kahden lapsen kokemuksella tiedän sanoa, että kiukuttelu/uhma alkaa vasta 2v. tai sen jälkeen. Meillä tyttö 8v. on aina ollut kova kiukuttelemaan ja hyvin tempperamenttinen myös (osaa AINA ilmaista mielipiteensä asioista!), mutta se alkoi vasta 2v. uhman aikaan/jälkeen. Eilen olin siskoni 6kk. ikäisen tyttären luona. Yritettiin opettaa häntä pulloon jo aika monennen kerran, mutta EI! Jyrkkä EI pullolle! Ei se ole kuikuttelua, jotkut vaan omaksuu asioita myöhemmin. Ollaan yritetty saada lapsi syömään velliä, että nukkuisi paremmin, mutta ei se ole onnistunut minultakaan, vaikka omat sain syömään pullosta 6kk. ikäisenä. Joillekkin muutos johonkin toiseen on isompi kuin toisille ja lisäksi joillakin vauvoilla voi olla kipuja joista emme tiedä. Vauvan suolistokin kehittyy omaan tahtiinsa syntymä jälkeen.
ei voi komentaa olemaan hiljaa, koska 7kk. ikäinen ei VIELÄ sitä ymmärrä! Syynä itkuun voi olla kipu, väsymys, nälkä, märkä vaippa tai seuran puute. En tarkoita, että pitäisit vauvaasi märissä vaipoissa vaan, että se on niin pienestä kiinni, kun on kyse pienestä ihmisestä. Syli on paras vaihtoehto eikä sekään aina auta :-)
ja huutavat milloin mitäkin. Nuorin 2kk joutuu myös odottamaan vuoroaan esim. jos tiskaan niin saa kyllä huutaa sen ajan...Muistan kyllä ekan kanssa kuinka ärsyttävää se kitinä oli, mutta kaikkeen tottuu. Kiukuttelu alkaa yli 2 vuotiaana.
olen huomannut ainakin omassa pojassa,että omaa tahtoa on alkanut ilmestyä...en sanoisi sitä kuitenkaan kiukutteluksi vaan hmmm... mielipahaksi,sillä jos olen ottanut esim tavaran pois kädestä ,tulee hieman sellaista erilaista kitinää,eli huomaa että harmittaa tavaran pois otto...
Riippuu siitä mitä kiukuttelulla tarkoitetaan. Ei 7-kuinen varmasti yritä tähallaan olla kelju jos kiukuttelulla tarkoitetaan uhmaa tms. Olen kuitenkin edellisen kirjoittajan kanssa samoilla lihjoilla että ehkä kyse on enemmänkin mielipahasta esimerkiksi. Meillä vauva on melkoisen vahvatahtoinen paketti. Tätä kitinää ja herkästi itkemistä on välillä ollut aika paljonkin. Tunnen lapseni ja olen varma ettei kyse ole kivusta tai muusta vastaavasta. Vauva loukkaantuu/suuttuu jos kiinnostava lelu otetaan pois tai jos hän on menossa vaaralliseen paikkaan ja hänet ohjaa pois. Tai jos vaippa pitää vaihtaa ja häntä ei juuri silloin se huvittaisi. On aika helppo päätellä että kyse on lähinnä pettymyksestä ja tahdosta koska itku liittyy juuri johonkin tiettyyn asiaan tai tavaraan ja kun jotain korvaavaa kivaa tulee tilalle itku loppuu. " raivari" voi jo olla melkoinen mekkala 9-kuisella. Usein väsymys tai nälkä tekee vauvankin pinnan lyhyemmäksi ja pettymyksiä tai muuta mielipahaa on vaikeampi kestää. Samoin hampaiden tulon aikaan pienetkin asiat ovat olleet enemmän kurjia. Uskon että jos vauva itkee tai kitisee hänellä on oikeasti paha olo, mutta syy tosiaan voi olla aikuisen silmin mitätön.
Minusta on tärkeää että jos haluaa vauvan oppivan kestävän mielipahaa ja pettymyksiä, on myös vanhemman kestettävä rauhallisesti ja hermostumatta tuo kitinä ja itku (joskus kyllä pinnaa vähän kiristää..). Meilläkin silittely ja syli yleensä auttavat aina.
Ihminenhän hän on. Hyvä, että löytyy omaa tahtoa! (sanotaan meillekin tuon tuosta.....voih..)
BR Bubble
Olen itsekin pohtinut välillä ihan samaa asiaa, taisi olla meidän poika saman ikäinen kun oli samanlaista ilmassa täällä... Poika " kiukutteli" ja kitisi enkä oikein aina tiennyt mitä tehdä. Puhuin kuitenkin erään asiantuntijan (kasvatustieteilijän) kanssa siitä ja hän sanoi että lapset eivät osaa tuossa iässä olla vielä ilkeitä, tai että osaavat tahallaan kiukutella. Eli se on häneltä ihan tahatonta pahaa mieltä, jonka tarkoituksena ei ole saada äitiä raivopäiseksi (vaikka siltä se tuntuu).
Eli todennäköisesti kitisee ihan asiasta, nälkä, väsy, kipu tai vierastus? Itse ratkaisin asian pitämällä lasta paljon sylissä ja lohduttamalla, eikö se pian tuossa iässä ala se vierastus ja eroahdistus? Äiti on niin rakas...