Lue keskustelun säännöt.
Miten saatte taaperon pysymään huoneessaan
20.01.2006 |
illalla nukkumaan mennessä? Lapsi 2,5v, viikkoon ei ole saanut päiväunille edes. Ennen nukahtanut itsekseen omaan sänkyyn höpötettyään aikansa unikavereille, nyt tulee koko ajan pois itkun kanssa. Kun menee luo, itku lakkaa, muuten itkee koko ajan jos ei ole läsnä. Mitä tehdä? Ei kai lasta voi pitää ns. lukkojen takanakaan, mutta en kyllä haluaisi alkaa makaamaan vieressä niin kauan ku nukahtaa. Jos nyt nukahtas sittenkään.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta meillä asia ratkaistu niin että poika saakoon mennä nukkumaan isin ja äidin sänkyyn ja siellä uni tuleekin sitten lähes heti. Ja itse kun mennään nukkuu,kannetaan poika takas omaan huoneeseen. PIeni vaiva mun mielestä siitä ettei tarvii koko iltaa päivystää pojan omassa huoneessa että kävisi nukkumaan...
Ei kai se auta ko kantaa takaisin. Sitten kyllä tympii jos se käkätys vaihe iskee päälle... Mutta sen aika hyvin saa estettyä, kun pysyy itse viilipyttynä
takasin sänkyyn. Huutaa ja itkee kuin sireeni. Tää on kyllä yhtä helvettiä! Sanokaa etes kuinka kauan tätä yleensä kestää? ap
huoneeseen, mutta taaperon raivo aiheutti pienemmällekin hirveän itkun eikä hänkään saanut unta. Ei auttanut kun kantaa pienemmän sänky takas meidän makkariin. Ei meinannut rauhottua pienempikään kun täällä on niin kauhea meteli. Kohta on vuoron vaihto miehen kanssa. Voi helvetti tätä touhua. ap taas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jospa kuitenkin kokeilisit sitä että olet huoneessa niin kauan kuin lapsi nukahtaa. On hyvä että lapsi pääsee nukahtamaan hyvin ja turvallisin mielin! Vaikka susta tuntuu, että et millään viitsisi, yritä nyt kuitenkin!
Ja estämällä kaikkinainen ylöspunkeaminen saman tien. Paina siis lapsi heti takaisin vuoteeseen ja sano, että nyt ei nousta enää, nyt nukutaan.
Pane lapsi nukkumaan, kun hän on kunnolla väsynyt, niin ei tarvitse toista tuntia vieressä istua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän OIKEIN hyvin, miten tuo kyrsii. Juuri, kun itsellä jo alkaa olla paukut lopussa ja toivoo pääsevänsä nukkumaan/viettämään omaa aikaa, lapsi uhmaa ja poukkaa pystyyn sata kertaa...
Mutta tuo on edessä jossakin vaiheessa kuitenkin. 2,5-vuotias oppii homman parissa viikossa, jos nyt olet päättäväinen - ja rauhallinen...
Jaksuja!
eilen ei ihan mikään muu auttanut kun maata lattialla ja odottaa unta. Mut miehen mielestä se ei ole oikein totuttaa siihen. Toivoisin, että löytys joku muu ratkaisu. Mielummin minä olisin jossain muualla kun istumassa vieressä, se on kyllä totta. Mut jos tähän ei muuta keinoa ole, niin kai se niin on tehtävä. Kokemuksia kiitos. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kuopus nukahti päiväunille sohville videoita katsellen. Yleensä nukahti, joskus ei ja sitte ei vaan nukkunut.
Nukuttamisrituaalit olivat meidän perheessä olleet NIIN hermoja raastavia, että päätin ottaa rennosti tuon kuopuksen kanssa.
Iltaunille:
Ei koskaan sänkyyn viereen menty. Mutta muuten kyllä pidettiin sylissä tai istuttiin ite nojatuolissa samassa huoneessa. Sitten piipahdeltiin pois huoneesta, huoneen ovi jätettiin raolleen. Hyvä konsti on sanoa, että " äiti/isi tulee pian taas katsomaan" . Sitte kandee käydä katsomassa pian. Sitten taas ulos huoneesta.
Ei tuo nukkumaan käyminen vieläkään ole ihan simppeliä, vaikka lapset jo 6v ja 4v. Vaikka kyllä kovasti on jo helpottanut. Kyllä niitä vieläkin pelottaa jne. Välillä joutuu käymään ja viemään takas sänkyyn.
Tsemppiä vaan!
Ensimmäisen pojan kohdalla meillä oli samoja ongelmia. Me saatiin poika nukkumaan sillä tavalla, että muutamien päivien ajan ystävällisen rakastavasti jutellen vietiin poika omaan sänkyyn. Peitto hellästi päälle ja pusu poskelle ja sanottiin ovella hyvää yötä. Sitten pimeästä huoneesta pois ja ovi kiinni.
Tämä toistetiin 5 minuutin välein niin kauan kuin poika nukahti tai toisto tapahtui sitten, kun poika yritti pois sängystään itkien, maristen, hissutellen, ulisten jne.. Ei annettu pojan käytöksen muuttaa meidän käytöstä rahtuakaan.
Mieheni kanssa tuli tapa vuorontellen käydä siellä huoneessa toistamassa tämä rituaali. Ja yksi päivä tämä " määrätietoisuus" toi tulosta. Poika heti eka " unirituaalin" ja äänensävyn kuultua luovutti, pisti pään tyynyyn ja sanoi pusu eikä edes yrittänyt enää hissutella toiselle puolelle tai jäänyt itkemään. Toisilla tämä voi viedä vähemmän aikaa toisilla enemmän. Mutta meille tämä oli tehokas keino saada poika nukkumaan omaan sänkyyn.
Vielä nykyäänkin, kun poika 3 vuotta toistetaan tämä iltarutiini ja hyvin mennyt. Poika menee rauhallisesti nukkumaan ja yö menee hiensti.
Meillä 2-v nukkui syksystä asti sängyssä itsekseen ja nukahti sinne itsekseen. Kesällä nukutettiin vieressä sinne ja siirtymäaikana istuskelin ovella. Nyt on keksinyt, kuinka helppoa on tulla pois sängystä. Ja rumba on alkanut.. Pari kertaa kannetaan nätisti takaisin ja toivotetaan hyvät yöt ja sen jälkeen vaan kannetaan mitään sanomatta takaisin. Sitten jätetään ovi raolleen ja käydään kurkkimassa. Toisinaan pysyy sängyssä ja toisinaan ei. Näin on kyllä kaikissa tuttavaperheissäkin.