Minkälainen väkivalta on sallittua?
Kumppanini kohdistaa minuun väkivaltaa usein. Väkivalta liittyy lähes aina riitatilanteisiin. Aika pitkään meni, että väkivalta oli "vain" kehoon kohdistuneita iskuja, vaatteista repimistä, päälle sylkemistä ja voimakasta tönimistä. Nykyään tulee jo nyrkistä päähän useammin, kuin kerran viikossa.
Kun valitan hänelle väkivallasta, hän kertoo minun olevan naurettava valittaja, koska fyysiset seuraukset ovat toistaiseksi olleet ainoastaan naarmuja ja mustelmia ja päähän lyönnit useimmiten avokämmenellä. Kertaakaan ei siis ole veri lentänyt. Minusta tuntuu, että hän on sen verran kokenut nyrkin käyttäjä, että osaa lyödä paikkoihin, joihin ei jää jälkiä, kuten pään sivulle ja yläselkään.
Lähes jokapäiväistä on se, että minut pakotetaan "keskusteluun" siten, että hän seisoo oven edessä, eikä päästä minua huoneesta pois, vaikka pyydän. Hän päättää, koska keskustelu on käyty.
Kumppanini on verrattain pienikokoinen ja pystyisin varmasti fyysisesti haastamaan hänet, mutta olen yrittänyt itse pitää nollatoleranssia. Muutaman kerran kun hän on kuristanut tai repinyt vaatteista portaissa yrittäen kaataa minut, olen puolustanut kuitenkin itseäni niin kovasti, että myös häneen on tullut naarmuja tai mustelmia. Tämän johdosta olen saanut kuulla itse olevani se suhteen sairas väkivaltainen puoli.
Viime yönä lapset heräsivät siihen, kun vaadin häntä liian kovaäänisesti lopettamaan päähän lyömisen. Seurauksena minut ajettiin sohvalle nukkumaan, vaadittiin poistumaan talosta ja pyytämään lapsilta anteeksi. Lisäksi uhattiin soittaa poliisit, koska olin herättänyt lapset.
Olen useasti sanonut, että suhteen jatkamisen edellytys osaltani on, että hän hakeutuu terapiaan, jossa käsittelee taipumustaan todella nopeaan syttymiseen ja erittäin matalaan kynnykseen käyttää väkivaltaa. Hän ei suostu.
Osallistun sanalliseen riitelyyn ihan tasapuolisesti ja olen siinä suhteessa "yhtä syyllinen" riitoihin, mutta suostunko mielestänne ottamaan liikaa vastaan fyysistä väkivaltaa?
Kommentit (35)
Mikä tuo tuollainen "kumppani" on olevinaan?
Olen samalla kannalla kuin Suomen rikoslaki: väkivalta on sallittua vain itsepuolustukseksi välittömästi uhkaavaa hyökkäystä vastaan. Kaikkeen muuhun väkivaltaan pitää ottaa nollatoleranssi. Poliisitoimi ja sotilasoperaatiot ovat tietenkin asia erikseen.
Minun isäpuoleni on samanlainen äitiäni kohtaan.. On uhannut puukollakin mutta ei äiti vaan jätä häntä :(
Valitettavasti väkivalta on tarpeen joissain tilanteissa.. heikompaa puollustaessa tai omia oikeuksia puollustaettaessa.. nolla toleranssi väkivaltaan on väkivaltaa ihmistä kohtaan... Hyvä sääntö on ettei heikompaansa lyö vaan joskus se heikompikin käy päälle jolloin on puollustauduttava..
Mitään oikeita sääntöjä ei ole vaan.. kipuahan ei kuitenkaan kukaan oikeasti halua.. sitä vaan saa jos haastaa riitaa.. ei nämä asiat ole yksinkertaisia.. vanhempani esim syyttivät että minä ärsytin niin pitkään että piti lyödä.... eli te siellä tekopyhät nollatoleranssit olette väkivaltaisia vaikka ette ehkä haluaisi mikä on sinänsä oikein, rehellisyys olisi vain vielä tärkeämpää. Ja ei en ole joutunut kenenkään hyökkäysten kohteeksi pitkään aikaan joten ei ole ollut tarvetta väkivallalle.
Minkäänlainen väkivalta ei ole sallittua! Ei henkinen, ei fyysinen, ei taloudellinen. Ei miehen tekemänä. Ei naisen tekemänä. Kumppanin aikaansaaaman naarmut ja mustelmat eivät kuulu normaaliin parisuhteeseen. Ikinä. Älä suostu siihen, että sinua kohdellaan huonosti, äläkä kohtele toista osapuolta huonosti. Joskus on parempi vain erota. Jos et itsesi takia siihen kykene, mieti edes lapsiasi! Eripuolilla maata on turvakoteja, kannattaa tsekata, jos vaikka omassa kunnassa olisi sellainen.
Ei vittu mikä pelle ap on. Tai sitten trolli.
Samanlainen kuin isäni. Hän osasi myös lyödä niin ettei jää jälkiä, eikä kuulemma väkivaltaa voinut olla koska ei ollut jälkiä. Kun kerran juoksin häntä pakoon ja taitoin nilkkani, niin sehän oli minun syytäni kun itse kompuroin. Ja olisi kuulemma naurettavaa jos menisin lääkäriin, lääkäri kuulemma passittaisi suljetulle osastolle kun olen niin hullu.
Ei minkäänlainen. Jos olet fiksu, hakeudut jonnekkin turvaan heti. Mistä tiedät, ettei puolisosi koske lapsiin? Pois ja äkkiä! Tuollainen alistaminen on anteeksiantamatonta.
Kasvatat lapsista ahdistuneita, hekin oppivat vihaamaan itseään. Tottakai psyko selittää niin kauan kun voi että syy on sinun. MIKSI kuuntelet?
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 13:29"]
Minkäänlainen väkivalta ei ole sallittua! Ei henkinen, ei fyysinen, ei taloudellinen. Ei miehen tekemänä. Ei naisen tekemänä. Kumppanin aikaansaaaman naarmut ja mustelmat eivät kuulu normaaliin parisuhteeseen. Ikinä. Älä suostu siihen, että sinua kohdellaan huonosti, äläkä kohtele toista osapuolta huonosti. Joskus on parempi vain erota. Jos et itsesi takia siihen kykene, mieti edes lapsiasi! Eripuolilla maata on turvakoteja, kannattaa tsekata, jos vaikka omassa kunnassa olisi sellainen.
[/quote]
Eli kun sinua uhataan luotat siihen että kaikki "paha" on kiellettyä olet pelkästää naivi et oikeasti mitään muuta, tämä on surullista.
Sotia syttyy koska? Vastaus ei ole että koska väkivalta se ei ole kenellekkään halkuttavaa vaan siihen tullaan kun ei muita ratkaisuja synny... Elät harhoissa maailmassa jota ei ole eikä tule niin pitkään kun on ihmisiä.. aikuisten oikeasti realismia kehiin.
Ei minkäänlainen, paitsi itsepuolustus.
Oikeutettu kosto. Jos mun nainen raiskattaisiin ja tapettaisiin niin aivan varmasti kävisin tappamassa tekijän(jät). Silmä silmästä saatana.
Lue oma kirjoituksesi ja mieti että se olisi ystäväsi kirjoitus joka kysyy neuvoa.Mitä vastaisit hänelle?
Mitä on itsepuollustus? Olette naiveja
Minä ainakin käytän väkivaltaa päivittäin sekä henkisesti että fyysisesti. Täytyyhän muija pitää ruodussa.
T: Mies
Avioliitto lottoko on tähän johtanut?
Olen myös itsepuolustuksen kannalla. Eli omaa henkeään saa puolustaa vaikka väkivaltaisesti.
Sinä, ap, teet tosin väkivaltaa itseäsi kohtaan tuossa tilanteessa. Väkivalta kun on jollekin pahan tekemistä. Ja sinä teet itse itsellesi pahaa, koska annat itseäsi kohdeltavan noin. Jos arvostaisit itseäsi, et suostuisi siihen.
Isäni pahoinpiteli äitiäni toistuvasti, kyseessä oli läpsiminen, nipistely, töniminen ym. 15 vuotiaana ymmärsin ettei se ollutkaan normaalia käytöstä ja menin sitten erään kerran väliin. Äijä rupesi minua tönimään ja repimään, tirvasin nokkaan sen verran lujaa että lensi pyrstölleen. Sitten lähdettiin koko perhe evakkoon. Isääni en sen jälkeen nähnyt koskaan.
Minkäänlainen väkivalta ei ole oikein! Jätä väkivaltanen kumppani ja äkkiä. Tiedän, se on vaikeaa mutta älä jää odottamaan, että jotain pahempaa tapahtuu..