Lue keskustelun säännöt.
Vaikea 8-vuotias :o(
22.06.2008 |
Onkohan kenelläkään mitään neuvoja äitiin takertuvan tytön auttamiseksi... Neiti on jo 8 v. ja menossa siis kolmannelle. Ei kuitenkaan jäisi/jää minnekään ilman äitiä ellei ole täysin pakkotilanne. Saa itkukohtauksia kun ei rohkene mennä kaveeiden kanssa kuten pikkusisko 6v. Kärsii itsekin selvästi tilanteesta. Tyttö on aina ollut arka, mutta nyt tilanne on vielä pahentunut. Kotona seuraa äitiä, ei uskalla mennä yksin yläkertaan saatika jäädä yksin hetkeksikään kotiin. Syksyllä ei enää aamupäivä eikä iltapäivähoitoa vaan pitäisi yksin tulla kotiin koulusta. Tilanne ahdistaa sekä itseäni että varmaan tytärtäni. Onko kellään ollut vastaavaa ja mistä olisi ehkä apua?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli vain mieleen että jos yksin olo on vaikeaa, niin voisiko tilanteeseen auttaa kaverin kanssa olo? Saisitko sovittua jonkun toisen vanhemman kanssa että tyttö voisi olla kaverin kanssa aamut ja lähteä yhtä matkaa kouluun tai vastaavasti iltapäivästä?
Auttaisiko se että vanhemmat ovat sopineet kaverin vanhempien kanssa? Tai vastaavasti jos on vaikea niin päin, niin jos joku kaveri tulisi teille?
Sitten miten muuten tulee noista tilanteista mieleen, niin meillä ollut joskus samaa, tosin paljon pienemmällä lapsella. Toimisiko isommallakin lapsella sama kuin pienempien kohdalla? Eli itse olen joskus todennut että mennään yhdessä, minä tulen vaikka viereen seisomaan kun lapsi ottaa kontaktia. Lisäksi on harjoiteltu lapsen kanssa kotona etukäteen mitä voi sanoa vieraammalle lapselle tai kaverille kun näkee. Ja sitten pikkuhiljaa onnistuneiden kokemusten myötä ja tekemällä lapsen rohkeus on kasvanut.
Meillä meinaa keskimmäinen lapsi, tyttö 6v, on aikanaan ollut ujohko menemään kaverijoukkoon tai ottamaan yllättävissä tilanteissa kontaktia toisiin lapsiin/kavereihin. Jos on mennyt yhdessä kaverin kanssa tälläistä ei ole niin ollut. Tai oli aika kun ei uskaltanut mennä hakemaan kaveria ulos, varsinkin jos pihalla oli vieras auto, ei halunnut vaikka paikka olisi ollut kuinka tuttu tahansa. Tässä auttoi silloin aikanaan että menin mukaan. Ja niissä yllättävissä tilanteissa kehoitin tyttöä vain sanomaan hei ja menemään viereen kysymään jotain tyyliin leikitkö mun kanssa tai mitä teet tms. Jos ei uskaltanut, menin mukaan. Ja jos ei saanut silloin suutansa auki, niin minä kysyin (tosin oli aikasen paljon pienempi 4-5v). Eli yhdessä harjoiteltiin. Ja vieläkään tuleva ekaluokkalainen ei halua mennä isompaan joukkoon lapsia, jos voi olla yhdessä meidän vanhempien kanssa. Kaverien hakemisessa on elämää helpottanut puhelin, ei tarvitse hakea, vaan voi soittaa. Ja sovitusti on helpompi mennä toisen/toisten luo. Vieläkin uusissa tilanteissa tyttö kiehnää kyljessä, mutta kavereiden/sisarusten voimalla tekee ihan mitä vain, mutta ei ilman seuraa...