Lue keskustelun säännöt.
kuinka moni myontaa sanovansa lapsilleen, jos ne vaikka kiukuttelee julkisilla paikoilla tms , etta jaa sitten tanne, ma lahden tai muuta vastaavaa?
19.01.2006 |
Siis oletteko uhanneet jättää lapsen yksin tai lähteä pois, koska lapsi on ollut hankala? Se on kamalan kuuloista ja lapselle traumaattinen kokemus, varsinkin jos näin toimitaan toistuvasti.
Kommentit (14)
Kun 2-v rimpuilee pukiessa, kysyn, haluaako hän lähteä mukaan, sillä me muut olemme nyt lähdössä? Ja kaupassa sanon vieväni autoon odottamaan jos ei huuto lopu tai joskus tuo edellisen käyttämä " hei hei, äiti lähtee nyt, tuletko mukaan?"
Kertoisitko mitä tässä on traumaattista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei tuolla hylkäämisellä pitäis uhata. Siinä oli esim. sellainen esimerkki että jos lapsi ei suostunut suosiolla puetettavaksi äiti sanoi lapselle että jos et anna pukea voit valita jäätkö tänne yksin kun äiti lähtee kauppaan. Kirjoittaja ainakin tuomitsi ko. kasvatustavan. Parempi olis vaan ottaa syliin ja pukea.
Hylkäämiskokemushan on yksi elämän traumaattisimmista kokemuksista. Mutta: eihän sitä lasta konkreettisesti jätetä yksin (eihän?).
Hylkäämisen voi myös aiheuttaa tunnetasolla: jäätävällä käyttäytymisellä ja tunnekylmyydellä. Jos lapsen kiukutellessa äiti muuttuu tunnekylmäksi ja työntää lapsen henkisesti pois luotaan, niin väitän, että se on huomattavasti traumaattisempaa kuin " hei hei" .
t. kasvatustieteen maisteri
Minä myös sanon noin, vaikka tiedän ettei saisi..Yleensä sanon että jos et nyt ala pukea joudut kävellä kouluun tms..jos lapsi hidastelee tai ei vain ala pukea vaikka monta kertaa pyydän!
Mulle sanottiin lapsena aina jos kiukuttelin ettei äiti enää tykkää sinusta, sen muistan vieläkin ja pyrin edelleen miellyttämään vanhempiani vaikka vastoin tahtoani :(
Tärkeimpiä seikkoja lapsen kehityksessä on äidin sensitiivisyys ja lapsen ja äidin vuorovaikutus ja lapsen kokema perusturvallisuuden tunne, jota kautta muodostuu lapsen kiintymyssuhde ensisijaiseen hoitajaan. Lapsen yksin jättämisellä uhkailu ja yksin jättäminen aiheuttaa kolauksen lapsen itsetunnolle ja turvallisuuden tunteelle, varsinkin jos tämä tapahtuu usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avot! Nyt puhutaan hylkäämiskokemuksesta.
2
Eikä kyllä aiheuta mitään traumoja, kun asiat ovat kunnossa. Se kertoo lapselle sen, etten ole valmis viivyttelemään hänen takiaan iäisyyksiä, vaan valmistakin pitää saada aikaiseksi. Kaupassa kiukuttelulle meillä on vaihtoehtona istua yksin autossa. Koskaan ei ole tarvinnut uhkausta toteuttaa...
Minä muuten myös selitän lapselle tilanteen, en vain uhkaa.
KM
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen kirjassa sanottiin että lapsi kokee myös traumaattisena sen, jos siltä kaupassa kysytään, että mitä tänään syötäisiin, lapsi muka kokee että hän joutuu ottamaan vastuun perheen ruokapolitiikasta... hohhoijaa maalaisjärjen käyttö sallittua
Nyt en kyllä ymmärrä. Kyllähän nuo käyttämäni lauseet sisältävät hylkäämisuhkauksen. Lisään vain toisen lauseen, että antaisin lapselle hyvän vaihtoehdon, jonka hän voi itse valita.
Puettaessa lapsi rimpuilee. Sanon:" Haluatko mukaan? Sitten puetaan, muuten me muut lähdemme (ja sinä jäät tänne)" .
Minusta enemmän merkitsee äidin elekieli, sanavalinnat ja onko äiti rauhallinen/kireä, pelottava/turvallinen tuossa " hei hei, äiti lähtee" -tilanteessa.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Eikä kyllä aiheuta mitään traumoja, kun asiat ovat kunnossa. Se kertoo lapselle sen, etten ole valmis viivyttelemään hänen takiaan iäisyyksiä, vaan valmistakin pitää saada aikaiseksi. Kaupassa kiukuttelulle meillä on vaihtoehtona istua yksin autossa. Koskaan ei ole tarvinnut uhkausta toteuttaa...Minä muuten myös selitän lapselle tilanteen, en vain uhkaa.
KM
Minä välillä kysyn lapsilta (lähinnä 5-vuotiaalta) mitä haluaisi syödä. Etenkin, jos olemme yhdessä kaupassa ja lapset ovat vähän kipeitä tms. Tämä tapahtuu ehkä kerran kahdessa viikossa.
Kysyin häneltä äskettäin, tykkääkö hän siitä, että kysyn sitä, vai ahdistaako kysymys häntä jne. Poika sanoi, että tykkää, mutta siitä hän ei tykkää että pikkuveli saa päättää, vaan hänen pitäisi saada päättää.
En mistään rivien välistä saanut kuvaa, että tilanne olisi jotenkin traumaattinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapsi omasta puolestaan pystyy päättämään (silloin tällöin), mutta hänelle on liian rankkaa joutua päättämään koko perheen puolesta. Hänelle voi tulla tunne,että koko perheen ruoansaanti on hänestä kiinni.
Sen verran ottaisin kantaa, että olen itse sellaisesta perheestä, jossa lapselle annettiin ihan liikaa päätäntävaltaa. Eihän toi ole jollekin viisivuotiaalle varmastikaan ahdistavaa, että äiti joskus kyselee mitä haluaisi syödä. Mutta kannattaa oikeasti olla varovainen sen kanssa, kuinka paljon lapsi LUULEE joutuvansa päättämään asioita. Joku pienempi lapsi ei välttämättä ymmärrä milloin sillä on oikeasti päätäntävaltaa ja milloin ei. Ja miksei vanhempikin. Jos kysyisin äidiltäni nyt että olisko mun pitänyt osata aikanaan terapoida sen ongelmat vastaus olisi todennäköisesti ei tietenkään. Mutta niin minä lapsena kuvittelin.
Vierailija:
Minä välillä kysyn lapsilta (lähinnä 5-vuotiaalta) mitä haluaisi syödä. Etenkin, jos olemme yhdessä kaupassa ja lapset ovat vähän kipeitä tms. Tämä tapahtuu ehkä kerran kahdessa viikossa.Kysyin häneltä äskettäin, tykkääkö hän siitä, että kysyn sitä, vai ahdistaako kysymys häntä jne. Poika sanoi, että tykkää, mutta siitä hän ei tykkää että pikkuveli saa päättää, vaan hänen pitäisi saada päättää.
En mistään rivien välistä saanut kuvaa, että tilanne olisi jotenkin traumaattinen.
Jos lapsi tekee tenän, eikä suostu tulemaan. Niin sanon " hei hei" ja lähden kävelemään hitaasti poispäin. Lapsi tulee perässä viimeistään viiden sekunnin kuluttua.
Perustelen, että ei meillä ole aikaa tänne jäädä tms. Äidin on lähdettävä.